sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Pinaatti-ricottalasagne

Joulu tulla jollottaa ja loma alkoi. Meillä kävi hyvä tuuri, kun mies voitti työpaikan pikkujouluristeilyllä bingosta itselleen joulukinkun. Koska emme syö kinkkua, niin hän sai vaihtaa sen erilaisiin kalatuotteisiin, jotka hän kävi ostamassa Hakaniemen hallista. Päästiin siis helpolla, kun graavilohi, mädit ja sienisalaatti tulivat sieltä valmiina. Tänä jouluna leivon itse saaristolaisleipää ja teen jokiravuista (jotka saatiin myös ilmaiseksi hallista) jokirapumoussea. Joulukuusi on jo olohuoneen nurkassa tuomassa tuoksuaan ja glögiä, pipareita, suklaata ja näitä hyviä torttuja on syöty jo ennen aattoa enemmän kuin laki sallii. Lauantaina kävimme lapsen kanssa kuuntelemassa lasten kauneimmat joululaulut kirkossa, sillä aattona ei meillä ole aikaa pistäytyä joulukirkossa. Vaikka en olekaan mikään kristinuskon fani, niin jouluun minulla liittyvät rauhottumisen hetket ja koen olevani muutenkin hyvin hengellinen. En vaan ihan sillä perinteisellä tyylillä. Aatto meillä sujuu ensin uuniriisipuuroa keitellen minun perheelleni. Sitten käymme hautausmaalla viemässä kynttilän isän haudalle ja noukimme anopin palvelukodista mukaamme. Sitten suuntaamme jouluruualle kälyni perheeseen. Meitä on tuolla aatonillallisella aikamoinen porukka, mutta koska ruuanlaitto on jakautunut ei siitä tulee ihan mahdotonta rupeamaa kenellekään.

Lasagnea alkoi tehdä mieli, jotta voimme syödä ennen jouluruokia mahdollisimman erilaista ruokaa. Tätä tehdessä muista maistaa suolan määrä, sillä ricottajuustossa ei ole suolaa nimeksikään. Rakastan erilaisia pinaatipohjaisia lasagneja ja kokeilen usein niitä eri juustoilla. Ricotta tuo tähän mukavan pehmeän maun.

Oikein lämminhenkistä ja rauhoittavaa joulunaikaa kaikille!

lasagnelevyjä
pinjansiemeniä n. 2 rkl
  
Pinaattikastike:
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä 
1 rkl öljyä
800 g tuoretta tai 450 g pakastettua pinaattia
1 dl valkoviiniä
suolaa, mustapippuria
ripaus kanelia

Juustokastike:
25 g voita tai margariinia
1/2 dl vehnäjauhoa
6 dl maitoa
250 g ricottaa
muskottipähkinää, valkopippuria
 
Pinnalle:
1 dl juustoraastetta 


Hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota sipulit. Pese pinaatti, poista varret ja hienonna lehdet. Lisää pinaatti, valkoviini ja mausteet. Hauduta 10 minuuttia kannen alla.
 
Tee juustokastike. Sulata voi kattilassa ja kiehauta jauhot siinä, älä ruskista. Lisää maito koko ajan sekoittaen. Keitä miedolla lämmöllä sekoitellen noin 5 minuuttia. Sekoita joukkoon ricotta ja mausteet.
 
Lado vuokaan kerroksittain pinaattikastiketta, lasagnelevyjä, juustokastiketta ja pinjansiemeniä. Jätä päällimmäiseksi kerros juustokastiketta ja ripottele pinnalle juustoraaste.
 
Kypsennä 200-asteisessa uunissa noin 40 minuuttia. Anna lasagnen vetäytyä noin 5 minuuttia ennen tarjoilua.

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Suklaa-banaanimuffinssit Frezza-juomasta ja Domino-suklaasta

En ole koskaan ollut mikään leipoja. Ekä juuri siksi blogissa on viimeaikoina ollut näitä leivontaohjeita, sillä olen päättänyt haastaa itseäni. Omassa mielikuvamaailmassani lapsuuteen liittyy äidin kanssa leipominen ja herkkujen syöminen ja siksi olen varmasti tälle tielle lähtenyt. Lisäksi sekin vaikuttaa, että raskauden jälkeen minulle kävi niin onnellisesti, että painoni näyttää pysyvästi tipahtaneen reippaasti siitä, mitä se oli ennen lasta. Voin siis hyvällä omallatunnolla herkutella eikä tarvitse miettiä painoasioita. Ennen keskityin mielelläni suolaisiin hekkuihin ja yritin pitää tiukempaa linjaa makeiden herkkujen suhteen. Nykyään en pidä tiukkaa linjaa missään!

Tämä ohje on alusta pitäen oman mielikuvitukseni tuotetta. Sen verran on tullut muffinsseja jo pyöriteltyä, että uskalsin lähteä miettimään taikinaa ihan uudesta näkökulmasta. Inhoan kuivia leivonnaisia ja sämpylöitä. Jätän taikinan aina mielelläni liian löysäksi kuin toisinpäin. Vähän helpommin mureneva ja kuohkea leivonnainen on parempi kuin tiiliskivimäinen leivos. Siksi lisäsin tähän taikinaan nestettä ja rakastamaani Frezza Vaniljaa. Toinen ehdoton suosikkini on ollut uusi Domino-suklaa, joten eihän näistä voi huonoja tulla. Nämä eivät myöskään ole liian makeita. Muffinsseja tuli 13 akppaletta.

2 kypsää banaania
1 dl Frezza Vaniljaa
2 kananmunaa
50 g voita
1 dl sokeria
½ levy Domino-maitosuklaata (tai mitä vaan suklaata)
1,5 tl leivinjauhetta
3,5 dl vehnäjauhoja



maanantai 9. joulukuuta 2013

Piimäsämpylät

Saaristolaisleipä on ihan huippu hyvää ja uskon, että yhtenä tekijänä on se, että leipä on leivottu piimään. Sunnuntain ratoksi, piparienpaiston ohessa, tein sämpylätaikinan piimästä. Aivan mieltsin kuohkeita ja pehmeän makuisia sämpylöitä niistä tulikin. Kokeilkaa ihmeessä.

Joulu tulla jollottaa ja tänä jouluna vietämme aattoa ensin puuroa keitellen ja hauausmaalla käyden minun puolen sukuni kanssa ja aattoiltana taas vierailemme kälyni perheen luona. Ihanaa on myös se, kun pääsee omaan sänkyyn yöksi nukkumaan. Tänä jouluna hommaamme myös kuusen, jonka tuoksu tekee itseleni joulun. On tietysti ihan hassua hommata luonnonkuusta, kun perheessä on pieni lapsi ja kissa, mutta en millään haluaisi luovuttaa heppohoitoiselle muovikuusilinjalle.

0,5 l piimää
50 g hiivaa
1 tl sokeria
1 rkl siirappia
3 dl kaurahiutaleita
7 dl vehnäjauhoja
0,5 dl oliiviöljyä

Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi ja liuota siihen hiiva. Lisää suola ja siirappi sekä kauraiutaleet. Lisäile vehnäjauhoja ja vaivaa taikinaa samalla. Lisää vielä öljy. Taikinaa saa jäädä löysäksi, silloin sämpylöistä tulee kuohkeampia. Anna taikinan kohota 1,5h. Nostele lusikalla palleroita leivinpaperinpäälle, tasoittele ja paista uunissa 225 asteessa n. 10 minuuttia.

maanantai 11. marraskuuta 2013

Saaristolaisleipä

Ihme leipomisvimma ollut viimeaikoina. Mistä lienee kertookaan. Tämä kyseinen leipäprojekti on ollut mielessä jo pidempään, sillä rakastan saaristolaisleipää, mutta sen hinta on kaupassa aika suolainen eikä sitä edes saa joka paikasta. Saaristolaisleivän hyvä puoli on se, että se vain paranee seisottuaan useammankin päivän. Meillä tämä hotkittiin isänpäivänä ihan merisuollalla maustetun voi kera, mutta hyväähän tämä on kaikkien kala- ja äyriäistäytteiden kanssa. Leipä on kieltämättä hidas valmistaa, mutta loppujen lopuksi todella helppo. Mahtava joululahjaidea muuten. Itse tein leivän laktoosittomaan piimään ja maku sekä rakenne olivat ihan hyviä niinkin. Pitkän paistojan takia kannattaa leipä peittää leivinpaperilla tunnin paiston jälkeen. Tai miten kenenkin uuni nyt sitten leipää paistaakaan. Ohjeesta tulee yksi iso leipä, joka paistetaan pitkulaisessa leipävuuassa.

Leivän sain tehtyä mainiosti, kun meillä oli viikonloppuna tyttärellä kaverivieras naapurista. 3-vuotiaat tytöt laittoivat oven kiinni ja leikkivät kaksi tuntia lähes keskenään. Ihan outoa, kun yhden lapsen kanssa olen tottunut siihen, että häntä pitää viihdyttää ja aikuisen pitää osallistua leikkeihin. Mahtavaa, kun alkaa olemaan näitä omia ystäviä, joiden kanssa leikkiä ja äiti voi leivoskella rauhassa!

0,5 l piimää
35 g hiivaa
1-1,5 dl tummaa siirappia  (itse laitoin 1 dl ja mielestäni se riitti hyvin)
1 pkt Tuoppi Kotikaljaa (paketissa on 3 pss mallasta, laita kaikki ne)
1,5 dl vehnäleseitä
1,5 dl ruisjauhoja
0,5 rkl suolaa
5 dl vehnäjauhoja

Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi ja sekoita joukkoon hiiva. Lisää siirappi, kaljamaltaat, vehnäleseet,ruisjauhot ja suola. Sekoittele tasaiseksi ja lisää vielä vehnäjauhot. Anna taikinan kohota n. 1,5 h.

Voitele leipävuoka voilla ja kaada taikina vuokaan. Paista uunin alimmalla tasolla 170 asteessa kaksi tuntia. Pittele leipä paiston puoli välissä leivinpaperilla, ettei pinta tummu liikaa. Kumoa leipä ja anna jäähtyä liinan alla. Leipä säilyy hyvin, jos vaan malttaa olla syömättä sitä saman tien.




lauantai 9. marraskuuta 2013

Voitaikinaleivonnaisia

Itsetehty voitaikina on loppujen lopuksi aika simppeli juttu. Itseäni kauhistuttaa kaikki margariinipohjaiset leivonnaiset ja siksi yhä useammin huomaan turvautuvani itsetehtyyn taikinaan. Tin taikinan muutama päivä sitten, jolloin tein osasta taikinaa juustosarvia iltapalaksi. Osasta taikinaa tuli tehtyä tänään näitä omenaviinereitä, jotka olivatkin todella maistuvia. Osan taikinasta menee varmasti pakkaseen ja siitä syntynee kermasarvia, joista yksi versio löytyy tästä alla olevasta kuvasta. Täytin nämä passionhedelmähillolla ja kermavaahdolla. Voitaikinasta tehdään pitkiä suikaleita, jotka pyöritellään metallisten tötteröiden ympärille ja paistetaan. Helppoa kuin heinänteko, kokeilkaa ihmeessä. Metallitötteröitä saa ainakin Claes Olhlsonilta.

Viinereihin laitoin simppelisti päälle vanhan ajan vaniljakastikkeesta tehtyä kreemiä (1 pussi vaniljakastikejauhoa ja 2 dl maitoa) sekä paiston kestävää omenamarmeladia. Voitelin vielä wiinerit kanamunmunalla ja päälle raesokeria. Asteita 225 uuniin ja siellä n. 10 minuuttia, kunnes wiinerit ovat saaneet väriä.

Voitaikina:
100g voita
4 dl vehnäjauhoja
1,5 dl kylmää vettä
ripaus suolaa

100 g voita väliin

Nypi voi ja jauhot sekaisin. Lisää suola. Lisää vesi ja kevyesti sekoittele taikina tasaiseksi. Laita jääkaappiin 15 minuutiksi. Kauli taikinasta levy, jonka keskelle vuole voista juustohöylällä ohuita viipaleita voita. Taittele taikinavoi keskieön päälle ja laita taas jääkaappiin 15 minuutiksi. Kaulitse taikinasta taas levy ja lisää loput voista juustohäylällä keskelle. Taittele taikina taas ja laita lepäämään jääkaappiin. Kaulitse lopuksi taikina hyvin ja kerää taas kasaa. Laita osa taikinasta halutessasi pakkaseen ja leivo osasta vaikka viinereitä.

maanantai 4. marraskuuta 2013

Unelmakääretorttu

Ah lapsuuteni, iloisen 80-luvun, makumuistoja. Tätä herkkua näkee enää harvoin kahvipöydissä. Johtuneeko siitä, että sillä on kaloripommin maine voikreemitäytteen takia. Inhoan kaikkia kevytversioita, joita tästäkin herkusta on ruvettu tekemään. Unelmäkääretortun nimellä näkee kermatäytteisiä ja banaanitäytteisiä versioita, mutta ne eivät ole unelmaa nähneetkään. Oikeasti, tässä ei ole yhtään enemmän voita kuin esimerkiksi mokkapaloissa ja toisaalta pala hyvää silloin tällöin ei tee kenestäkään pullukkaa tai nosta kolesterooleja tappiin. Kunhan pysyy kohtuudessa. Tämä herkku on hyvä myös pakastaa ja niin tein itsekin. Puolet hävisi suihin parissa päivässä ja loppuosa laitettiin pakkaseen. Ja muutama pala lähti viemisiksi siskolleni, kun hän otti Helmin yökylään, jotta pääsimme laittamaan mökin talviteloille.

Isänpäivä lähestyy ja olen alustavasti ajatellut jotain hyvää menukokonaisuutta. Mies toivoo kalaa ja sitä on siis ainakin tulossa. Sain äidiltäni monta vuotta haaveilemani Sarpanevan valurautapadan. Uskokaa tai älkää, mutta emme ole omistaneet kunnon valurautapataa, ainoastaan pari valurautaista paistinpannua löytyy. Jospa sitten tekisin padassa jotain hyvää lisäkettä... Meillä on jo perinteeksi muodostunut isänpäivän viettokokonaisuus. Miehen isä kutsutaan syömään ja koska oma isäni on vain muistoissani, niin yritän saada isänisäni yhteiseen ruokapöytään. Vaari täyttääkin muutaman viikon päästä kunnioitettavat 95 vuotta.

Pohja:
4 kananmunaa
1 lasi sokeria
2 rkl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
1 lasi vehnäjauhoja

Täyte:
150 g huoneenlämpöistä voita
2 dl tomusokeria
1 rkl vaniljasokeria
1 keltuainen

Vaahdota sokeri ja munat kovaksi vaahdoksi. Vaahto on tarpeeksi kovaa, kun voit tehdä taikinan pintaan kahdeksikon eikä kuvio heti imeydy taikinan sisään. laita leivinjauhe vehnäjauhojen sekaan. Lisää varovasti sekoittaen kuivat aineet. Kaada taikina leivinpaperin päälle uunipellille. Levitä taikina suorakaiteen muotoiseksi ja paista 200 asteessa 8 minuuttia.

Kumoa torttupohja sokeroidulle leivinpaperille heti paistamisen jälkeen. Näin saat toiselle puolelle kauniin sokeroidun pinnan. Irrota leivinpaperi ja anna jäähtyä. Tee täyte.

Sekoita huoneenlämpöinen voi ja tomusokeri keskenään. Lisää vaniljasokeri ja jatka sekoittamista. Lisää keltuainen ja sekoita vielä hetki. Levitä täyte torttupohjan päälle ja kieritä torttu tiukalle rullalle. Käytä leivinpaperia apuna rullauksessa. Anna tortun jähmettyä jääkaapissa ja leikkaa n. 1,5 cm paksuisiksi paloiksi.



perjantai 1. marraskuuta 2013

Kauraleipäset

Vietimme saikkupäivää Helmin kanssa ja tein pitkästä aikaa kaurapuuroa aamupalaksi, kun sitä oli toivottu. Niin kuin arvasin, toive perustui läinnä mehukeiton litkimiseen ja itse puuro jäi lautaselle lähes koskemattomana. Puuroa jäi kattilaan vielä n. 1 dl verran ja päätiin tehdä siitä kauraleipäset, jotka maistuvat lämpiminä tosi hyviltä. Nämä voi tehdä myös perunamuussin jäämistä. Tällä määrällä tuli neljä pientä rieskasta. Lämpimät sämpylät ja leipäset ovat asioita, joilla itse koetan luoda kotoisaa tunnelmaa kotiin. Mikään ei ole parempaa kuin lämpimän leivän tuoksu.

Se on Halloween aika ja huomenna vietetään pyhäinpäivää. Itselleni tämä on ollut jo muutaman vuoden ajan ollut tärkeä päivä, sillä olen halunnut käydä mummini haudalla ja muistella mummiani. Tänä vuonna päädyn kuitenkin siskoni ja tyttäreni kanssa sytyttämään kynttilät isäni haudalle. Tuntuu aika raskaalta vaikkakin tärkeältä tehtävältä. Isän kuolemasta on nyt kulunut 9 kuukautta (raskauden aika muuten) ja edelleen muistelen häntä lähes päivittäin ja tunnen suurta haikeutta siitä, etten voi jakaa hänen kanssaan elämääni. Ja kyllä mummikin on mielessäni ja suon hänelle hetkisen ajatuksissani. Miten onnekas olenkaan ollut, kun olen saanut nauttia näiden tärkeiden ihmisten seurasta ne hetket, mitkä meille suotiin.

n. 1 dl kaurapuuroa
0,75 dl maitoa
1 muna
0,5 tl suolaa
1 dl juustoraastetta
0,5 tl leivinjauhetta
2 dl jauhoja

Sekoittele kaikki ainekset yhteen. Paista heti 225 asteessa n. 10-15 minuuttia, kunnes leipäset ovat saaneet väriä. Nauti heti voin kera!

lauantai 26. lokakuuta 2013

Mascarpone-puolukkapiirakka

"Mä en oo äiti koskaan syönyt näin hyvää piirakkaa!". Toi lause kertonee kaiken. Tää on huippuohje ja jos vaan pidät puolukasta, niin täsä joulunpunaista piirakkaa joulun odotukseen. Voisin sanoa, että mielestäni tylsin vaihe vuodenkierrossa on täällä ja silloin alan oikeasti jo kaipaamaan joulunodotusta. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän huomaan kaamosmasennuksen oireita itsessäni. Mielialani on periaatteessa ihan hyvä, mutta väsymys ja aloitekyvyttömyys ovat huipussaan. Voisin vaan hiihdellä kotona tekemättä mitään ja pukeutuneena joogaverkkareihin ja villasukkiin. Olen sentään tänä syksynä löytänyt haravoinnin, josta imen edes hiukan väriterapiaa ja keltaisen sävyjä tässä harmaassa ajassa. Meillä on siis iso korttelipiha, jonka varastosta olen hakenut useana iltapäivänä haravan ja huhkinut samalla, kun Helmi on ulkoillut päiväkodin jälkeen. Koska olen perimmiltäni positiivinen luonne, niin pakko todeta tähän, että on tässä harmaudessa puolensa, kun kommittiin päiväunille koko perhe ja sain lämmitellä torkkupeiton alla mieheni kainalossa. Voisiko jotkut ruuat piristää syksyä? Itse huomasin tekeväni illalliselle porkkanaraastetta, koska kaipasin just voimakkaita lämpimiä värejä.

Pohja:
150 g voita
1,25 dl sokeria
1 kananmuna
2 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta

Täyte:
1,5 dl maitoa
1 pss vanhan ajan vaniljakastikeainesta
250 g mascarponejuustoa
puolukoita
1 rkl perunajauhoja, jos käytät pakastepuolukoita
3 rkl siirappia
n. 0,5 tl jauhettua kardemummaa

Vaahdota voi ja sokeri keskenään, lisää muna. Lisää kuivat aineet ja sekoita taikina tasaiseksi. Painele taikina piirakkavuokaan.

Sekoita vaniljakastikeaines maitoon ja sekoita vispilällä. Anna tekeytyä jääkaapissa 10 minuuttia, jonka jälkeen sekoita vaniljatahnaan mascarponejuusto. Levitä vaniljatäyte piirakan pohjan päälle. Lisää täytteen päälle puolukat (jotka on pyöritelty perunajauhoissa, mikäli käytät pakastepuolukoita) ja lopuksi lorauta tasaisesti päälle siirappia ja kardemummaa. Paista 200 asteessa n. 40 minuuttia.

torstai 24. lokakuuta 2013

Pariisi herkuttelijan silmin

Jaa, aikaa on vierähtänyt ja syksy on jo melkein ohitse. Mihin tämä aika oikein katoaa? Ruokaa on toki tehty entiseen malliin, mutta tuntuu, että nyt yli 300 respetin jälkeen meillä ei ole enää juurikaan uutta sanottavaa. Varmat tutut, hyväksi havaitut reseptit pyörivät arjessamme. Yllättäen perhe-elämämme myötä suosituimpia ohjeitamme ovat lihapullat, makaroniilaatikko, pinaattiletut ja kalakeitto. Ja viakka viinivinkkejä emme ole jakaneet herran aikoihin, niin kyllä meille viini edelleen maistuu viikonlopun aterioilla. Minusta on tärkeää totuttaa lasta siihen, että viikonloppuisin syödään hyvin ja mukavassa ilmapiirissä. Ja silloin saa usein jälkkäriäkin :)
Etanoita Seinen risteilyllä
 Mutta, vietimme tässä muutama päivä sitten hääpäiväämme, viidettä sellaista. Päätin jo Helmin syntyessä, että 2013 lokakuussa suuntaamme kahdestaan Pariisiin hinnalla millä hyvänsä. Olemme viimeksi olleet yhdessä matkalla ennen raskaaksi tuloani. Tuolloin kohteena oli Madeira, jonka ruuasta inspiroiduimme toden teolla. Lokuulta 2009 löytyykin muutamia Madeirasta inspiraation saaneita ohjeita. Rakastan matkustamista ja se on asia, josta minun olisi vaikea luopua. Olen reissannut ilman perhettä Berliinissä ja Kööpenhaminassa tässä viime vuosina ja perheen kanssa Italiassa ja Kreikassa. Annan lapselleni paljon, mutta olen huomannut että voin itse paljon paremmin, kun myönnän (toki lapsi on jo siinä iässä, että se onnistuu), että äidilläkin on omia tarpeita joita tulee toteuttaa. Itselläni ne ovat matkailun lisäksi, yhteinen aika miehen kanssa (usein miten hyvä illallinen ravintolassa), pilates, kahvihetket ystävien kanssa sekä erilaisen kulttuurin seuraaminen. Hyvä ruoka yhdessä miehen kanssa tai teatteri-ilta ystävän kanssa silloin tällöin pitää mieleni positiivisena ja jaksan viettää aikaa pihalla päiväkotipäivän jälkeen tai mennä yhdessä uimaan tms.

Elämäni suuria onnistumisia on ollut se, että olen löytänyt ihanan mieheni ja saanut hänet "nalkkiin" kanssani. Tiedän, että Helmi tulee samaan paljon positiivisemman kuvan parisuhteista kun, mitä itse olen aikoinani saanut. Vietimme siis taipaleemme kunniaksi 3 yötä romanttisessa Pariisissa, jonka hotellivalikoimaan olin tutustunut usean illan ajan. Saimme sijainniltaan erinomaisesta Hotel Du Levantista pienen, mutta kauniisti sisustetun huoneen, johon olimme erittäin tyytyväisiä. Metro ja lentokentän Rer-juna tulivat muutaman minuutin kävelyn päähän, Saint German kauppoineen kulki ihan vieressä ja Luxemburgin puistoon ja Notre Damelle käveli helposti. Mutta tärkein asia oli se, että latinalaiskortteleissa sijaitsee paljon ravintoloita! Yhtenä iltana kävimme syömässä Seinen illallisristeilyllä, joka oli varsin miellyttävä kokemus, vaikka ruoka ei ehkä ollut mitenkään kovin kummoista hintaansa nähden. Mutta onhan Seine auringon laskiessa upea kokemus ja matkalla hoteelliimme eksyimme mielenkiintoiseen ulkoilmamuseoon, jossa keskelle Pariisia oli luotu valoilla ja kasveilla viidakontunnelmaa. Söimme laivalla mm. etanoita ja isoja scampeja pinaattimuhennoksen kanssa.

Le Porte Pot
Yhtenä iltana kävimme syömässä ihan hotellimme nurkan takana sijaitsevassa mutkattomassa Le porte Pot, nimisessä ravintolassa, jossa iloksemme oli myös upeaa live jazzia. Neljän vanhemman miehen joukko veti tunteella musiikkia ja halpa "happy hour" viinikarahvi nostatti tunnelmaamme lisää. Ruoka oli hyvää ja asiakaskunta tuntui olevan nuorta hipsteriä. Paikka sijaitsi niin huomaamattomassa paikassa, että ilman vinkkiä sitä olisi ollut vaikea huomata. Pöytävaraus oli ehdoton ainakin illalle, sillä ravintolassa ei ollut kovin montaa asiakaspaikkaa.
Le Petit Prince de Paris
 Paras paikka mielestäni oli kuitenkin kävelymatkan päässä sijainnut Le petit Prince de Paris, joka oli aivan hurmaava paikka sisustukseltaan. Hinta oli kohdallaan ja ruoka mainiota. Tännekin suositellaan pöytävarausta. Omamme teimme vasta muutama päivä ennen lähtöä, mutta onneksemme mahduimme illallistamaan. Paikan sisustus oli niin tarkkaan harkittua pieniä yksityiskohtia myöten, että olisin halunnut ottaa enemmänkin kuvia paikasta. Valitettavasti vaan valaistus oli aika haastava ja siksi kuvat eivät kerro koko totuutta. Söimme molemmat kalaa ja minä otin alkuruuaksi vuohenjuustoa marinoidun paprikan kanssa. Ei mitään valitettavaa missään.


Miehen liekehtivä creme brulee oli vaikuttava ilmestys. Oma jälkkärini, omenatorttu, oli vähän tylsä. Jos siis pyörit St.Michel metroaseman lähellä, niin voimme todella suositella näitä kahta ravintolaa.

Le Petit Prince de Paris
 Mihinköhän ja milloinkohan sitä seuraavan kerran pääsisi matkailemaan....


sunnuntai 11. elokuuta 2013

Itsetehty vaniljajäätelö ilman jäätelökonetta

Jäätelökone on sellainen kodinkone, jonka omistamisesta olen jäätelöfriikkinä haaveillut.Keittiömme säilytystilat ovat vain niin pienet, että kaupaan laite on jäänyt. Lisäksi olen ymmärtänyt, että halvimpiin vehkeisiin ei kannata satsata. Kauppojen hyllyille ilmestyi keväällä glukoosisiirappia, joka on kuin tehty jäätelöiden ja sorbettien tekoon ilman jäätelökonetta. Itsetehty jäädyke kun tuppaa hileytymään ja se ei tunnu suussa kovin hyvältä. Parasta tässä jäätelössä oli se, että tein sen ihan ex-tempore, kun jääkaapissa oli vanhaksi menevä kerma. Kaikki muut tarpeet löytyivät kaapista. Kotimme viressä on kesäsin jäätelökioski ja se on osoittautunut minulle hiukan hankalaksi. Mielelläni poikkeaisin siellä päivittäin. Irtojäätelö on kuitenkin kallista ja siksi on hyvä pitää jäätelöä aina omassa pakkasessa. Tämä vaniljajäätelö oli HYVÄÄ ja seuraavaksi lähden varmasti varioimaan makuja. Tämä ei jää varmastikkaan viimeiseksi jäätelöksemme.. Nautimme tätä marjakimaran ja rukiisen mustikkapiirakan kera.

2 dl kuohukermaa
2 kananmunaa
1 dl glukoosisiirappia
1 dl tomusokeria
1 vaniljatangon siemenet

Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Vatkaa myös kerma vaahdoksi. Lisää kermavaahdon joukkoon glukoosisiirappi. Sekoita keltuaisen joukkoon tomusokeri sekä halkaistusta vaniljatangosta riivityt vaniljansiemenet. Yhdistä kermavaahdon joukkoon keltuaiset sekä varovasti sekoittaen valkuaisvaahto. Kaada jäätelömassa kannelliseen purkkiin ja laita se pakkaseen. Itse kävin sekoittelemassa massaa n. 1 h ja 2,5 h pakastamisen jälkeen.

perjantai 9. elokuuta 2013

Helpot Cake Popsit

Viimeinen lomapäivä! Kaikki kiva loppuu aikanaan. Olemme nauttineet ruhtinaalliset 5 viikkoa varsin mukavista ilmoista ja ennen kaikkea ladanneet akkuja eri mökeillä. Parhaiten jäi mieleemme appivanhempien mökki Pulsassa, joka sijaitsee metsän keskellä "kärrypolun" päässä. Entinen maatalo on sähkötön ja pihapiirissä on hirsiaittojen lisäksi mm. entinen kanala. On tilalla kuulemma ollut joskus hevosiakin. Kaiken kruunaa lampi, joka ei ole kuitenkaan ihan pienimmästä päästä. Lammen rannalla on ainoastaan yksi toinen mökki ja sekin vastapäätä. Laitoimme paikkoa vähän kuntoon, jotta voimme ensi kesänä kutsua sinne kavereita seuraksi.

Päivät soljuivat mukavan yksinkertaisuuden vallassa. Ruuanlaittoa, vesien kantamista, tiskausta, vadelmien poimimista, iltapäiväkahvit, puuhastelua lapsen päiväunien aikana, riippukeinussa lueskelua, saunan lämmitystä, uintia ja välilllä 30 minuuttia autolla ajoa, jotta päästiin kauppaan ihmisten ilmoille. Vaikka olenkin kaupunkilainen, niin nautin suuresti tuollaisesta yksinkertaisesta lomailusta. Johtuu varmasti siitä, että olen tottunut olemaan kaikki kesät kesämökillä jo lapsuudestani. Mieli rauhoittui jo heti kun starttasimme 2h 40 minsaa kestävän automatkan ja Titi-nallen konsertti alkoi raikua auton takapenkiltä. Itseäni tyydytti eniten tiiligrillin rakentaminen, johon sain vadelma-mustikkapiirakkatortun ja kahvien tarjoamisen vastikkeeksi ilmaiseksi tiilet naapurin mieheltä. Näppärästi se tuli koottua miehen ja lapsen ottaessa päivätirsoja.
Mutta sitten cake popseihin. Löysin tämän Kinuskikissan ohjeen jo aikoja sitten ja olen sitä säästellyt mielessäni Hempukkamme 3-vuotissyntymäpäivät. Tyttö on jo siinä iässä, että synttäreitä on todella odotettu ja hän on kutsunut mummit, kummit ja papan synttäreilleen jo kesän alussa. Viimeiset viikot taitavat kulua liian hitaasti hänen mielessään. Tärkeintä on se, että hänellä on kakku (mansikkaa toivottu) ja siinä 3 kynttilää. Kuten on aiemmin tullut esiin, en ole mikään näiden upeiden kakku luomusten tekijä. Meillä ei siis ole tiedossa Hello Kitty kakkua. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin en ole maistanut vielä ainuttakaan aidosti hyvän makuista sokerimassa- tai vohvelikuvakakkua, sillä täytteen eivät pelasta kuoren tympeää makua. Meillä mennään siis perinteisellä mummin täytekakkuohjeella. Cake Popsit ja kermasarvet (laitan ohjeen myöhemmin) tuovat pöytään jotain uutta twistiä. Rakastan Omar-karkkeja ja siksi valitsin tämän ohjeen ja nää on kyllä tosi hyviä. Laitan tikkarit pakkaseen ja nostan sulamaan jääkaappiin edellisenä päivänä. Näitä tuli hippasen päälle 20 kpl. Ja tikkaritikkuja voi tilata netistä. Itse ostin omani Sellon gurmet ruokakaupasta, jonka nimeä en muista. Sijaitsee 3. kerroksessa. Koristelin omani valkosuklaalla, sillä erilaiset värikuorrutteet vaikuttivat liian epäilyttäviltä. Niiden kyljissä varoiteltiin niiden aiheuttavan yliaktiivisuutta lapsilla. Ihan nättejä tuli näinkin.

175 g Domino-keksejä
220 g Omar-karkkeja (pussillinen)
4 rkl kermaa

100 g valkosuklaata koristeluun
nomparelleja koristeluun
tikkaritikkuja

Rouhi ensin keksit muruksi. Laita kerma ja Omar-karkit kattilaan ja sulata karkkeja miedolla lämmöllä, kunnes karkit ovat sulaneet kokonaan kerman joukkoon. Lisää keksimurut ja sekoita taikina tasaiseksi massaksi. Keksimurut sulavat joukkoon helpommin, jos pidät kattilan edelleen liedellä. Ota kattila pois hellalta ja anna jäähtyä kädenlämpöiseksi. Pyörittele taikinasta pieniä palloja ja laita ne leivinpaperin päälle kylmään muutamaksi tunniksi.

Sulta valkosuklaa vesihauteessa. Mikrossa ei kannata sulattaa, sillä koristelu vie aikansa ja suklaa ehtii jähmettyä uudestaan. Vesihauteessa suklaa pysyy notkeana. Kasta tikkaritikun päätä suklaaseen ja upota se keksipalleron sisään. Joudut vähän käyttämään voimaa, sillä pallot ovat aika kovia. Dippaa sitten tikkaripalloja valkosuklaaseen osittain ja kaada päälle nomparelleja. Laita kuivumaan pystyasentoon sopivankokoisen lasin sisään. Snapsilasi käy hyvin tähän puuhaan. Anna suklaan kovettua ja tarjoile tai pakasta juhlia varten.


maanantai 22. heinäkuuta 2013

Jokirapu-avokadopasta

Hittiohje avokadopastasta on ihastuttanut meidätkin. Tällä kertaa hiukan varioimme sitä toisen herkkumme, jokirapujen avulla. Pientä muutosta ohjeeseen toi myös sipulinvarret ja parmesaanin vaihtuminen pelkästään pecoriinoon. Lisäsin myös hiukan valkosipulin määrää. Ja hyvää oli. En ole muuten vielä tavannut ihmistä, jolle tämä ei maistuisi. Helmi tosin jättää tästä avokadot, kaikki vihreät ja ravut syömättä. Silti on kuulemma "tosi hyvää!".

Viime viikon vietimme vuokramökillä, johon saimme vieraaksemme Vilukissan villojen perheen. Grillasimme yhdessä hampurilaisia, jotka jokainen sai koota mielensä mukaan. Itsetehdyt jauheliha- ja lohimurekepihvit, halloumijuusto, cheddar, avokado, salaatti, sipuli, tomaatti, kurkku ja kastikkeet. Voitte uskoa, että oli taiteenlaji, että hampparit sai jotenkin syötyä. Mutta mukava kesäruoka grillin ääressä valmistettavaksi. Helmi sai myös upeat virkatut prinsessakruunut Vilukissalta, jotka ovatkin olleet kovassa käytössä.

Me hiljenemme joksikin aikaa, sillä siirrymme metsän keskelle lähelle Lappeenrantaa. Kokeilemme eloa mökissä, jossa ei ole sähköä ja ruoka valmistetaan leivinuunissa. Varmasti saamme sielläkin aikaan mahtavia keitoksia ja kaiken kruunaa maakellarikylmä valkoviini. Viimeiseksi lomaviikoksi - miehen palatessa töihin- siirrymme tyttären kanssa Joutsenoon äidin hoteisiin. Jostain syystä olen käynyt ihan kuumana tästä meidän Itä-Suomen mökkikierroksesta ja etenkin tuosta sähköttömästä mökistä. Olen ostanut siivoustarvikkeita, kasan kynttilöitä, uudet peitot ja tyynyt, aurinkotuolin ja viimeisenä kolmen hengen mäntyisen puutarhakeinun. Jotenkin tuollainen totaallinen nollaaminen tekee ainakin ajatuksena sielulle hyvää. Ei ole televisiota, ei tietokonetta vaan kynttilänvalo ja hiljaisuus. Lapsi totesikin, että aikoo mökillä istua meidän kainalossa illat pitkät :) Toki sen verran tunnen itseäni, että lähiseudun tuottajatorit, lasten kesäteatterit ja teemapuisto on jo tsekattu valmiiksi. Pitäähän sitä välillä päästä ihmisten ilmoille.

Mutta, kaikille teille oikein ihanaa ja rentouttavaa kesää ja palataan taas akut ladattuina arkeen elokuun puolivälissä!

2 kypsää avokadoa
1 lime
½ dl oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä
½ chili
n. 2 dl raastettua pecorino juustoa
2 sipulin vartta hienonnettuna
reilusti tuoretta basilikaa
reilusti tuoretta lehtipersiljaa
n. 150 g jokiravunpyrstöjä
suolaa
pastan keitinvettä tarpeen mukaan

400 g keitettuä spagettia

Laita pastavesi kiehumaan. Laita veteen reilusti suolaa. Purista limestä mehu ja kaada se isoon kulhoon. Lisää öljy, pieneksi hienonnetut valkosipulit ja chilit (poista siemenet). Raasta pecorinojuusto sekään ja hienonna yrtit ja sipulin varret kulhoon. Lisää kuutioidut avokadot sekä jokiravunpyrstöt. Sekoita kaikki hyvin sekaisin. Lisää al dente keitetty spagetti joukkoon. Itse keitän spagettia 1 minuutin vähemmän kuin mitä ohjeessa lukee. Sekoita spagetti ja kastike sekaisin, lisää tarvittaessa spagetin keitinvettä. Mausta suolalla, jota saa lisäillä aika reippaasti. Maistele välillä, sillä suola on tämän ruuan The Juttu. Sitä on oltava tarpeeksi. Syö heti ja nauti hyvän valkoviinin kanssa.

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Kana-vuohenjuustopasta

Outoa, ettei meillä ole tästä klassikosta reseptiä... Kanan ja vuohenjuuston liitto on match made in heaven ja kyseistä yhdistelmää olen tehnyt aina vähän fiilispohjalla. Tällä kertaa tein kastikkeen hiukan määriä ja suhteita tarkastellen. Silti edelleen aineksissa oli teemana "tyhjennä jääkaappi ylimääräisistä aineksista". Eli kasviksia voi toki varioida. Minä rakastan pinjansiemeniä ja laitan niitä mielelläni vähän kaikkeen. Tässä ne tuovat mukavaa purutuntumaa.

Kesäloma on nyt virallisesti alkanut ja minulla se alkoi autokoulun syventävänvaiheen tuskallisilla suoritteilla. Ei olisi yhtään huvittanut taas saada yrmeää autokoulunopettajaa siihen viereen tarkkailemaan ja arvioimaan ajoani. Liukasajo jännitti myös ihan hirveästi, mutta totesin sen annin olleen ehdottomasti parasta. Omasta autostamme olivat takarenkaat sen verran huonossa kunnossa, että ne lähtevät nyt vaihtoon liukkaalla ajamisen harjoitusten insiproimana. Liukasradalla meillä oli myös todella kiva ja kannustava opettaja, jonka neuvoista sain paljon. Jostain syystä itsessäni saa nämä "seipäännieleet, hiukan kovismaiset" sedät vain todella pahoja fiboja aikaiseksi. Itse kun annan työssäni asiakkaille palautetta, olen oppinut että liika kritiikki kerralla ei ole rakentavaa. Mielummin 5 hyvää asiaa ja 1 kehitettävä puoli. Nytkin ajokoulun opettaja kertoi luettelomaisesti minulle kehittämiskohteeni, mutta ei ollut sanomassa mitään hyvää ajosuorituksestani. Itse sain sitten kysellä, että kai tässä nyt jotain hyvääkin. Ja olihan sitä, mutta ilmeisesti sen ei katsottu olevan maininnan arvoista. Autokoulun opettajilta pitäisi vaatia psykologista silmää opettamistaitoen lisäksi. No, mutta pitkäaikainen ajokortti on huomisen jälkeen hoidettu ja mun ei tartte palata sille rikospaikalle enää koskaan.

2-3 kpl maustamattomia broilerin rintafileitä
kourallinen papuja
1 sipuli (varsineen, jos on kesäsipuli)
1,5 dl kermaa
150 g pehmeää vuohenjuustoa
2 rkl pinjansiemeniä
suolaa
mustapippuria
tuoretta rucolaa päälle

spagettia, penne pastaa...tms.

Laita pasta vesi kiehumaan. Leikkaa broilerinfileet suikaleiksi. Pilko pavut muutaman sentin paloiksi ja silppua sipuli. Paista broilerin paloja öljyssä ja lisää pavut sekä sipulisilppu. Kun sipuli on pehmentynyt, lisää joukkoon kerma. Kiehauta ja sekoita joukkoon vuohenjuusto. Keittele miedolla lämmöllä sen aikaa, kun spagetti kiehuu kattilassa. Mausta suolalla ja pippurilla ja lisää joukkoon pinjansiemenet. Sekoita keitetty pasta ja kastike keskenään ja nosta annokset lautasille. Revi päälle vielä tuoretta rucolaa.

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Hellepäivän vesimelonijuoma


Viimeinen työviikko ennen kesälomaa alkoi. Mies ja tytär aloittivat lomansa tänään ja päätin yhdistää touhukkaan päivän päätteeksi murusilleni tuoreet mansikat ja vesimelonin. Meillä juodaan iltaisin paljon erilaisia jugurttipohjaisia hedelmäjuomia. Helmin suosikki taitaa olla perus hedelmäjuoma, jossa on surrautettu yhteen kiiviä, banaania ja mansikkaa. Nyt kesän tullen pääsen käyttämään omaa lemppariani vesimelonia, joka raikastaa kivasti juoman kuin juoman. Tässä hain vähän aasialaista tunnelmaa lisäämällä joukkoon vielä kardemummaa. Nää hedelmäjuomat on hyvä tapa saada muksu syömään hedelmiä... vielä kun saisin muut vihreät maistumaan. Meillä ei lapselle maistu salaatit tai tomaatit, kurkkukin vain hyvällä tuurilla. Mikä ihme siinä onkin, että lapsille nää terveelliset ruuat on ihan pakkopullaa? Yritän sitten raastaa porkkanaa ruuan joukkoon tai piilotella sipulia kastikkeeseen ihan pieneksi silputtuna. Yrtit Helmi kaivaa samantien pois ruuasta ja ilmoittaa, että "minä en syö näitä vihreitä!". Pitää vissiin rueveta tekee jotain vihreitä salaattipohjaisia terveyssmoothieita, mutta ne ei taas innosta mua yhtään.

1 banaani
kourallinen tuoreita mansikoita
iso pala vesimelonia
3-4 rkl turkkilaista jugurttia
1 tl jauhettua kardemummaa
1 rkl sokeria

Kaikki ainekset vaan sekaisin ja kone jylläämään. Mitä enemmän vesimelonia sitä juoksevampaa juomasta tulee. Tarjoa kylmänä!

lauantai 29. kesäkuuta 2013

Sitruunaista panna cottaa sekä Limoncellosiirappia

Vietin kesän alkupuolella nimipäiviäni, jotka äitini suurin piirtein ainoana ihmisenä noteeraa ihan lahjan tasolla :) Sain häneltä pullon Limoncelloa, jota olen viimeksi nauttinut vuosia sitten jollain Italian matkoistani. Säilytän pulloa pakkasessa ja hellepäivän jälkeen otimme ihan tavallisena arki-iltana pienet snapsilasit tuota kylmää herkkua. Siitä sitten inspiroituneena lähdin hakemaan jotain hyvää ohjetta, jossa likööriä voisi käyttää. Turun Sanomien sivuilta bongasin panna cotta ohjeen, jonka päälle kaadettiin Limoncellosta tehtyä siirappia. Siirappi oli niin maukasta, että päätin kokeilla loppukastiketta myös jäätelön ja mansikoiden kanssa. Ehdottoman hyvää aikuiseen makuun eikä ole edes vaikea valmistaa. Muokkasin hiukan alkuperäistä ohjetta, jonka löydät täältä. Me emme välitä juurikaan pähkinöistä ja siksi laitoimme panna cottaan koristeeksi mansikoita. Lisäksi vähensin sitruunankuoren määrää siirapissa ihan siitä syystä, että minulla oli vain yksi sitruuna käytettävissä kuoren osalta. Törkeän hyvää siirappi oli näinkin. Tästä reseptistä tulee 4-5 annosta. Me teimme 5 annosta teekuppeihin valmistettuna. Yksi annos ilman siirappia, sillä likööriä ei keitetä eli alkoholi ei haihdu siitä.

Meillä on juuri ennen kolmen vuoden ikää ihan mahdoton keiju-vaihe. Viikon ajan tyttö halusi mennä joka paikkaan keijun siivet selässään. Pihalle puetaan koko kostyymi päälle keijuhametta myöten. "Minä olen tosi söpö" kuuluu monta kertaa päivässä ja hyvä niin.

Löytyiskö vinkkiä johonkin muuhunkin Limencelloreseptiin? Laittakaahan kommenttia.

Panna Cotta:
2 liivatelehteä
4 dl kuohukermaa
1 dl maitoa
1 vaniljatangon siemenet
½ dl sokeria
1 dl turkkilaista jugurttia
1 sitruunan raastettu kuori
1 rkl sitruunanmehua

Limoncellosiirappi:
1 ½ dl sokeria
½ dl vettä
½ dl valkoista balsamicoa
1 sitruunan kuori raastettuna
½ dl sitruunanmehua
2 cl Limoncelloa

Laita ensin liivatelehdet likoamaan kylmään veteen n. 10 minuutiksi. Halkaisen vaniljatanko ja raavi veitsellä vaniljansiemenet kattilaan. Lisää kerma, maito ja sokeri. Lämmitä seos lähes kiehuvaksi. Älä keitä, jotta seoksen rakenne ei kärsi. Purista sitruunoista mehua ja raasta sitruunankuori (muista pestä sitruunat hyvin!). Puserra liivatelehdistä vesi pois ja liota ne kuuman kermaseoksen joukkoon. Lisää seokseen jugurtti, sitruunan kuori ja -mehu. Sekoita tasaiseksi massaksi ja kaada annosmaljoihin. Anna hyytyä jääkaapissa yön yli tai vähintään 3 tuntia.

Tee siirappi. Laita kattilaan sokeri, vesi ja valkoinen balsamico. Keitä seosta kunnes se sakenee siirappimaiseksi. Ota kattila pois liedeltä ja lisää sitruunankuori ja -mehu. Kun seos on jäähtynyt kunnolla lisää vielä limoncello. Sekoita hyvin. Voit säilyttää siirappia sekä huoneenlämmössä että jääkaapissa. Se säilyy hyvin. Kaada siirappia muutaman millin kerros panna cottan päälle ja koristele vielä mansikoilla.




sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Kreikkalaista kanaa

Kreikan reissustamme on kulunut muutama viikko ja oli aika palata tunnelmaan tekemällä kreikkalaista ruokaa. Meillä on mainio resepti sitruunaisista uusista perunoista, joiden kaveriksi halusin viritellä mahdollisimman raikasta kanaruokaa. Tässä marinoinnissa yhdistyy sitruuna ja valkosipuli ja siten se muistuttaa meitä Kreikan lämmöstä. Lisukkeena nautimme kotimaisesta varhaiskaalista valmistettua coleslawta, joka on yksi lemppari salaateistani. Kun vielä nautimme illallisen tuulelta suojassa lasitetulla parvekkeellamme ja  ilta-auringossa, niin tunnelma oli melkein identtinen reissufiiliksiin nähden. Juomana nautimme muuten rose-viiniä, jota löysimme yhden pienen pullon Alkossa, Torresin viinitilan rose. Kreikkalaista viiniäkin tuli tuotua muutama pullo, mutta emme raaskineet avata kokonaista pulloa vaan säästämmen sen johonkin toiseen hetkeen.
Matkasta vielä... Parasta taisi olla rauhalliset ruokailuhetken iltaisin paikallisissa ravintoloissa, kun tytär pääsi leikkimään ravintoloiden leikkipaikoille ja äiti ja isi saivat nauttia rauhassa illallistaan. Helmin lempiannos oli "spagetti poromies" eli spagetti bolognese, jonka hän oppi tilaamaan itse. Itselle jäi mieleen tsatsiki ja sitruunalla valellut kanavartaat, souvlakit. Iltaisin meillä oli mahdollisuus seurata auringon laskua parevekkeelta. Hieno kokemus sekin, kun ilta tummuu varsin nopeasti.
Ensi viikolla onkin jo juhannusviikko ja suuntaamme perinteen mukaisesti Joutsenoon. Ihanaa päästä hetkeksi maalle ja äidin herkkupatojen ääreen. Nautin myös siitä, että ympärillä on paljon ihmisiä. Helmi odottaa jo kovasti soutelua mummin kanssa, nakkien paistamista nuotiolla ja kivien heittämistä järveen! Itselle pieni paussi todella raskaaseen työkevääseen tekee hyvää, sillä olen elänyt syksystä lähtien aikamoisessa epätietoisuudessa työni suhteen. Vaikka kuinka yrittää olla ajattelematt liian pitkälle, niin kyllä tällainen "lilluminen" syö ihmistä. Onneksi kuukauden päästä koittaa 5 viikon kesäloma ja sitä odotankin kuin kuuta nousevaa.

Mukavia kesäiltoja kaikille!!

4 broilerin rintafilettä
½ sitruunan mehu (n. 0,5 dl)
0,5 dl oliiviöljyä
2-3 valkosipulinkynttä
suolaa ja pippuria myllystä

Laita fileet marinaadiin mielellään jo aamulla, viimeistään pari tuntia ennen paistoa. Purista sitruunanmehu ja sekoita se oliiviöljyn kanssa sekaisin. Pilko joukkoon valkosipulia ohuina siivuina ja mausta suolalla ja pippurilla. Kaada marinaadi rintafileiden päälle ja anna maustua useamman tunnin. Paista filepihvit 200 asteessa n. 30 minuuttia riippuen pihvien paksuudesta.


lauantai 15. kesäkuuta 2013

Mustikka-mascarponemaljat

Liian harvoin jaksan edes viikonloppuisin tehdä perheelle jälkkäriä. Nyt ostin jo viikko sitten jääkaappiin mascarpone-purkin aikomuksenani tehdä siitä jotain hyvää. Kun kaupasta tarttui mukaan vielä pensasmustikoita ja kermapurkki, päätin kehitellä jonkinmoisen pappilan hätävaran. Ja tällainen siitä tuli (ja oli muuten hyvää!). Ohje on kolmeen annokseen.

2 rkl pakastemustikoita
3 suklaa-cookiekeksiä
½ prk mascarponea
1 dl kuohukermaa
1 rkl vaniljasokeria
1 rkl tavallista sokeria (tai maun mukaan)
2 tl sitruslikööriä aikuisten versioon
pensasmustikoita

Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi ja yhdistä siihen mascarponejuusto. Lisää sokerit ja maistele makeus itsellesi sopivaksi. Laita jälkiruokakipon pohjalle vähän pakastemustikoita ja murustele keksi niiden päälle. Aikuisten versioon voit tipauttaa vähän sitruslikööriä keksimurskan päälle. Lappaa mascarponevaahto seuraavaksi annoksen päälle ja koristele lopuksi pensasmustikoilla.

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Lohimurekepihvit

Hei taas, pitkästä aikaa! Alkukesä on pitänyt meitä sekä kiireisenä että sairastuvalla. Kuukauden sisään lapsella pari korvatulehdusta ja oksennustauti ja minullekin on flunssaa pukannut. Onneksemme Kreikan matkamme sujui hyvin ja lähes terveissä merkeissä. Matkustaminen on aina yhtä kivaa ja uuden ulottuvuuden siihen tuo vajaa 3-vuotiaan pakahduttava innostus uutta maata, aurinkoa ja vettä kohtaan. Tyttäremme sujahti kreikkalaiseen kulttuuriin sisälle kuin vanha tekijä ja oppi pian, että lentosuukot, tanssi- ja lauluesitykset ravintolassa tuottavat jäätelöannoksia, makeisia ja keksejä ravintolansediltä. Muutama sana englantiakin tarttui nopeasti sanavarastoon. Kaiken kaikkiaan ihana reissu ja toivottavasti pääsemme taas joku päivä uudestaan viikoksi johonkin lämpimään.

Ei silti lämpöä on riittänyt täällä Suomessakin. Vielä ei olla vaan päästy uimapuuhiin, mutta kunhan kesä etenee. Ruokailmiö blogista nappasimme tämän maistuvan murekepihviohjeen ja tyttäremme jaksoi mättää näitä vaikka oksennustauti oli juuri voitettu ja korvatulehdus teki tulojaan. Nämä ovat siis mainioita. Me teimme puolikkaan ohjeen alkuperäisestä ja saimme silti pakkaseen muutaman pihvin. Yksi meidän lempiohjeitamme on myös tonnikalamurekepihvit, jotka ovat tosi maukkaita.

500 g lohta
0,3 dl korppujauhoja
1 kananmuna
0,5 dl kermaa
1,5 rkl sitruunamehua
2 rkl silputtua tuoretta tilliä
1 pieni sipuli kuullotettuna
0,5 tl suolaa
mustapippuria
voita paistamiseen

Kuori ja kuullotta pieneksi leikattu sipuli pannulla. Leikkaa lohifileestä nahka pois ja hienonna lohi monitoimikoneella silpuksi. Jos et omista monitoimikonetta, silppua lohi veitsellä leikaten pieniksi "muruiksi". Sekoita kaikki lohimurekkeen osat yhteen kulhossa: silputtulohi, kuulletetut sipulit, korppujauhot, kanamuna, kerma, sitruunamehu, tilli, suola ja pippuri. Paista taikinasta pihvejä keskilämmöllä n. 5 minuuttia per puoli.

perjantai 10. toukokuuta 2013

Mustajuurikeitto

Meidän Helmillä on todellinen "mummola" ja vielä 15 minuutin ajomatkan päässä. Pääkaupunkiseudulla on harvinaista, että mummola on masardikattoinen vanha omakotitalo, jonka punaiset lautalattiat narisee ja pihalla on kunnon puilla lämmitettävä sauna ja iso puutarha. Piha on melkein luonnonmukaisessa tilassa ja sitä hallitsee isot omena- ja kriikunapuut. Marjapensaitakin löytyy ja kasvimaa. Pappa kaivoi Helmin riemuksi kasvimaasta talvehtineita maa-artisokkia ja mustajuurta, joka sitten päätyi meidän helatorstain ruuaksi yhdessä vastaleivottujen sämpylöiden kanssa. Helmistä hienointa oli nähdä pulleiden matojen kaivautuvan kuohkeaan multaan. Hypnoottista kerta kaikkiaan! Ja meille aikuisille on kivaa saada mukaan pussillinen kasviksia ja miettiä, mitä niistä tekisi.

Helatorstain aamusella pyöräilimme hevosia moikkaamaan ja äidin sydän suli, kun tarakalta kuului pienen tytön ääni: "Äiti, minä olen onnellinen tyttö!" Kysyin, mikä hänet tekee onnelliseksi ja vastaus oli: "Koska saan pyöräillä äidin kanssa hevosia katsomaan". Niin, ne pienet asiat ja hetkestä nauttiminen. Kummaa, että lapsena sen taitaa ja aikuisena sitä taitoa haetaan meditoimalla, joogaamalla ja ylipäätään pysähtymällä. Viisaus on lapsissa. Koko eilinen vapaapäivä tuli vietettyä pääasiassa ulkona. Söimme välipalaksi sämpylöitä ja mustikkapiirakkaa ulkona ja illallinen nautittiin parvekkeella, jossa lasituksen ansiosta oli lämmintä vielä seitsemän aikaa illallakin.

n. 500 g mustajuurta
2 pientä Rosamunda-perunaa
2 valkosipulinkynttä
2 kevätsipulin vartta
3 dl vahvaa kasvislientä
1 dl valkoviiniä
1 dl kuohukermaa
mustapippuria
suolaa

Kuori ja leikkaa mustajuuret ja perunat paloiksi. Kaada ne ja paloitellut valkosipulinkynnet sekä kevätsipulit kattilaan. Lisää joukkoon kasvisliemi ja valkoviini. Keitä kasvikset kypsäksi ja soseuta ne sauvasekoittimella. Lisää kerma ja soseuta vielä sauvasekoittimella, jotta saat ihanan kuohkean rakenteen keittoon. Mausta suolalla ja pippurilla. Halutessasi koristele keiton pinta kevätsipulilla.

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Pientä suolaista: Graavilohileipäset ja tuhkajuustoa viikunahillolla

Lapsen syntymän jälkeen kahvivieraiden määrä on varmaan kymmenkertaistunut. Ennen tuli ystäviä kutsuttua iltaa istumaan viinilasillis(t)en ja juustojen äärelle, mutta nykyään perussunnuntaimeininkiä tuntuu olevan se, että joku ystävä-/sukulaisperhe on tulossa kyläilemään. Musta on kivaa, että Helmi tottuu siihen, että kotona käy paljon vieraita ja ympärillä on ihmisiä, jotka ovat osa hänenkin lapsuuttaan ja kasvuaan kohti aikuisuutta. Välillä vaan tuntuu aika loppuvan kesken, kun viikonloppuja on kuitenkin vuodessa vaan n. 50 kappaletta ja mukavia ystäviä olis kiva nähdä useamminkin.

Kahvivieraille on tapana tarjota suolaista ja makeaa. Sunnuntaina vieraanamme olivat Helmin serkkupojat vanhempineen. Tällä kertaa lähdin tällaiselle pikkusuolaiset linjalle ja nää herkut oli sen verran maittavia, että halusin ne laittaa tänne ylös. Lohileipien kuvista puuttuu avokadon viipaleet, jotka laitettiin leipien päälle vasta tarjoiluvaiheessa. Avokado kun mustuu niin helposti.

Mennä viikolla sain aikaiseksi varata kalenterista yhden kesäkuun alun viikonlopun siihen, että kutsun läheisimmät naispuoliset ystäväni kunnon dinnerille juhlistamaan ikänaissarjaan liittymistäni. Tuostakin meinasi syntyä stressi, kun olisin alunperin halunnut kutsua enemmänkin ystäviäni, mutta päädyin sellaiseen komboon, jossa kaikki tuntevat toisensa etukäteen ja aika hyvin. Ei sitten tartte emännän huolehtia muiden viihtyvyydestä ja tutustuttaa naisia toisiinsa. Lisäksi mahdutaan toivottavasti kaikki samaan pöytään illastamaan. Tässä on ollut aika rankka kevät (edelleen suren kovasti läheiseni menettämistä) ja olin jo asennoitunut siihen, etten jaksa mitään järkkäillä, mutta tämä on hyvä kompromissi ja varmasti tulee tosi kiva ilta. Pitääkin alkaa miettiä menyytä.

Ja simakin pitäisi pistää tulemaan...

Lohileipäset:
Sinuhen Jälkiuuni Ruisneppareita
Piparjuurituorejuustoa
graavilohta
kurkkua
avokadoa viipaleina

Juustosnacksit:
Morbier-juustoa (eli tuhkajuustoa)
Tuc-keksejä
viikunahilloa
Hassut!



perjantai 5. huhtikuuta 2013

Toast skagen

Kevät! Vaikka pihalla on vielä lunta paljonkin, huomasimme Helmin kanssa, että rapun edessä krookukset jo nostavat päänsä mullan seasta. Tällä viikolla olemme tarkkailleet joka iltapäivä, kuinka paljon krookukset ovat kasvaneet päivän aikana. Iltapäiväauringossa teksisi jo mieli päästää se Ronja Ryövärintytöstä tuttu Keväthuuto, sillä niin kovasti jo kaipaan kesää ja aurinkoa. Kevään lomasuunnitelmat on jo tehty aikoja sitten ja ensin suuntaamme Tukholmaan ja toukokuussa Kreikkaan. Toki malttamattoman mieleni takia myös kesäsuunnitelmat ovat pitkälti jo tehtyjä ja kovin mökkipainotteisia. Pidämme molemmat yhden viikon "omaa lomaa" Helmin kanssa ja 4 viikkoa koko perheen yhteistä lomaa.


Meidän kevään juhlarupeama starttaa aina miehen synttäreistä. Sitä seuraa (seurasi) isäni synttärit, siskon synttärit, vappu, Helmin nimipäivät, äitienpäivä ja omat synttärini. Yhtä juhlaa siis kesäkuuhun asti! Mies rakastaa äyriäisruokia ja siksi ideoin hänen synttäripäiväänsä juhlistamaan tämän ihanan Toast Skagen ohjeen. Ainekset ovat summittaiset. Jokirapujen tilalla käy tietysti tavalliset katkaravutkin, mutta jokiravuilla ohjeesta saa vielä juhlallisemman. Oiva vappuruokaresepti muuten!

200 g jokirapuja
½ dl majoneesia
½ dl ranskankermaa
1 rkl tilliä
2 rkl ruohosipulia
pikkuisen sitruunanmehua
ripaus valkopippuria
ripaus mustapippuria
(suolaa)
koristeeksi kirjolohenmätiä

7-8 palaa paahtoleipää
voita

Sekoita täyteainekset keskenään. Säästä kirjolohenmäti kuitenkin koristeeksi. Leikkaa paahtoleivänpaloista kuoret pois ja paista leivät paistinpannulla voin kanssa rapeiksi. Lado täytettä leivälle ja koristele mädillä. Tarjoa heti.

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Banaanimuffinssit

Huh, tässä on taas tapahtunut paljon kaikkea. Viime viikonloppuna laitoin itseni hetkeksi sivuraiteille omasta elämästäni ja osallistuin viikonlopun mittaiseen hiljaisuuden retriittiin Heponiemessä. Tämä oli täysin uusi kokemus minulle ja muutama vuosi sitten en olisi voinut kuvitellakaan osallistuvani moiseen outoiluun. Ripariaikoina muistan meidän nuorten repeilleen, kun johonkin leirikeskukseen ilmestyi näitä puhumattomia retriittiläisiä. Pidimme heitä ihan sekopäisinä. No nyt sitten "sekoilin" ihan olan takaa ja se oli hirmu kivaa. Hektinen elämä ja se, että joudun jatkuvasti antamaan itsestäni sekä työssäni lastensuojelussa että kotona vilkkaan taaperon kanssa, sai minut hakeutumaan tälle retriitille. Toki elämässäni on tapahtanut todella vaikeita asioita viimeisten vuosien aikana, joten niiden rauhallinen käsittely oli myös toiveenani. Rentoutumista hiukan häiritsi erittäin uskonnolliset hetket, mutta senhän tiesin osallistuessani nimenomaan kirkon järjestämälle retriitille. Toiset osallistujat saivat näistä hetkistä selvästi lohtua ja itse käytin ne omaan meditaatioon ja mietiskelyyn. Nämä rukoushetket olivat myös vapaaehtoisia, joten itse skippailin niitä ja käytin ajan hitaaseen heräämiseen tai lukemiseen.

Mitä hiljaisuus saa aikaan ihmisessä? Riippuu varmasti tyypistä, mutta oma subjektiivinen kokemukseni oli, että se on varsin helppoa. Ainoastaan yhteiset ruokailut tuntuivat tylsiltä, kun ei voinut vaihtaa kokemuksia ruuasta. Ja koska rakastan luksushetkiä, kaipasin myös lasia viiniä ruuan kanssa :) Hiljaisuus sai minut kääntymään itseeni ja kysymään, mitä minä haluan, muistelemaan lapsuuttani sekä tekemään inventaaria elämästäni. Luonto tuli voimakkaasti ihoni alle ja sain kiksejä metsässä kävelystä, maisemien ihailemisesta ja jäällä samoilusta. Ulkoilukelikin oli mitä mainioin. Oli myös mahtavaa saada lukea romaania rauhassa, keskeyttämättä. Huomasin joidenkin hakeutuvan yhteisölliseen olemiseen, mutta itse nautin nimenomaan siitä, että eristäydyin muista lähes kokonaan. Ja häpeän tunnetta en kokenut lainkaan. Heittäydyin kappelissa makaamaan lattialle ja vaan kuuntelin muiden laulua, kun en osannut yhtyä sanomaan.

Tyypillistä on tietysti se, että äidin ottaessa omaa aikaa, lapsi sairastuu kotona. Meillähän ei ole sairaudet juuri vierailleet ja olemme selvinneet todella vähällä. Nyt sitten Helmille iski vesirokko ja tällä hetkellä olemme toipumassa kotona. Helmi on selvinnyt lievin oirein (ei kuumetta, ei juuri kutinaa), mutta näppyjä on satoja. Näin pääsiäistunnelmissa meillä onkin oma noita kotona! Aika meinaa käydä tylsäksi, joten otimme projektiksi banaanimuffinssien leipomisen. Samalla saamme muffinsseja anoppilaan, jotka ottavat kissamme pääsiäishoitoon, kun suuntaamme mökille Itä-Suomeen. Muffinssit ovat kivoja leivottavia, kun ei tartte mitään sähköisiä vatkaimia ja lapsen kanssa näitä on helppo tehdä. Koristelu on meidän lempipuuhaa!

n. 9 kpl

2,5 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
1 tl vaniljasokeria
1 tl kanelia
1 dl sokeria
2,5 tl leivinjauhetta
2-3 banaania muussattuna
1 kananmuna
50 g voita sulatettuna

Sokerikuorrutetta koristeluun

Sekoita kuivat aineet keskenään.Lisää joukkoon soseutettu banaani, kananmuna ja sulatettu voi. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. Täytä muffinssivuuat ja jos käytössä on muffinssipelti, niin saat vielä kauniimman lopputuloksen. Täytä vuuat. Jätä n. 1/3 täyttämättä, sillä taikina kohoaa uunissa. Paista 200 asteessa n. 13 minuuttia.

Mukavaa pääsiäistä!


torstai 28. helmikuuta 2013

Perinteen siirtäminen

Kohta 1½ kuukautta sitten menetin isäni, joka oli tietysti monessa mielessä minulle tärkeä, mutta erityisesti hän on ollut ruokablogiharrastuksen alkuvaiheen inspiraationa. Olen jo pitkään ajatellut tehdä kirjoituksen liittyen ruokaan ja ruokakulttuuriin, jonka olen perinyt omasta lapsuudenkodistani ja jota haluan osaltani siirtää eteenpäin.

 Minun lapsuudessani isä oli se kodin pääasiallinen ruuanlaittaja ja hän rakasti erityisesti kutsua ystäviä syömään. Meillä oli säännöllisesti ruokavieraita ja ehkä ruokakutsujen tärkeyttä kuvasi se, että meillä oli keittiössä erikseen "arkiruokapöytä", mutta olohuoneesta löytyi valtava ruokapöytä, jossa söimme aina viikonloppuateriat ja silloin, kun meillä vieraili ystäviä tai sukulaisia. Lapset istuivat samassa ruokapöydässä aikuisten kanssa ja söivät samaa ruokaa kuin aikuiset. Isä hääräsi keittiössä ja loihti monen ruokalajin illallisia. Isän bravuureja olivat kokonaisena uunissa valmistettu sisäfilee sekä kermaiset valkosipuliperunat. 80-luvulla isä hurahti kiinalaisenruuan saloihin ja tuohon aikaan yhtenä ohjelmanumerona toimi se, että vieraat ihmettelivät vieressä, kun wokki-pannu kaivettiin esille ja taidokkaasti pilkotut kasvikset pyörähtivät nopeasti kuumassa pannussa. Isä toi ulkomailta asti kuivattuja kiinalaisia sieniä ja maustekastikkeita, joita kyllä nopeasti alkoi saada Stockmannilta. Tyypillistä oli, että isä duunasi taloyhtiömme pihalla kiinalaista muurikkapannussa n. 30 hengelle tai loihti aterian sukujuhannuksen tiimellyksessä 20 hengelle. Ihailin aina lapsena tätä isän ominaisuutta ja päätin jo varhain (hyvän ruuan ystävänä), että haluan samanlaiseksi sosiaaliseksi kokkaajaksi. Hyvä ruoka pääsee oikeuksiinsa hyvässä seurassa!

Kasvatuksellisessa mielessä isä oli tiukka einesten suhteen. Toki meilläkin syötiin välillä valmista maksalaatikkoa tai lihaperunasoselaatikkoa, mutta pääasiassa ruoka tehtiin aina itse. Ruuan kanssa tarjottiin aina salaattia ja lopuksi piti vielä niellä vitamiinipilleri tai kalanmaksaöljykapseli. Ruuasta opetettiin kiittämään ja arkiruokakin tehtiin aina huolella. Itse aloitin ruuanlaiton kotona koulun kotitaloustuntien innostamana (ja välillä varmasti vanhempien harmiksi). Kokeilut löytyivät välillä pitkin seiniä, jos olin vatkannut tehosekoittimella suklaamoussen kermaa liian kovilla tehoilla heti alkuun. Tai pikkuleivät unohtuivat uuniin ja kärähdys oli taattua. Tästäkin huolimatta, vanhemmat suhtautuivat kannustavasti omiin kokeiluihin. Ensimmäisiä onnistuneita kokeiluja taisivat olla omenamuffinssit ja teeleipä.
Huoltotoimenpiteitä kesken ruuanlaiton
Nyt aikuisena huomaan rakastavani ihmisten kutsumista syömään, vaikka se onkin tietysti työlästä. Tulevanakin viikonloppuna saamme molempina päivinä ruokavieraita. Lauantaina muuten pidämme perinteiset blinijuhlat. Minusta on mukava ajatus, että tyttäremme oppii istumaan ruokapöydässä ja maistelemaan uusia makuja vaikka välillä onkin turhauttavaa totuttaa pientä lasta uusiin makuihin. Toivoisin, että ruuanlaitosta tietty ennakkoluulottomuus ja hauskuus välittyy myös hänelle. Tällä hetkellä Helmi osallistuu minun kanssani arkisin ruuanlaittoon, nostamalla tuolin tiskipöydän viereen ja hakemalla oman leikkikattilan. Sitten hän saa kattilaan vettä ja niitä ruoka-aineita, joista itse valmista ruokaa. Ruoka käy roskiskaapissa sijaitsevassa "uunissa" ja sitä hämmennetään pitkään ja hartaasti. Isiä odottaa sitten työpäivän jälkeen varsinaisen ruuan lisäksi Helmin basilika-riisi-balsamico-valkosipuli-lime-keitokset.

Tässä kohtaa pitää muuten mainita, miten mielettömän ihanalta on tuntunut ystävien huolehtivuus ja kysymykset "miten sinä voit/jaksat surun keskellä?". Niin pieni asia, kuin voinnin kysyminen merkitsee tosi paljon kulttuurissa, jossa kuitenkin omalla tavallaan pelätään surua ja sen kohtaamista. Alkuun huomasin itsekin joutuvani tilanteeseen, että minun oli lohdutettava osaanottavaa ihmistä, vaikka tilanne olisi varmasti pitänyt olla toisin päin.


tiistai 19. helmikuuta 2013

Pinaatti-vuohenjuustolasagne

Sain tämän ruuan ohjeen vinkkinä tyttären päivähoitokaverilta. Tämä on ruoka, joka on suhteellisen simppeli tehdä, kypsyy itsekseen uunissa ja lisäksi maistuu taivaallisen hyvältä. Tyttäremme rakastaa sekä pinaattia että vuohenjuustoa, joten siinäkin mielessä meidän perheellemme sopiva ohje. Vuohenjuusto tuo juuri sopivasti makua ja mehevyyttä tähän ruokaan.


lasagnelevyjä
200 g vuohenjuustoa.

Kastikke:
50 g voita
1 sipuli,
2 valkosipulinkynttä
2,5 rkl vehnäjauhoja
5dl maitoa
2,5 dl kermaa
1 kasvisliemikuutio
mustapippuria
valkopippuria
oreganoa
150 g pakastepinaattia
1dl juustoraastetta

Ensin valmistetaan kastike; kuullotetaan sipuli voissa, lisätaan jauhot, kypsennetään vähän. Sitten maidot, kermat ja kasvisliemikuutio. Kiehauta kunnes kastike sakenee. Lisää tässä kohtaa sulatettu pinaatti sekä oregano.Anna poreilla miedolla lämmöllä n. 10 minuuttia.

Kokoa näin:
Ensin lasagnelevyjä, sitten kastiketta, vuohenjuustoviipaleita, niin monta kerrosta kuin aineksia riittää. Lopuksi pinnalle kastiketta, vuohenjuustoa ja juustoraastetta.
Paista 175 asteeessa noin tunti.

Ainesten kanssa ei tarvitse olla millintarkka: jos tykkää sipulista, sitä voi laittaa ronskimmin jne.

Lasagne on parhaillaan seuraavana päivänä, mutta toimii myös uunituoreena, jos malttaa antaa sen vetäytyä hetken.

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Smetanabroileri

Ruokailmiö-blogista sain inspiraation kokeilla tätä smetanabroileria uunissa. Kyseisessä blogissa löytyy paljon kivoja arkisia ruokaohjeita. Meillä kun ei juuri syödä punaista lihaa, niin valitettavasti kaikkia hyvän kuuloisia ohjeita emme ole päässeet testaamaan. Meidän yksi ehdottomia lemppareita on perinteinen smetanalohi, jota valmistimme viimeksi jouluna Lapissa, kun ruokapöydässä oli 12 henkeä ja piti tehdä mutkatonta, mutta hyvää ruokaa. Siispä innolla testasimme smetanaa kanan kaverina pienillä muutoksilla alkuperäiseen ohjeeseen tehden.

Isä ja tytär kävivät lauantaina nukketeatterissa, josta on sitten höpisty koko päivä. Omassa lapsuudessani olimme lastenkulttuurin suurkuluttajia. Täällä pääkaupunkiseudulla onkin varsin mukavasti tarjolla nukketeatteria, lasten teatteria ja konsertteja. Oma lapsi alkaa olla siinä iässä, että mielikuvitus kehittyy hurjaa tahtia ja keskittymiskyky kestää näytelmät ja jopa kuvattomien satujen kuunteleminen onnistuu. Vanhemmille onkin ollut yllätys, kuinka raakoja perinteiset sadut ovat. Mm. Grimmin sadut ovat teemoiltaan todella hyviä lapsen psyykkisen kehityksen kannalta, mutta aika hurjaa kieltä niissä kyllä viljellään.

3 broilerin ohutta rintafilettä
½ tl sitruunapippuria
½ tl paprikajauhetta
½ tl currya

1 prk smetanaa
1 dl ruokakermaa
1 suolakurkku
3 isohkoa herkkusientä
n. 10 cm purjoa
½ tl suolaa
kourallinen juustoraastetta

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Laita fileet uunivuokaan. Ripottele mausteet rintafileiden pintaan. Sekoita kulhossa smetana, kerma, kuutioidut suolakurkut, suikaloitu purjo sekä suola. Kaada seos rintafileiden päälle. Lisää vielä siivutetut herkkusienet fileiden päälle ja lopuksi ripottele uunivuuan pintaan juustoraaste. Paista 200 asteessa n. 20 minuuttia. Tarjoile riisin ja salaatin kera. Nam.

torstai 14. helmikuuta 2013

Suolaiset vohvelit mädin, smetanan ja sipulin kanssa

Meidän vohvelirautamme on palvellut n. 25 vuotta ja hyvin se pelittää edelleen. Ystävänpäivän kunniaksi halusin yllättää sekä miehen että lapsen rapeilla vohveleilla. Toinen söi vohvelinsa itsetehdyn mansikkahillon kanssa ja toinen mädin, smetanan ja sipulin kera. Minä söin molemmilla täytteillä :) Suosittelen kokeilemaan vohveleita myös suolaisten täytteiden kera ja tämä versio toimi esimaisteluna myöhemmin toimitettavaa bliniähkyilyä varten. Meidän bliniohjeemme on muuten mainio ja suosittelen sitä lämpimästi.

Ystävänpäivästä tuli mieleen... Reilun viikon päästä suuntaan kylpylälomalle yhdessä ystäväni kanssa. Yksi yö ja kaksi päivää ihan vaan lillumista rauhassa, hyvää ruokaa ja mukavaa seuraa. Unohtamatta syväluotaavia analyysejä elämän menosta. Juuri tuollaista breikkiä kaipaankin tämän rankan alkuvuoden jälkeen. Varmaan sivuan myöhemmin kokemustamme Långvikin kylpylässä, mikäli siitä on jotain mainittavaa kirjoitettavaa. Se on muuten todella jännä juttu, että nyt lapsen ollessa reilu 2-vuotias kaipaan taas omaa aikaa ja hetkiä. Nämä tarpeet olivat poissa monta vuotta ja elämän täytti lähes 100 prosenttisesti lapsen (ja miehen) asiat. Huomasin sukulaisvauvaa hoitaessa olevani jopa huojentunut siitä, että vauva-ajat ovat meidän osaltamme ohi ja tytär on jo varsin omatoiminen taapero. Huvittavinta on se, että hän HALUAA mennä yökylään kummitädilleen ja me pääsemme sitten viettämään kahdenkeskistä aikaa ravintolassa syöden ja sohvalla maaten. Mahtavaa, kaikki voittavat. Muutenkin on liikuttavaa, kuinka esim. siskoni on hänelle niin rakas, että kummitädin lähdettyä alkaa nikottelu ja itkuisella äänellä tulee toteamus: "äiti, minulla on niin ikävä kummia".

3 valkuaista
3 keltuaista
½ tl suolaa
2 tl leivinjauhetta
4 dl vehnäjauhoja
50 g sulatettua voita
4 dl maitoa
(jos teet makean version lisää 2tl vaniljasokeria)

Sekoita keltuaiset, suola, sokeri, maito, vehnäjauhot, leivinjauhe ja sulatettu voi kulhossa keskenään. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja lisää vaahto muun taikinan joukkoon. Paista vohveliraudalla ja tarjoa heti mädin, smetanan ja sipulin kanssa.

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Vaniljainen mustikkapiirakka

Olen elänyt viime viikot tähän astisen elämäni raskainta aikaa. Menetin läheisen ihmisen ja vaikka käytännön järjestelyt ovat pitäneet kiireisenä ja surun jossain määrin poissa, niin silti arjen pyörittäminen menetyksen jälkeen on tuntunut rankalta. Siksi onkin tärkeää jatkaa normaalia elämää ja nauttia niistä asioista, mistä muutenkin nauttii. Meillä on mm. hoidettu pientä sukulaisvauvaa ja tänään saimme vieraita menneisyydestä. Seurustelin vuosia sitten pitkään karismaattisen pojan kanssa, jonka vanhempiin sain kunnian luoda lämpimät suhteet. Nyt saimme sitten nämä entiset appivanhempikokelaat kyläilemään ja katsomaan "uutta" kotiamme.

Varasin muuten kevääksi pari matkaa piristämään tätä lopputalvea. On taas jotain, mitä odottaa. Toinen reissu suuntaa Tukholmaan kera muumihahmojen ja Titi-nallen ja toinen lämpimään Kreikkaan isojen uima-altaiden ja rannan läheisyyteen.

Pohja:
200 g voita
5 rkl sokeria
1 kananmuna
1 tl leivinjauhetta
2-2,5 dl vehnäjauhoja

Täyte kiisseli:
4 dl maitoa
1 kanamunan keltuainen
½ dl sokeria
0,75 dl perunajauhoja
1 vaniljatangon siemenet

1 prk vaniljarahkaa (esim. Valio)

n. 5-6 dl pakastemustikoita
2 rkl perunajauhoja
3 rkl sokeria

Sekoita huoneenlämpöinen voi ja sokeri "vaahdoksi". Lisää kananmuna ja jatka sekoittamista. Kaada jauhot, joihin leivinjauhe on sekoitettu, pienissä osissa taikinaan ja sekoita tasaiseksi. Painele taikina piirakkavuokaan.

Tee vaniljakiisseli. Mittaa kattilaan kaikki ainekset ja sekoita ne hyvin vispilällä keskenään. Vaniljansiemenet saat parhaiten irti, kun leikkaat tankoon pystysuunnassa viillon ja rapsutat siemenet pois veitsen avulla. Kuumenna kiisseliä koko ajan sekoittaen, kunnes se pulpahtaa pari kertaa. Nosta pois liedeltä ja sekoita joukkoon purkillinen vaniljarahkaa. Kaada täyte piirakkavuoan päälle.

Sekoita mustikoiden joukkoon perunajauhot ja sokeri. Kaada jäiset mustikat piirakan päällimmäiseksi ja paista 200 asteessa n. 40 minuuttia. Anna piirakan vetäytyä kylmässä, jolloin rakenne ei ole liian löysä.

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Haaste

Vilukissa laittoi tällaisen haasteen tulemaan. Koulussa aikoinaan inhosin kiertokirjeiden eteenpäin laittamista ja nytkin jätän haastamatta muita. Ihan sen takia, että luen nykyään niin vähän blogeja, etten keksi kelle laittaisin haasteen kiertämään. Mutta vastaan toki omalta osaltani tähän.

Haasteen säännöt:
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaaja jolla on alle 200 lukijaa. 
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.  
6. Ei takaisin haastamista.
 Yksitoista asiaa minusta...
 
1) Tykkään tehdä valituskirjeitä, jos jokin tuote ei ole osoittautunut laadukkaaksi. Viimeksi sain muutaman lastenkirjan kustantajalta, kun annoin palautetta sidonnan laadusta.
 
2) Lapsen myötä olen muuttunut paljon tunteellisemmaksi. Ennen en liikuttunut tai itkenyt kovinkaan helposti. Nykyään aivan kummalliset asiat saavat silmäni kostumaan.

3) Olen luonteeltani hedonisti. Koitan elää elämääni niin, että muistan tuottaa itselleni hyvää tekeviä asioita säännöllisesti. Oli kyse sitten hyvästä ruuasta, seurasta, kylvystä, puhtaista lakanoista tai mistä vaan mukavasta.

4) Osoitan rakkauttani valmistamalla hyvää ruokaa perheelle ja ystäville.

5) Pidän hyviä käytöstapoja arvossa ja siksi liikutun joka kerta, kun lapseni kiittää minua hyvästä ruuasta tai ostamistani vaatteista tms.

6) Elämässäni on sattunut viime vuosina paljon takaiskuja, mutta silti koen syntyneeni onnellisten tähtien alla, sillä minulla on maailman paras aviomies ja juuri sellainen tyttö, jollaisesta aina haaveilin. Pienen perheen kanssa meillä on mukavia yhteisiä juttuja.
 
7) Pidän ihmisistä ja haluan omalta osaltani tehdä kaiken, jotta minulle tärkeät ihmiset ovat osa elämääni. Näen paljon vaivaa perhe-, suku- ja ystäväsuhteiden ylläpitämisessä.
 
8) Olen kiinnostunut kaikesta mystisestä. En ole perinteisessä mielessä kristillinen, mutta olen hengellinen. Uskon vahvaan intuitioon ja siihen, että toisilla on kyky nähdä enemmän kuin toisilla. Uskon myös, että tärkeät ihmiset suojelevat minua tuolla jossain.

9) Olen erittäin suurpiirteinen ja en kestä nipottamista tai jankkaamista mielestäni turhissa asioissa. Haluan siirtyä nopeasti eteenpäin. Työelämässä tätä puolta minussa koetellaan jatkuvasti kaiken maailman palavereissa. Turhaudun helposti ja joudun puremaan huulta viikottain. Välillä kyllä saatan avautua, jos koen, että asiat eivät edisty.

10) Äitiys on ollut juuri niin ihanaa kun aina ajattelin. Vaikeinta on sietää riittämättömyyttä sekä menettämisen pelkoa. Mikään ei ole niin tuskallista kuin se, että omaa lasta sattuu.

11) En voi sietää homejuustoa enkä Fazerin sinistä suklaata.
 
Ja sitten Vilukissan kysymyksiin vastaaminen:
 
1. Kevät, kesä, syksy vai talvi, ja miksi?
- Kaikki muut paitsi talvi. Inhoan talvea ja vuosi vuodelta pimeyden sietäminen on vaikeampaa. En pidä mistään talviurheilusta ja lumikin on hauskaa vain kuukauden verran. Jos voisin, asuisin talvet muualla kuin Suomessa.
 
2. Jos olisit jokin eläin, niin mikä olisit?
-Laiskiainen tai Koala. Nauttisin elämästä ilman kiirettä mihinkään ja juopuisin eucalyptyspuun lehdistä :)
 
3. Mitä tekisit jos voittaisit lotossa?
- Ottaisin sapattivapaata perheen kanssa. Nauttisin kiireettömyydestä ja yhteisestä ajasta. Ostettaisiin mökki ja matkusteltaisiin. Antaisin lähimmille jonkun summan, maksaisin asuntolainan pois ja loput säästöön.
 
4. Kenet ihmisen ottaisit mukaan autiolle saarelle (jossa olisitte vaikkapa vuoden)?
- Tietysti lapseni, mutta jos lähiperhe jätetään pois, niin jonkun parhaista ystävistäni.
 
5. Housut vai hame?
- Pitäisin enemmän hameita, jos työni sen sallisi. Vauvojen kanssa lattialla temmeltäessä housut ovat käytännöllisemmät.
6. Salainen paheesi? :P
- Jäätelön/karkkien syönti sängyssä lehteä lukien vielä sen jälkeen, kun olen pessyt hampaat.
 
7. Miksi aloit kirjoittamaan blogia?
- Alunperin blogi oli yhteinen harrastus miehen kanssa, mutta lapsen syntymän jälkeen tämä on muuttunut minun blogikseni. Rakastan ruokaa ja rentoudun tekemällä ruokaa. Täältä on helppo kaivaa hyvät reseptit esille uudestaan ja uudestaan.
 
8. Ketä ihailet?
- Edesmennyttä mummiani käytän usein "voimahahmonani". Mietin, kuinka hän olisi selvinnyt tilanteista tai miten hän olisi rohkaissut minua. Ihailen myös äitiäni monella tapaa. Miehessäni on piirteitä, joita kunnioitan. Ihailen ylipäätään ihmisiä, jotka säteilevät hyvää energiaa ja nauttivat elämästään vaikeuksista huolimatta.

9. Mikä saa veresi kiehumaan?
- Liian moni asia :) Kaikki lapsiin kohdistuva vääryys, hitaus, sivistymättömyys käytöksessä, epäoikeudenmukaisuus, pätemisen tarve, turhasta valittaminen, lyhytnäköiset päätökset yhteiskunnassa, hyvinvointiyhteiskunnan alasajo, väliinpitämättömyys...
 
10. Shoppailetko nettikaupoista?
- Lapselle ostan vaatteita, jos bongaan edullisesti. Lapsen ollessa vauva, ostin myös itselleni, koska en päässyt shoppailemaan rauhassa. Päätin aikoinaan, että ensimmäinen vuosi lapsen elämässä mennään täysin vauvan ehdoilla ja siksi jouduin luopumaan hetkeksi pitkistä shoppailuretkistäni.

11. Mikä oli lempiaineesi koulussa?
- Historia ja maantieto.

perjantai 11. tammikuuta 2013

Kaurasämpylät

En ole mikään leipoja, mutta rakastan tuoreita sämpylöitä ja niitä mielelläni paistelen aina välillä. Oon luonut varsin toimivan kombon taikinan suhteen, vaihtelen aina välillä siemeniä mielen mukaan. Mun taikinan salaisuus on pienessä määrässä ruisjauhoja, joita lisään aina taikinaan. Lisäksi olen oppinut tekemään 5dl taikinan sijaan 3dl taikinan, jolloin kaikki sämpylät tulee syötyä samantien; ainakin meidän 3 hengen perheessä. Tämän taikinan (ja postauksen) tein ennen kuin sain todella surullisia uutisia minulle tärkeän ihmisen osalta. Kunhan jaksan postaan aiheesta ruoka ja sen perinteen siirtäminen eteenpäin.

Olen ollut sairaslomalla sitkeän flunssan takia. Tällä hetkellä sairastaminen tuntuu luksukselta, kun lapsi on päivähoidossa ja olen voinut oikeasti levätä. Tiedän olevani todella onnekas, kun lapsemme on niin hyvässä päivähoitopaikassa ja vieläpä ihan nurkan takana. Joululoman päättyessä eilen hoitajat kertoivat valmistautuneensa siihen, että lapsilla olisi kiukkua ja koti-ikävää, mutta sekä oma lapsemme että muut lapset tulivat hyvillä mielin hoitoon ja alkoivat samantien leikkiä keskenään hyväntuulisina. Voiko parempaa palautetta olla päiväkodin henkilökunnalle! Omalle lapselleni päivän kohokohta taisi olla se, että hän pääsi "isompien" poikien leikkiin mukaan. Suuri kunnia 2-vuotiaalle, joka saa ajaa autoilla 5-vuotiaiden kanssa. Kurkin muuten aina päivähoidon ikkunasta "salakatsellen" ennen kuin soitan ovikelloa, sillä olen halunnut nähdä, miten meidän tyttömme on mukana ryhmässä. Olen niin iloinen, että hän on aina jossain ryhmässä mukana; leikkii kotileikkejä, lukee kirjaa jonkun kaverin kanssa sohvalla tai leikkii legoilla parin kaverin kanssa. Helmin etu on se, että hän puhuu jo niin hyvin, että myös isommat ottavat hänet leikkeihin. Samanikäisten kanssa hän kuulemma mielellään ohjaa leikkejä.


3 dl vettä
1 tl suolaa
1 rkl siirappia
1 dl kaurahiutaleita
1 dl ruisjauhoja
4 dl sämpyläjauhoja
3 tl kuivahiivaa
2 rkl oliiviöljyä