maanantai 31. joulukuuta 2012

Smetanainen täytetty siika ja pinaatti-valkosipulimuussi

Mulla on blogiahdistus... En millään meinaa keksiä uusia ruokalajeja ja mielenkiintoisia reseptejä on tullut tosi vähän eteen viime aikoina. Ollaan toki tehty ruokaa, mutta ollaan käytetty hyväksi havaittuja vanhoja ohjeita. Mutta kyllä sitä näköjään aina välillä tulee jotain uuttakin kokeiltua, kuten tätä kokonaisena uunissa paistettua siikaa. Tähän päädyin ex-tempore kaupassa, kun kalatiskillä oli kerrankin tarjolla kokonaista siikaa ja kilohintakin oli yli puolet halvempi kuin fileellä. Kalasta tulee kokonaisena ihanan mehevää ja toki smetana tuo siihen vielä omaa mehevyyttään. Muussi maustui tällä kertaa pinaatilla ja puristetulla valkosipulilla. Ohjetta en tarkemmin laita, mutta meidän muussimme tuli hitunen pakastepinaattia ja yksi valkosipulin kynsi puserrettuna. Oikein hyvää vaihtelua ja valkosipulin tuoksu oli todella houkuttelevaa. Kuvaa kokonaisesta kalasta en ehtinyt ottaa, mutta se näyttää samalta kuin tämä nieriä.

Näillä herkuilla juhlistimme uuden vuoden aattoa ja huomenna kokkaamme sisäfilettä kera kantarellikastikkeen. Näin potkastaan uusi vuosi sopivasti käyntiin. Meillä on ollut varsinainen tautiepidemia loppu vuoden kiusana ja toivotaan, että mies (joka on nyt sairaana) pikku hiljaa pääsisi normaaliin kuosiin.

n. 400-500 g kokonainen siika
merisuolaa
kourallinen sitruunamelissaa
sitruunaa viipaleina
2 rkl smetanaa

Pyyhi kala kauttaaltaan talouspaperilla. Suolaa sisusta ja levitä kalan sisälle ensin sitruunamelissaa ja sitruunaviipaleet sekä lopuksi smetana. Laita kala uunivuokaan ja paista 200 asteessa n. 20 minuuttia. Älä anna kalan paistua liian kuivaksi. Kuori valmiin kalan päältä nahka ja nostele mehevää kalaa lautaselle. Tarjoile Rosamunda-perunoista tehdyn muussin kera, johon on sekoitettu pinaattia ja valkosipulia.

Hyvää uutta vuotta 2013 kaikille! Kuva alkuillasta Helsingistä, jossa piti turvautua kurahousuihin :)

tiistai 27. marraskuuta 2012

Lime-tiikerirapurisotto

Teimme joku aika sitten ihanaa limerisottoa, joka maistuu todella hyvin uunilohen kumppanina. Tästä innostuneena väänsin arki-iltana teemalla, "mitä jääkaapista löytyy" limenmakuista risottoa lisättynä tiikeriravuilla. Meillä on tapana pitää pakkasessa aina näitä ei-kypsennetyjä rapuja, joita ostamme edullisemmin etnisistä kaupoista. Aikoinaan Kalliossa asuessa kauppoja riitti joka kulmalla, mutta nyt Länsi-Helsingin puolelle siirtyneinä, meidän pitää ihan tehdä ostosmatkoja tuonne Helsingin "basaarikaupunginosaan". Saahan noita tiikerirapuja toki isoista ruokakaupoistakin, mutta edullisemmalla pääsee, jos ne ostaa etnisistä kaupoista. Itse haluan myös tukea näitä pikku kauppoja.

Joulukuukin alkaa ja sitä myöden joulun odotus. Me käymme ainakin katsastamassa joulukadun ja Stockan näyteikkunan, jouluisessa nukketeatterissa. Lisäksi olen pyhästi luvannut opettaa Helmille lumiukon tekemisen jalon taidon, kunhan saisimme sitä lunta tänne Etelä-Suomeen. Jouluna suuntaammekin sitten varman lumen perässä Lappiin, Pyhätunturille. Joulukuu on myös juhlien aikaa ja ensimmäiset pikkujoulut (duunin) on meillä molemmilla tulevana perjantaina. Mummi on hälytetty lapsenvahdiksi, jotta molemmat pääsevät vähän tuulettumaan. Minä pääsen muuten testaamaan ravintola Farangin, jossa en ole aiemmin käynyt.

Tää määrä sopinee kahdelle iltaruuaksi. Isompaan nälkään kannattaa tehdä tuplamäärällä. Lime antaa mukavasti potkua, mutta jos haluat ottaa iisimmin, niin laita limenmehua vähemmän. Erittäin hyvää ja varsin juhlava ruoka sauna-illan ruuaksi. Näin meillä minä tykkään hemmotella miestä arkisinkin.

n. 7 kpl tiikerirapuja
1,5 dl risottoriisiä
4-5 dl kalalientä
2 rkl öljyä
kourallinen kevätsipulia/ ½ pieni sipuli
1 limen mehu ja kuori raasteena
3 rkl parmesania raasteena
2 rkl voita

Tee ensin kalaliemi valmiiksi. Meillä keitetään vesi vedenkeiitimellä ja sitten liuotetaan kalaliemikuutio joukkoon. Jos käytät kypsentämättömiä tiikerirapuja grillaa ne nopeasti pannulla vaaleanpunaisiksi. Pilko sipuli. Laita öljy kasarin pohjalle ja heitä kuumenneen öljyn joukkoon sipulit ja riisi. Anna riisin "riristä" muutamia minutteja pannulla, varo kuitenkin polttamasta riisiä pohjaan.

Lisää joukkoon kalalientä ja limenmehu. Lisäile kalalientä aina edellisen imeydyttyä, kunnes riisi on kypsää. Tämä kestää n. 20 minuuttia. Kun riisi on kypsää, lisää limenkuoriraaste, parmesanjuusto ja voi. Lisää vielä tarvittaessa kalalientä, jotta risotto ei ole liian kuivaa. Lisää joukkoon vielä tiikeriravut ja nauti samantien. Risoton idea on siinä, että se ei odotan syöjäänsä. Jos näin käy risotto alkaa muistuttaa kouluruokalan "risottoa" ja mehukkuus häviää.







tiistai 20. marraskuuta 2012

Karpalo-valkosuklaa pannacotta

Alkustartti joulukauteen... Karpalot on jotenkin niin ihanan jouluisia punaisia palleroita, että missä tahansa muodossa ne sopivat joulupöytään tai joulun alkuun. Nappasin viime hetkillä kaupasta karpaloita pakkaseen ja ajattelin kokeilla hyvissä ajoin, mitä niistä saisi aikaiseksi joulupöytään. Tämä ohje kuulosti niin hyvältä, että oli pakko kokeilla. Karpaloiden puutteessa puolukka sopii tähän myös. Mietin vielä seuraavalle kerralle, josko kokeilisin maustaa pannacottaa vielä hyppysellä kardemummaa. Testatkaa ihmeessä.

Tässä välissä on pakko mainita, että minusta tuli melkein täti; "iso-pikku-joku-täti". Olen lapsuudessani viettänyt niin paljon aikaa serkkuperheen kanssa, että olen mielessäni ominut molemmat serkkupoikani melkein veljikseni, joten herkkä hetki oli meilläkin, kun kuulimme kauan odotetun pojan syntyneen. Ihan piti käydä ostamassa leivokset kahvin kanssa, kun kuultiin uutinen. Onnea vaan Vilukissan perheelle!

Aikaisemminkin on tullut valmistettua jouluista panna cottaa omenakompotilla. Ja karpaloista tehdään mun all time favurite joulupöydän jälkkäri; eli karpalojäädyke. Tästä pannacottareseptistä tulee muuten 4:lle herkkua.

3 liivatelehteä
100 g valkosuklaata (mun suosikki on Pandan valkosuklaa)
4 dl kermaa
½ dl sokeria
½ vaniljatanko
(hippasen kardemummaa?)
1 ½ dl karpaloita

Laita ensin liivatelehdet likoamaan kylmään veteen vähintään 5 minuutiksi. Rouhi suklaa valmiiksi. Mittaa kerma kattilaan. Lisää joukkoon myös sokeri ja vaniljatangosta raaputetut siemenet sekä tyhjä kuoripala. Kuumenna hellalla lähes kiehumispisteeseen koko ajan sekoittaen.

Lisää kuuman kerman joukkoon suklaarouhe. Sekoita hyvin. Puserra liivalehdistä vesi pois ja laita ne kuuman kerman joukkoon. Sekoita tasaiseksi ja nouki vaniljatangon kuori pois. Laita pannacottamassa kylmähauteeseen ja sekoittele kunnes on hiukan jäähtynyt.

Kaada karpaloita annosmaljojen pohjalle (voivat olla jäisiä) ja kaada sitten niidenpäälle pannacottamassa. Tässä kohtaa karpalot nousevat kauniisti pintaan. Laita jääkaappiin vähintään muutamaksi tunniksi.


sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Katkarapucrostinit

Isänpäivän iltaa! Meillä on jo vuosia selkeänä toistunut äitienpäiväperinne. Menemme oman sukuni kanssa syömään ravintolaan kolmen sukupolven kanssa. Isänpäivää olemme nyt jo muutaman kerran viettäneet toistuvalla kaavalla. Aamupäivällä oman perheen kera ja sitten iltapäivästä on appivanhemmat kutsuttu ruokailemaan. Tänä vuonna sain idean viedä mieheni aamiaiselle hotellille ja se osoittautuikin varsin mukavaksi käynniksi. Helmi on jo sen verran vanha, että syö itse ja jaksaa istua aamuaispöydässä niin, että vanhemmat saavat syödä monipuolisen aamiaisen ja juoda kahvinsa varsin mukavissa merkeissä. Lähdimme heti heräämisen jälkeen Hotelli Haagaan, joten vältyimme myös pahimmalta aamiaisruuhkalta. Hintaa aamupalalle tuli 9,90 per aikuinen. Suosittelen kokeilemaan joku aamu.

Isänpäivänmenu sisälsi avokadopastaa, näitä katkarapucrostineja, salaattia sekä suklaamoussea. Crostinit toimivat muuten myös mainiona suupalana juhlissa. Täytettähän voi varioida mielensä mukaan. seuraavaksi voisi kokeilla katkarapujen tilalla graavilohta tai mätiä. Tämä täytemäärä riittää n. 8 kpl.

maalaispatonkia
oliiviöljyä

½ purkkia smetanaa
½ avokado
kourallinen katkarapuja
valkopippuria
suolaa
hitunen chilijauhetta
sitruunanmehua

Tee ensin täyte.Täyte tummuu helposti, joten sitä ei kannata tehdä liian aikaisin. Koverra avokaado kuorestaan kulhoon ja soseuta se haarukalla. Lisää smetana. Pilko katkaravut ihan pieniksi ja lisää katkarapusilppu täytteeseen. Mausta sitruunanmehulla, valkopippurilla, suolalla ja chilijauheella.

Leikkaa patonki viipaleiksi ja lorauta viipaleiden päälle pikkuisen öljyä. Paahda patonkipaloja uuniissa 200 asteessa n. 5 minuuttia. Lado täytettä jäähtyneille patonginpaloille.

lauantai 27. lokakuuta 2012

Avokadopasta

Kyllä, mekin teimme tätä viime viikkojen megahittiä. Ohje siis kiertää blogista toiseen ja kaikki ovat tätä niin kehuneet, että pakko oli testata ja erittäin hyväksi havaita. En kopio tähän alkuperäistä ohjetta, vaan se löytyy täältä, Hesarin sivuilta. Muutaman vinkin annan. Leikkaa chili ja valkosipuli ihan todella pieneksi rouheeksi, niin maku ei hyppää niin voimakkaana suuhun. Koska kastikeaineksia ei lämmitetä missään vaiheessa, kannattaa pasta syödä pikimmiten. Tee siis ensin kastike valmiiksi tarjoilukulhoon ja heitä vasta siinä vaiheessa spagetit kiehuvaan (hyvin suolattuun) keitinveteen. Kun kaadat spagetit kastikeainesten joukkoon, niin tsekkaa suolan määrä vielä kertaalleen. Itse rouhin merisuolaa pastaan aikamoiset määrät, sillä muuten pasta on mauton. Mutta siis ymmärrän todella, miksi tämä ohje kiertää netissä. Tämä on todella hyvää!

Aiemmin olemme sortuneet näihin nettisuosikkeihin mm. Nina Lincolnin jäädytetyn kakun muodossa. Avokado on yksi suosikeistamme, kunhan se on kypsää. Muussa tapauksessa ei kannata edes lähteä tekemään siitä mitään. Täytetyt avokadot ovat herkkua jo vuosien takaa,

Meillä perjantai-illan herkkupastan kruunasi vielä riesling. Haluamme näyttää mallia lapsellemme terveestä tavasta suhtautua alkoholiin ja olemmekin jatkaneet lapsettomien viikonloppujen perinteitä siten, että nautimme lasin viiniä ruuan kanssa. Mitä mieltä te lukijat olette yhdistelmästä lapset ja viinin nauttiminen ruuan kanssa? Tästä kun on varmasti monella eriäviäkin mielipiteitä.


keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Jauhelihacannelonit

Mikä ihme siinä onkin, että jauheliha kaikissa muodoissaan maistuu lapsille. Perusarkiruuaksi valmistin jääkaapin jämistä varsin oivan version canneloneista. Tämä meidän ohjeemme on kahdelle sopiva annos, sillä meillä tästä söivät kaksi iltaa sekä äiti että tytär.

Eilen kävin äitini kanssa Musiikkitalossa kuuntelemassa klassista musiikkia. Mikä lie kulttuuriviikko tässä on menossa, kun tämä oli jo toinen kultturellitapahtuma viikon sisään. Täytyy kyllä myöntää, että eniten eilisessä konsertissa minua miellyttivät Musiikkitalon arkitehtuuri sisältä sekä väliajan kahvi ja konjakki. Olen kasvanut lapsuudenkodissa, jossa soivat mm. Elvis, The Beatles, Simon and Garfunkel ja Danny. Lähimmäs klassista päästin siloin, kun isälläni oli "herkkä hetki" ja hän kuunteli Evita-musikkalin tunnuskappaletta, "Don't cry for me Argentina". Ehkä tästä lapsuudenperinnöstä johtuen en ole koskaan päässyt sisään klassisenpuolen kappaleisiin. Mutta aika ajoin on hyvä kokeilla ja laajentaa musiikkitottumuksiaan. Sen sijaan tämän syksyn ehdoton kohokohta oli syyskuun Leonard Cohenin konsertti. Toukokuulle olen jo varannut liput Patricia Kaasin konserttiin, jossa hän esittää Edith Piafin kappaleita. Joskus muistan meidän käyttäneen miehen kanssa musiikkia myös ruuanlaiton yhteydessä. Intialaisen ruuan tekeminen yhdessä oli erityisen mukavaa, kun keittiössä raikasi intialainen musiikki taustalla.

canneloniputkia

Jauhelihatäyte:
250 g paistijauhelihaa
1 prk yrttimaustettua tomaattimurskaa
2 valkosipulinkynttä
½ sipuli
suolaa
mustapippuria
½ tl kuivattua basilikaa
½ tl kuivattua oreganoa

Maitokastike:
3 dl maitoa
2/3 pkt Koskenlaskija-juustoa

Pilko valko- ja tavalliset sipulit. Ruskista sipulit pannulla. Lisää jauhelihapannulle ja paista kunnes jauheliha on kypsää. Lisää tomaattimurska ja mausteet. Keitä miedolla lämmöllä n. 5 minuuttia.

Tee maitokastike. Mittaa maito kattilaan ja paloittele juusto joukkoon. Keitä hiljalleen, kunnes juusto on sulanut maidon joukkoon. Varo ettei maito pala pohjaan.

Täytä canneloniputket jauhelihatäytteellä ja laita putket uunivuokaan. Kaada päälle maitokastike. Paista uunissa 225 asteessa n. 30 minuuttia.




sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Omena-mascarponepiirakka

Täytyy myöntää, että meillä ei olla mitään suuria omenapiirakan ystäviä. Apple Pie on oikein hyvää, mutta sitä ei pysty makeutensa takia syömään kuin yhden palan. Kermaviilipohjaisista omenapiirakoista en ole koskaan välittänyt ja yleensä syönkin "vaniljakastiketta omenapiirakalla" tyyppisesti perinteiset muropohjaisen omenapiirakat. Mitä enemmän vaniljakastiketta sitä parempaa! Viime viikkoisessa MeNaiset-lehdessä (41/12) oli kuitenkin sen verran houkuttelevan oloinen resepti, että päädyimme sunnuntaiseen piirakan paistoon. Vieraitakin saimme: äitini ja hänen miehensä. Helmi olisi halunnut syödä omenapiirakkaa jo raakana ennen uuniin laittoa, mutta malttoi sitten mennä välillä päiväunille.

Erittäin hyvä ja helppotekoinen ohje! Mascarpone-täytettä voisi kokeilla myös esimerkiksi puolukoiden kanssa.

Pohja:
150 g voita
1,25 dl sokeria
1 kananmuna
2 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta

Täyte:
1,5 dl maitoa
1 pss vanhan ajan vaniljakastikeainesta
250 g mascarponejuustoa
omenoita
1,5 rkl siirappia


Vaahdota voi ja sokeri keskenään, lisää muna. Lisää kuivat aineet ja sekoita taikina tasaiseksi. Painele taikina piirakkavuokaan.

Sekoita vaniljakastikeaines maitoon ja sekoita vispilällä. Anna tekeytyä jääkaapissa 10 minuuttia, jonka jälkeen sekoita vaniljatahnaan mascarponejuusto. Levitä vaniljatäyte piirakan pohjan päälle. Lisää täytteen päälle omenaviipaleet ja lopuksi lorauta tasaisesti päälle siirappia. Paista 200 asteessa n. 40 minuuttia.

perjantai 19. lokakuuta 2012

Suppilovahvero-hevosenpaistipasta

Vein töihin osan saamistani suppilovahveroista, sillä pieni pakasteemme suorastaan pullistelee jo kesän antimien takia. Samalla yksi työkavereistani pyysi minua laittamaan jonkin kivan uuden sieniohjeen sivuillemme, joten tässä nyt yksi mieliversioistani. Tämä pasta ohje toimii nimenomaa suppilovahveron kanssa, sillä suppikset ovat tarpeeksi voimakkaan makuisia paistin seuraksi. Juhlavampaan menoon suosittelen kylmäsavustettua poronpaistia, mutta meidän lähikauppamme kilohinta hipoi 80 euroa, joten tartuin vieressä olleeseen hevosenlihaan. Tässä on siis käytetty ihan leivänpäälliseksi tarkoitettua valmiiksi pakattua paistia.

Koska perheessämme yksi ei syö lihaa, niin ohje on siinäkin mielessä kätevä, että lihan voi lisätä vasta valmiiseen annokseen. Mies siis söi pastansa pelkän suppilovahverokastikkeen kera ja minä sekä lapsi lisäsimme annokseemme kuutioitua paistia juuri ennen syömistä. Muita hyviä syksyisiä sieniohjeitamme ovat mm. kantarelli-kesäkurpitsarisotto, kantarellignocchit ja suppilovahverokastike.

Tällä viikolla kävin pitkästä aikaa teatterissa. Jos joku lukija on kulttuurin ystävä, niin voin lämpimästi suositella Teatteri Avoimien Ovien Muista minut-näytelmää. Jokainen nainen löytää tästä komediasta palan itseään ja sitä, kuinka omakin identiteetti on välillä vaarassa hukkua. Itse huomaan pohdiskelleeni viime aikoina sitä, kuinka kahden vuoden kotona olo on vaikuttanut omaan persoonaani ja ystävyyssuhteisiini. Toisten ystävien on ollut vaikea ymmärtää, kuinka olen ollut niin voimakkaasti kotiin päin kallellaan ja juttuni ovat pyörineet pääasiassa lapsen ympärillä. Nyt, kun olemme eriytyneet töihin paluun jälkeen, huomaan että pystyn taas paremmin keskittymään muihinkin kuin lapsiaiheisiin. Toisaalta eilen illallisella ennen teatteria, totesimme lapseni kummitädin kanssa, että elämä on sellaista. Jos ystävällä on avioeroprosessi päällä, hän puhuu vain siitä. Jos taas yt-neuvottelut työelämässä, keskitytään siihen. Pienen lapsen äiti keskittyy lapsesta puhumiseen. Näin se menee ja hyvät ystävät sen ymmärtävät. Niin kuin näissä muissakin elämäntilanteissa.

n. 1 l suppilovahveroita
1 pieni sipuli
2 dl kuohukermaa
n. 50g kylmäsavustettua poroa/hevosenpaistia
½ kanaliemikuutio
1/3 Koskenlaskija-juustosta
hiukan valkopippuria

Paista sienistä neste pois, lisää pilkottu sipuli pannulle. Kun sipuli on pehmennyt, kaada joukkoon kerma ja kanaliemikuution pala. Anna hiljaksiin kiehua n. 5 minuuttia. Lisää joukkoon Koskenlaskija juustoa ja mausta valkopippurilla. Anna vielä hautua kannen alla, kunnes kastike on saonnut. Lisää lopuksi joukkoon kuutioitu kylmäsavustettu liha. Tarjoile keitetyn spagetin kanssa ja raasta vielä päälle parmesan-juustoa.

maanantai 15. lokakuuta 2012

Ruokapiiri ja Chez Dominique

Välillä muuta kuin ruokareseptejä. Me olemme molemmat miehen kanssa syntyperäisiä helsinkiläisiä. Mies on tosin asunut osan lapsuusvuosistaan Espoon puolella, mutta urbaaniksi häntäkin voi (espoolaisuudestaan huolimatta...:)) kutsua. Itse olen viettänyt lapsuuteni kesät tiivisti mökillä ja pienestä pitäen olen hoitanut omaa kasvimaatani mummin opastuksella. Tällä hetkellä asumme alueella, josta löytyy paljon vuokrattavia kasvimaita, mutta valitettavasti jonot ovat niin pitkät, että ihan lähitulevaisuudessa tuskin pääsen elvyttämään kasvimaanhoitotaitojani. Meitä kuitenkin kiinnostaa se, mitä suuhumme laitamme ja niinpä otin innolla vastaan tiedon, että alueellemme on perustettu ruokapiiri. Kävimme Helmin kanssa keskustelemassa vetäjän kanssa ja liityimme oitis tähän luomu- ja lähiruokaa tarjoavaan yhdistykseen.

Jäseneksi liittyminen maksaa 10 euroa vuodessa. Tilauksia tehdään kerran kuukaudessa tai harvemmin, jos itsellä ei ole tarvetta ostoksille. Tässä kuussa saimme ensimmäisen tilauksen tehtyä ja tunsin suurta tyytyväisyyttä, kun pääsin hakemaan oman, lähinnä juureksia, sisältäneen tilauksen 200 metrin päästä kotoamme asukastalolta. Hinnat olivat mielestäni ihan kilpailukykyiset. Mahtavinta oli kuitenkin se, että juurekset olivat laadultaan ihan toisenlaisia kuin kaupasta ostettavat nahistuneet ja kuivakat sukulaisensa. Ruokailuunkin tuli eri tavalla suunnitelmallisuutta, kun jääkaapissa odottaa pari kiloa erilaisia kasviksia. Nyt on tehty uunijuureksia, kasvispihvejä ja kesäkeittoa.

Ylläolevasta ruokapiiri-linkistä voit tarkistaa mikäli omalta kotialueeltasi löytyy vastaavaa toimintaa. Ehdottomasti voimme suositella, sillä näin jää turhat välikädet pois ja tiedät paremmin, mitä suuhusi pistät.

Toinen viime aikojen suuri tapahtuma on se, että pääsimme (vihdoin) testaamaan Suomen ainoan kahden tähden ravintolan, Chez Dominiquen Rikhardinkadulla. Ennen lasta voisi sanoa meidän jopa harrastaneen ulkona syömistä ja todellakin osaamme arvostaa huolella ja luovuudella tehtyä ruokaa. Aiemminkin oelemme kokeilleet tähtiravintoloita, joten mielenkiinnolla lähdimme katsomaan mistä tuo toinen tähti on Dompalle tullut. Vietimme 4-vuotishääpäiväämme ja veimme lapsen ekaa kertaa yökylään. Laitoimme ykköset päälle ja suuntasimme Kaartinkaupunkiin. Edessä oli maukas 7 ruokalajin menu, laadukkaat viinit ja mahtava palvelualttius. Kaikki nämä toteutuivat, mutta pientä yllätyksellisyyttä ja suurta Wau-momenttia jäimme kaipaamaan. Ruoka oli ihan erinomaista ja erityisesti mieleen jäi pääruuaksi saatu kyyhky sekä pienet alkupalat, joissa oli makua, ulkonäköä ja kekseliäisyyttä. Mutta edelleenkin olen sitä mieltä, että ravintola Demo ylsi vähintäänkin samaan vaikka tähtiä on yksi vähemmän.
              
 Kuva: Chez Dominiquen nettisivut

Mukava yllätys oli se, että nuoret ja osaavat tarjoilijat loivat tilaan elitistisestä vaikutelmasta huolimatta suhteellisen rennon tunnelman. Kertaakaan ei tarvinnut kuikuilla tarjoilijaa vaan vesilasi täyttyi itsestään ja leivänmurut siivottiin pöydältä huomiota herättämättä. Itselleni vanhempana suuren vaikutuksen teki viereisen pöydän keski-ikäinen mies, joka oli tuonut ravintolaan syömään juuri ja juuri täysi-ikäisen poikansa ja opetti tälle viinin saloja. Isä satsasi poikaansa ihanasti tarjoamalla yhteistä aikaa huippu ruuan ja juoman kera. Tällaisia kokemuksia haluaisin itsekin suoda omalle tyttärelleni tulevaisuudessa.
Kuva: äiti ja isi made by Helmi

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Uuniomenat ja itsetehty vaniljakastike

Syksy tulee, ei voi mitään. Viimeiset päivät ovat olleet niin harmaita ja sateisia, ettei tässä yhteydessä voi puhua syksyn kauneudesta. Huomaan jo puhuvani lapselle siitä, kun lehdet ovat tippuneet ja tulee talvi. Tänä aamuna neiti ilmoittikin isälleen, että haluaa tehdä tämän kanssa lumiukon. Kärsimätön ja aina askeleen edellä, kuten äitinsäkin.

Nyt kun lapsi on kahden vuoden paremmalla puolella huomaan taas oman sosiaalisuuteni kasvaneen. Tästä yhtenä esimerkkinä on se, että aktivoin yli 20 vuotta vanhan (kirje)kaveruuden uudelleen. Tapasimme tämän ystäväni kanssa ravintolassa (mahtavat pihvit omaava Amigo Tehtaankadulla) ja ihme kyllä juttua riitti niin, että lopuksi oli melkein väkisin vaan lähdettävä. Se on jännä asia, että kun on joskus nuorena natsannut, niin kyllä se yhteinen sävel edelleenkin löytyi. Puhuimme todella henkilökohtaisista asioista molempien elämässä; lapsuuden perheistä, lapsista ja parisuhteista. Ja enpä muista milloin olisin viimeksi tullut yhtä hyväntuulisena ja energisenä kotiin.

Tällä energialla ladattuna saivat mies ja tytär ihan arki-iltana lasagnea ja uuniomenia jälkkäriksi. Meillä on pussillinen omenoita anoppilasta parvekkeella ja jotain niistä piti keksiä. Vaniljakastike syntyi ihan spontaanisti kaapin aineksista, kun en jaksanut lähteä kauppaan. Namsk! Niin juu, uuniomenat ovat nyt tällä kertaa (lapsen takia) tällaisessa siivutetussa muodossa, mutta ovat itseasiassa kauniimpia noin.

Uuniomenat 3:lle:

3 isoa omenaa
vajaa 1rkl siirappia jokaista omenaa kohden
kanelia
neilikkaa
kookoshiutaleita

Vaniljakastike:

4 dl maitoa
3 keltuaista
1 rkl vaniljasokeria
2 rkl tavallista sokeria

Viipaloi omenat pieniin uunivuokiin. Kaada päälle siirappia ja mausta kanelilla ja neilikalla. Laitoin meidän kolmeen annokseen moempia mausteita yhteensä n. 1 maustemitan. Ripottele kookoshiutaleita päälle ja laita uuniin 200 astetta n. 30 minuutiksi.

Mittaa kattilaan kaikki vaniljakastikkeen ainekset ja sekoita ne hyvin vatkaimella. Lämmitä kiehuvaksi koko ajan sekoittaen. Nosta kastike jäähtymään kylmään. Tarjoile uuniomenien kanssa.

torstai 13. syyskuuta 2012

Poron ulkofilepihvit

Tässä onkin ollut jonkin aikaa blogihiljaisuutta. Ollaan tehty paljon ruokaa vanhoista resepteistä ja aiotaan jatkaakin sillä linjalla. Sitä on ihan tullut unohdettua, miten mainioita reseptejä meiltä löytyykään :) Nyt kuitenkin ihan uusi raaka-aine kehiin, sillä poro on parasta.

Olen ollut tässä jonkin aikaa yh-äitinä, kun mies on pitkällä kurssilla. Matkustamme Helmin kanssa viikonlopuksi Turkuun, jossa saamme viettää yhteisen yön koko perheenä hotellissa ja viime viikonloppuna mies livahti yhdeksi yöksi kotiin. Aika rankkaa olla näin pitkä aika erossa toisesta ja myös Helmi on selvästi ollut ikävissään, kun isi ei ole paikalla. Ollaan sitten paikkailtu isin poissaoloa varsin sosiaalisella elämällä, jonka tosin katkaisi Helmin ensimmäinen korvatulehdus.

Tänään saimme kuitenkin vieraaksi Simon, jonka kanssa teimme hyvää ruokaa syksyn herkuista sienistä sekä poron ulkofileestä, jonka löysin pakkasesta lepäämästä. Poro ei mielestäni tartte mitään ihmeellisiä kikkailuja, suola ja pippuri myllystä riittää maustamaan tämän herkun. Ja kaiken kruunasi punaviinilasillinen, jonka minäkin uskalsin ottaa vaikka olenkin vältellyt migreenin takia punaviiniä. Koputetaan puuta, jotta migreeni pysyisi poissa, sillä meillä on huomenna yhteinen lomapäivä, jonka vietämme mummilassa.

Sienikastikkeen sienet maistuvat myös Helmille pastan kera. Erityisen hyväksi sienet nousivat, kun muisteltiin sitä, että Helmi on itse kerännyt kanttarelleja kesällä mummin kanssa. "Nam, nam, aika hyvää!"

Niin jälkkärinä joimme mukilliset oikeata kaakaota, kermavaahdolla ja vaahtokarkeilla höystettynä. Namsk! Miksen ole aiemmin kokeillut...

n. 400 g poron ulkofilettä
suolaa
pippuria
voita paistamiseen

Nosta liha huoneenlämpöön noin tunti ennen valmistusta. Leikkaa ulkofile sopiviksi pihvipaloiksi. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Kuumenna valurautapannu kuumaksi ja laita siihen kunnon nokare voita. Paista pihveihin kaunis pinta molemmin puolin ja suolaa ja pippuroi liha. Laita paksuimpaan pihviin lämpömittari ja laita pihvit uuniin kypsymään. Odota että lihan sisälämpötila nousee n. 58 asteeseen. Meillä tämä kesti vajaa 10 minuuttia. Nosta lihat pois uunista ja anna pihvien vetäytyä hetki, Tarjoile sienikastikkeen ja perunamuussin kera.

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Viikonlopun sitruuna-marenkipiiras

Meidän perheessämme leipominen rajoittuu lähinnä suolaisien piirakoiden valmistamiseen. Makeita juttuja ei tule syötyä niin runsaasti, kun mitä yhdestä piirakkavuoasta tulee. Ja sit inhottaa heittää hyvää piirakkaa roskiin. Meillä on sellainen pieni sydänvuoka, jonka tilavuus on puolet normaalista. Kaivoin sydämen esille, kun olen tässä arkisen aherruksen alkaessa ruvennut miettimään, miten viikonlopuista tehtäisiin vieläkin enemmän juhlaa. Miehen lapsuudenperheessä oli tapana viikonloppuisin leipoa jokin makeapiirakka. Ihastuin tuohon ajatukseen ja nyt päätin aloittaa uuden perinteen perheessämme. Viikonloppuisin meillä syödään tästä eteenpäin sydämenmallisia piirakoita tai sitten jotain muuta makeaa ja hyvää.

Aloitin tämän "viikonlopusta juhlaa"-projektin tekemällä ihanan raikasta sitruunapiirakkaa ja sen päälle makean marenkihunnun. Sitruunapiirakan ohje on siis jo aiemmin hyväksi todettu, mutta tällä marengilla siitä tuli taivaallisen hyvää. Teimme lauantaina hollandaise-kastiketta ja siitä jäi yli valkuaisia, jotka sai tässä hyvin käytettyä. Itse pidän eniten sellaisista sitruunapiiraista, joissa täytetteeseen on käytetty kermaa. Vesipohjainen kiisseli ei vaan jotenkin tunnu suussa tarpeeksi samettiselta. Tämä on toki tuhdimpaa, mutta todella hyvää.

Tämä määrä on siis pieneen vuokaan sopiva. Tuplaa määrät, jos teet herkun normaaliin piirakkavuokaan.

½ valmiista pakastemurotaikinasta (Pirkalla on kätevä versio, jossa taikina on jaettu kahteen palaan valmiiksi)

Täyte:
1 sitruunan kuori raastettuna
1 dl sitruunamehua (n. 2 sitruunaa)
1 dl sokeria
3 kananmunaa
1,5 dl kuohukermaa

marenki:
4 valkuaista
1,5 dl sokeria

Paista pohjaa uunissa 200 asteessa ensin 15 minuuttia. Tee sillä aikaa täyte. Pese sitruuna huolella ja raasta siitä kuori. Muista raastaa kevyesti vain pintaa, valkoinen osa ei sovellu ruuanlaittoon. Puserra sitruunoista mehu. Sekoita käsivispilällä kulhossa sitruunanmehu, kuoriraaste, sokeri, kananmunat ja kerma sekaisin. Kaada täyte uunissa esipaistetun piirakkapohjan päälle. Laske tässä kohtaa uunin lämpö 150 asteeseen.

Tee marenki. Vispaa valkuaiset ja sokeri kovaksi vaahdoksi. Vaahto on valmista, kun se pysyy kulhossa vaikka käännät kulhon ympäri. Pursota tai kaavi marenkivaahto piirakan päälle ja laita koko komeus uuniin 150 asteeseen 40 minuutiksi. Jos teet isomman piirakan, paista sitä tunnin ajan.

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Japanilaiset jokirapukurkkukupit

Helmin synttäriviikko huipentui sukulaisjuhliin. Tarjottavana mm. oli marjoilla täytettyä Pavlovaa, tonnikala-parmesanpiirakkaa, parsa-parmesanpiirakkaa sekä kokeiluna näitä kurkkuihin tehtyjä "kuppeja". Idea on vallan mainio ja kupit ovat esteettisesti kauniita pikkupurtavia. Toteutus tökki siinä, että täyte ehti mennä hiukan liian juoksevaksi, joka johtui todennäköisesti siitä, että en kuivannut jokirapuja vaan niiden mukana täytteeseen tuli säilytyslientä. Seuraavan kerran siis suosisin sitä, että a) jokiravut kuivattaisiin talouspaperin päällä ja b) täyte tehtäisiin juuri ennen tarjolle asettamista. Ehkä pieni määrä tuorejuustoa myös paksuntaisi täytettä?

Mutta ohje on tässä kuitenkin, sillä nämä olivat hyviä ja kivan erilaisia. Kurkku kannattaa leikata mataliksi suupaloiksi, jolloin palan saa kerralla suuhun. Pallorauta on oiva apuväline, kun kurkkuun pitää kovertaa kuoppaa. Pikkulusikkakin toki käy. Ja graavilohella tulee varmaan myös mainioita suupaloja. Ohje on bongattu Kokit ja potit-blogista.

Meillä on nyt siirrytty arkeen. Vanhemmat käyvät töissä ja Helmi aloitti ryhmäperhepäivähoidon. Itse suhtaudun erittäin kriittisesti pienten lasten päivähoitoon, mutta oman lapsen kehityksen seuraaminen on tuonnut ainakin meidän perheelleemme varmuuden siitä, että meidän 2-vuotiaamme on valmis tällaiseen 6-7 tunnin hoitoon. Ja mukavan pienessä ryhmässä, mikä ei todellakaan ole itsestään selvyys Helsingissä. Ikävä tuntuu tulevan, mutta se on hallittavissa. Hassua on se, että harjoitellessamme yhdessä päivähoidon aloitusta huomasin, että Helmi söi paljon paremmin verrokkiryhmän kanssa kuin kotona. Jopa puuro maistui taas pitkästä aikaa.

2-3 kurkkua
jauhettua paprikaa koristeluun

350 g jokirapuja
1 prk smetanaa
n. 3 tl wasabitahnaa
tilkka sitruunanmehua

Sekoita täytteen ainekset keskenään. Kuori kurkku raidalliseksi leikkaamalla pystysuunnassa kuorimavetsellä noin sentin välein "raitoja". Leikkaa kurkut n. 3cm korkuisiksi paloiksi ja kaiverra palloraudalla niihin kuopat. Täytä kuopat jokiraputäytteellä ja koristele pinta jauhetulla paprikalla. Tarjoile mahdollisimman nopeasti.


sunnuntai 12. elokuuta 2012

Nougat cup cakes

Syksyn tuoksu tuntuu jo aamuisin nenässä. Meille elokuun puoliväli ei vielä tarkoita koulun alkamista vaan Helmin syntymäpäiviä. Huippua, kuinka 2-vuotias jo ymmärtää syntymäpäivien päälle. Helmi on meuhkannut synttärikakusta (jona toimii äidin Body Shopin vartalovoipurkki) ja harjoitellu onnittelulaulua jo valmiiksi. Pidämme jälleen kahdet juhlat; sukulaisille ja ystäville erikseen. Helmi halusi mansikkakakun ja sellaisen hän myös sai. Lisäksi tarjolla oli sankarin toivomuksesta lihapullia ja perunasalaattia ja näitä cup cake-leivoksia. Ohje on löydetty Pullahiiren leivontanurkasta, kun etsin jotain vähän uudenlaista leivosta. Tämä perustuu Maraboun Nougat-tuplasuklaapatukkaan, joka on tosi herkkua.

Meillä alkaa elämässä myös uusi aikakausi, kun Helmi aloittaa päivähoidon ja minä palaan töihin. Saa nähdä mitä uusi, kiireisempi arki saa aikaiseksi täällä blogimaailmassa... Tuleeko sitä enää kokeiltua erilaisia juttuja ihan samaan malliin... Helmi pääsi onneksemme, Helsingin vaikeasta päivähoitotilanteesta huolimatta, ykköstoivepaikkaamme. Muutaman sadanmetrin päässä olevaan ryhmäperhepäivähoitoon. Paikka vaikuttaa tosi kivalta ja ryhmä on mukavan pieni. Olemme olleet harjoittelemassa nyt muutamana päivänä ja äidistä tuntui erityisen hyvältä kuulla positiivista palautetta reippaasta ja iloisesta tytöstämme. Haikeena jään muistelemaan kivoja yhteisiä päiviämme, kun kaikki oli niin leppoisaa ja loimme omat rutiinimme. Enpä voi muuta todeta kuin, että lapseni on ollut paras "työkaverini" tähän mennessä :)

2,25 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
3 rkl kaakaojauhetta
1,5 tl leivinjauhetta
2 kananmunaa
2 dl Frezza Mochaa
60 g voita

Kuorrute:
2,5 (125 g) Marabou Doppel Nougat-patukkaa
2,5 dl kuohukermaa

Tee ensin kuorrute jo edellisenä iltana. Lorauta kermaa kattilaan n. 1 dl ja laita suklaapatukat siihen sulamaan. Kun suklaa on sulanut, lisää loput kermat ja anna vielä seoksen kiehahtaa. Laita suklaakuorrute yöksi jääkaappiin ja vaahdota se seuraavana päivänä kuohkeaksi.

Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään kulhoon. Sulata voi ja sekoita kananmunien rakenne rikki. Lisää kuivien aineiden joukkoon kananmunat, frezza ja sulanut voi. Sekoita taikina tasaiseksi. Täytä muffinssivuuat lähes piripintaan, sillä nämä eivät juuri nouse uunissa. Muffinssit jäävät kivan kuohkeiksi ja kosteiksi. Meillä tuli yhteensä 11 kpl isoja muffinsseja. Paista 175 asteessa n. 15-20 minuuttia. Voit kokeilla tulitikulla muffinssit keskeltä, onko taikina vielä raaka. Jos tikkuun ää taikinaa, jatka paistamista.

Kuorruta Nougatkuorrutteella ja koristele vaikka nomparelleilla.

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Rukiinen mustikkapiirakka

Meillä perheessä on kiertänyt äidin isoäidiltä peräisin oleva piirakkapohjanohje. En ole uskaltautunut sitä juurikaan varioimaan, koska se vaan on niin hyvä. Tällä kertaa vehnäjauhot olivat lähes loppuneet kaapista ja lapsi nukkui päiväunia, joten kauppaan ei ollut asiaa. Kaapista sitten tarvittava määrä ruisjauhoja pohjaan ja hyvää se oli näinkin. Itse jätän pohjan tarkoituksella löysäksi, sillä kuiva mustikkapiirakka ei ole makuuni. Lisää siis ohjeeseen jauhoja, jos pidät tiiviimmästä tavarasta. Mustikat olivat suoraan tuoreena Joutsenon metsistä kerättyjä ja tänä vuonna päätinkin tehdä radikaalin tempauksen. En nimittäin kerännyt lainkaan mustikoita pakkaseen. Meillä on vielä viime vuotisia ja tyttömme ei tunnu pakastemustikoista välittävän. Hittoako sitä siis ahertamaan, jos ne eivät kuitenkaan maistu. Sieniä sen sijaan saimme pakkaseen viime viikon mökkikiertueelta.

Minä starttaan perjantaina viikonlopuksi Kööpenhaminaan, "äiti irrottautuu arjesta"-lomalle. Olen jo etsinyt netistä jonkin verran tietoa tanskalaisesta ruokakulttuurista ja odotankin, mitä makuelämyksiä matka tuo eteeni. Jännän matkasta tekee se, että päätin ensimmäistä kertaa elämässäni matkustaa ihan yksikseni. Ei tartte tehdä kompromisseja kenenkään kanssa ja joutuu näiden kotiäitivuosien jälkeen kuuntelemaan hetken itseään; mitä minä haluan. Jei, odotan matkaa tosissani vaikka ikäväkin taitaa kyllä tulla hyvin nopeasti..

Pohja:
200 g voita
5 rkl sokeria
1 kananmuna
1 tl leivinjauhetta
1 dl ruisjauhoja
1,5 dl vehnäjauhoja (tai halutessasi 2-2,5 dl)

reilu 1 l mustikoita
2 rkl perunajauhoja
5 rkl sokeria

Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri keskenään. Lisää kananmuna ja sekoita taikina tasaiseksi. Lisää leivinjauhe jauhojen joukkoon ja lisää jauhot taikinaan. Sekoita hyvin. Kaada taikina piirakkavuokaan ja painele taikina vuokaan. Sekoita mustikoiden joukkoon perunajauhot ja sokeri. Kaada mustikat vuokaan ja paista piirakkaa 200 asteessa n. 30 minuuttia.

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Ahvenanmaan pannukakku

Minulla on noin 10 vuotta vanha perinne. Menemme kesällä mansikkapellolle keräämään mansikoita ystäväni Simon kanssa. Nuorempana puksutimme paikalle Simon nostalgisella punaisella kuplalla, mutta nyt kupla viettää ansaittuja eläkepäiviään. Viime vuonna mansikoiden kanssa tuli niin kiire, että emme saaneet aikatauluja sopimaan yhteen, mutta tällä viikolla aurinkoinen, mansikoista punaisena ollut mansikkapelto kutsui meitä taas ahertamaan. Keräyksen lomassa tulee puhuttua syvällisiä (kyllä, se onnistuu myös miehen kanssa!) ja palkinnoksi pulahdamme lampeen uimaan ja juomme päälle kahvit termoksesta. Odotan sitä, kun saan Helmin mukaan näille reissuille. On muuten suuri rikkaus, kun yksi parhaista ystävistä on mies. Ja vielä kivempaa on se, että oma mieheni ja ystäväni tulevat hyvin juttuun keskenään. Jostain syystä minulla on ollut ihan nuoresta lähtien paljon miespuolisia ystäviä, joiden kanssa olen tullut välillä paremmin juttuun kuin omaa sukupuolta olevien kanssa. Nykyään naispuoliset ystäväni ovat pääasiassa keskimääräistä "reteempiä", joten se taitaa olla se avainkysymys ystävyyssuhteissani. Hyvän ruuan lisäksi... mikä yhdistää kummasti :)


Mansikoista keittelin hilloa hillosokerin avulla ja pitäähän tuoretta mansikkahilloa testata. Tavallisen pannukakun ohje löytyy täältä ja vohvelitaikinan ohje täältä. Nyt kokeilimme hiukan spesiaalimpaa versiota, sillä kaapissa makasi kohta vanhaksi menevä mannasuurimopaketti. Mannasuurimoista piti keitellä Helmille puuroa, mutta tyttöpä päättikin lopettaa iltapuurot jo aikoja sitten. Aamupuuron lopetimme jo heti alkujansa, kun tyttö tuntui olevan samalla tavalla rakennettu kuin äitinsä. Ei liian raskasta ruokaa aamuisin, kiitos. Nyt sitten pääsivät suurimot käyttöön vielä juuri ennen viimeistä myyntipäivää.

Pannukakun edellä söimme kesäkeittoa, jota ilman en voisi kesiäni viettää.Tähän liittyy hauska tarina parin vuoden takaa, kun olimme synnytyslaitoksella. Mies huomasi, että ruuaksi olisi kesäkeittoa ja kiittelimme hyvää tuuriamme; molempien herkkuruokaa. Noh, Kätilöopiston kesäkeitto palautti muistiimme sen, miksi lapsena inhosimme kyseistä soppaa. Harmaata ja mautonta pakastevihanneskeittoa. Yök. Onneksi siskoni oli tuonut juuri synnyttäneelle sushia, jota olin himoinnut koko raskausajan.

1 l täysmaitoa
1 dl mannasuurimoita
½ dl sokeria
1 tl kardemummaa
1 tl vaniljasokeria
1 tl suolaa
75 g voita
3 kananmunaa
2 dl vehnäjauhoja

Keitä maito kiehuvaksi. Lisää joukkoon mannasuurimot ja keitä hiljalleen välillä sekoittaen noin 5 minuuttia. Lisää "velliin" sokerit, kardemumma ja suola. Sekoita hyvin. Leikkaa voi muutamaan osaan ja lisää velliin. Nosta kattila pois liedeltä ja laita sen päälle kansi. Anna vielä hautua puoli tuntia kannen alla. käy välillä sekoittamassa.

Riko kananmunat kulhoon ja sekoita niiden rakenne rikki. Lisää munat mannavellin joukkoon. Sekoita ja lisää jauhot. Sekoittele ja kaada taikina leivinpaperilla vuoratun uunipellin päälle. Laita vielä muuta nokare voita taikinan päälle ja nosta pannukakku uuniin. Paista 200 asteessa noin 40 minuuttia.

torstai 12. heinäkuuta 2012

Munakoisovuoka tuoretomaatista

Jotkut saavat kiloja kesällä ylenmääräisestä makkaransyönnistä. Meillä kesäherkut eivät ole yhtään vähäkalorisempia, vaikka kasvispainoitteisesti tuleekin syötyä. Hyvä juusto pitää siitä huolen. Jos laitat sivun oikeassa reunassa olevaan hakuun sanan "munakoiso", niin huomaat, että blogissamme on todella monta munakoiso-ohjetta. Tämä ohje ei liiemmin poikkea aiemmin tehdystä munakoisovuuasta, mutta kesän kunniaksi päätimme käyttää tuoreita tomaatteja purkkitomaatin sijaan. Nyt on muuten hyvä aika myös kuivata uunissa näitä herkkutomaatteja.

Tällä viikolla olemme lomailleet kotikaupungissamme ja nauttineet Kumpulan maauimalasta, Hakaniemen leikkiluolasta (loistava vaihtoehto sadepäivälle) sekä viimeisenä tänään Korkeasaaresta, joka oli kyllä pienoinen pettymys. Suurin osa eläimistä torkkui sisätiloissaan, vaikka ei ollutkaan mikään hellepäivä. Lapsi tuntui kuitenkin olevan tyytyväinen, kun näki tiikerin, riikinkukon, nukkuvan karhun sekä monta "bambia". Kaikki vinsenteistä peuroihin olivat Helmin mielestä "bambeja". Tein tämän munakoisoruuan uunia vaille valmiiksi jääkaappiin. Reissulta kotiudutta sitten vuoka vaan hetkeksi uuniin ja perhe syömään.

Tehopäivän kruunasi vähän perusteellisempi siivous, joka nosti jälleen mieleeni jatkuvan huonon omantunnon näistä siisteysasioista. Meillä kun viedään matot tampattavaksi vain pari kertaa vuodessa ja lattioita jaksan pestä säännöllisen epäsäännöllisesti...ehkä noin kerran kuukaudessa. Keväällä jo laskin, mitä siivouksen ulkoistaminen tulisi maksamaan, jos tilaisimme siivoojan kerran kuussa. Vaikka saimmekin hyvän tarjouksen, niin silti sillä rahalla pääsee yksi aikuinen vuodessa etelänmatkalle. Vielä olin liian pihi siihen. Kuitenkin pitäis itse siivota kolmesti sen kuukauden aikana. Blääh... Varmaan sama asia hiertää vähän joka perheessä. Itse pidän siististä kodista, mutta olen aika suurpiirteinen luonteeltani.

2 isohkoa munakoisoa
suolaa itkettämiseen

1 kg tomaatteja (tai 2 tlk kuorittuja tomaatteja)
3 rkl oliiviöljyä
3 valkosipulinkynttä
1 tl sokeria
kourallinen tuoretta basilikaa
suolaa
mustapippuria

2 kpl pallomozzarelloja (eli 250g)
100-150 g raastettua parmesania
uutta sipulia varsineen

Itketä ensin munakoisot. Leikkaa munakoisot pituussuunnassa n. 1cm paksuisiksi siivuiksi. Aseta munakoiso viipaleet pöydälle ja ripottele niiden päälle reilusti suolaa. Anna munakoisojen levätä n. 15 minuuttia, jonka jälkeen pyyhi munakoisojen pinnalle noussut neste ja loput suolat talouspaperilla pois.

Munakoisojen itkettyessä voit aloittaa tomaattien kalttauksen. Ohje löytyy täältä. Sitten kastikkeen kimppuun. Kuullota oliiviöljyssä valkosipulinkynsisiivuja. Lisää pienennetyt tomaatit joukkoon. Mausta sokerilla, basilikasilpulla, suolalla ja pippurilla. Anna hautua n. 10 minuuttia.

Paista munakoisoviipaleet parilagrillillä tai pannulla osittain kypsiksi. Tämä nopeuttaa kypsymistä uunissa.

Laita uunivuokaan kerroksittain munakoisoja, mozzarellasiivuja, tomaattikastiketta, parmesanjuustoa ja sipulinvarsisilppua. Jätä viimeiseksi parmesanjuustokerros. Paista uunissa 200 asteessa noin 30 minuuttia. Nauti!

torstai 21. kesäkuuta 2012

Vähän parempi lohipasta

Meidän onneksemme tyttäremme on Kalansyöjä isolla K:lla. Kaikki kalaruuat menevät hyvin ja niinpä oli aika laajentaa makumaailmaa erityisen maukkaalla pastalla, johon makua toivat mm. hunaja, soija, sitruuna ja parmesan. Täytyy myöntää, että olin satavarma, että tämä on jo liian maukasta, mutta pieni syöjä ilmoitti heti ekan lusikallisen jälkeen "hyvää pastaa". Tämän ohjeen alkuperä on Marien blogissa, jonka ohjeesta olen ottanut mallia pienin muutoksin. En esimerkiksi käyttänyt mitään valmismarinoituja lohisuikaleita vaan ihan ehtaa lohifilettä, jonka leikkasin suikaleiksi. Pidän epäilyttävänä kaikkia valmiita marinaadeja ja en halua niitä tarjoilla lapselleni.

Meillä Helmi on jäänyt myös ilman leivänpäälliskinkkuja ja nakkeja, johtuen vanhempien boikotista. Ravintolassa yritin syöttää Helmille nakkeja, jotta hänkin pääsisi kiinni tähän lasten herkkuruokaan. Vaan eipä meidän Helmi nakeista perustanut ja hyvä niin. Pitääkin 2-vuotisneuvolassa kysyä, onko valitsemamme linja kasvis-kalavoittoisesta ruokavaliosta ihan ok hänen ikäiselleen. Toki Helmi saa vähintään muutaman kerran viikossa lihaakin. Liharuuista ykkösherkuksi ovat muodostuneet lihapullat ja kermakastike. Eilen neiti pisteli ennätysnopeasti suuhunsa parsaparmesanpiirakkaa, jonka olin leiponut, kun ystävämme Simo oli käymässä.

Hauskaa juhannusta!!

400 g lohifilettä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1,5 dl ruokakermaa
3 rkl sitruunanmehua
loraus valkoviiniä
1 tl hunajaa
2 rkl soijakastiketta
1 tl sinappia
3 rkl parmesanjuustoa raasteena
100 g ruohosipulituorejuustoa (tai maustamatonta)
mustapippuria
tilliä
(ripaus chilijauhetta)

Tuoretta tagliatelle-pastaa

Laita pastavesi kiehumaan. Irrota ruodot kalafileestä ja suikaloi kala sopiviksi suupaloiksi. Pilko sipulit sekä valkosipulit ja paista niitä öljyssä. Lisää kalapalat ja paista niitä melkein kypsiksi. Lisää ruokakerma, sitruunamehu, valkoviini, hunaja, soijakastike, sinappi ja paremsanjuusto. Sekoita ja anna kastikkeen kiuhua hiljalleen 5 minuutin ajan. Lisää tuorejuusto ja tilli ja mausta vielä pippurilla ja chilillä. Laita samalla tuorepasta kiehumaan. Sekoita tuorejuusto kastikkeen joukkoon ja ota kastike pois liedeltä. tarjoile tagliatellen kanssa.

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Graavilohitäyte uuniperunoille

Vielä hetken verran saa Rosamunda-perunaa kaupan hyllystä. Keskikesällä tarjonta on pääasiassa uutta perunaa, joka sekin kyllä meille maistuu. Yleensä teemme uuniperunoiden kanssa tämän huippu hyvän täytteen, mutta tällä kertaa kaupasta unohtui ottaa avokado mukaan, joten jouduimme säveltämään. Tämäkin versio oli hyvää ja varsinkin keitetty kanamuna toi täytteeseen mukavaa vaihtelua.

Kesäsuunnitelmia meillä on perinteisesti runsaasti, joten täällä blogissa varmasti hiljenee. Juhannuksen vietämme perinteisesti Joutsenossa, jossa meitä onkin todella iso porukka juhlistamassa keskikesää. Parhaimmillaan meitä on paikalla 10 aikuista ja 4 lasta. Helmikin saa siis seuraa "puoliserkuistaan", joista yksi neiti on 10 päivää Helmiä vanhempi, joten tytöillä on varmasti mukavat leikit edessä. Minä ja Helmi jäämme mökkeilemään ja mies palaa kaupunkiin kesäleskeilemään. Heinäkuun alussa aloitamme yhteisen loman mökkeilemällä Nummi-Pusulassa. Kesälomaan kuuluu myös reissu Turkuun ja Naantalin Muumimaailmaan, jota Helmi tuntuu odottavan kovasti. Lisäksi käymme jo toistamiseen Vartiosaaressa, tällä kertaa ystäväperheen kanssa. Ja sitten vielä vähän mökkeilyä sukulaisten mökeillä. Helmikin on oppinut jo sanomaan "äiti häsää!" ja se kuvaakin mun luonnetta hyvin. Aina pitää häsätä jotain ja paikoillaan ei pysytä :)
 
Mukavia kesäpäiviä kaikille!

1 prk kermaviiliä
1 prk ranskankermaa
1 tomaatti
n. 5 cm pala kurkkua
1 kevätsipuli varsineen tai tavallista sipulia
1 keitetty muna
150 g graavilohta
sitruunamehua
suolaa
valkopippuria

4 isoa Rosamunda-perunaa

Paista uuniperunoita 200 asteessa n. tunnin ajan. Sekoita kermaviili ja ranskankerma keskenään. Pilko tomaatti, kurkku ja sipuli pieneksi paloiksi. Sekoita kermaviilin joukkoon. Pilko myös keitetty kanamuna ja suikaloi graavilohi ja lisää ne täytteeseen. Mausta sitruunalla, suolalla ja valkopippurilla. Laita täyte jääkaappiin odottamaan perunoiden kypsymistä.

lauantai 2. kesäkuuta 2012

Suklaafondant

Pyysimme äitiäni ja hänen miestänsä syömään kiitokseksi autokoulun ajotuntien aikaisesta lapsenhoitoavusta. Ajokortti on ollut taskussa muutaman viikon ja olenkin pyrkinyt kerran viikossa ajelemaan pidempää matkaa, jotta tuntuma pysyy yllä. Edelleen vaikeinta on mielestäni parkkeeraus, kun taas moottoritiellä hurruttelu on suorastaan leppoisaa hommaa. Tiedä sitten milloin sitä uskaltaisi ottaa Helmin kyytiinsä...

Meillä on tapana käydä äidin luona syömässä viikonloppuisin, noin joka toinen kuukausi. Huomattavan paljon useammin kuin mitä me kutsumme heitä syömään. Välillä onkin hyvä tehdä vastapalvelus, sillä koko perheen ruokkiminen on oikeasti iso homma, joka helposti unohtuu, kun käy "lokkeilemassa" valmiissa pöydässä. Itse olenkin pyrkinyt pitämään kesälomallakin huolta siitä, että vähintään kerran myös me valmistamme ja maksamme ruokatarjoilut. Sillä tavoin myös omien vanhempien tulee maisteltua uusia makuja ja ruokalajeja.

Pääruokana oli mm. tätä seesaminsiemenillä leivitettyä siikaa. Seesaminsiemenet sopivat siian kanssa, sillä ne eivät ole liian voimakkaan makuisia. Suklaafondant valikoitui jälkiruuaksi, koska mies oli tuonut tuliaisena reissustaan vadelmajälkiruokaviiniä, jota olemme maistaneet mm. Helsinki Bistro 15 ravintolassa. Pacific Rim Framboise viiniä saa nykyään myös Alkosta ja se on aivan mainiota suklaajälkiruokien kera. Tässä linkki viinin tietoihin. Jälkiruokaviinille siis sen arvoinen jälkiruoka. Ohje on alunperin Glorian Ruoka ja Viini-lehdestä, mutta oman ohjeemme kopsasimme Viiniä ja ruokaa-blogista. Tässä heidän ohjeensa. Me tyydyimme tavalliseen sokeriin ja perusvehnäjauhoihin, mutta muuten ohje tehtiin samoilla aineksilla. 12 minuutin paistoaika on muuten todella tarkka. Otimme ensimmäisen kakun pois uunista 11 minuutin kohdalla ja se oli astetta liian "raaka". 12 minuuttia ja fondant oli juuri sopivan kypsä reunoista, mutta ihanan sula keskeltä. Tämä jälkkäri on helppo valmistaa uunia lukuunottamatta valmiiksi jääkaappiin ja sitten lykätä se uuniin pääruuan jälkeen.

Uunivuokien voiteluun:
voita
tomusokeria

Suklaafondant:
120 g vähintään 70% suklaata
85 g huoneenlämpöistä voita
2 huoneenlämpöistä kanamunaa
2 huoneenlämpöistä keltuaista
2/3 dl sokeria
3,5 rkl vehnäjauhoja

Voitele uunivuuat ympäriinsä voilla. Tämän jälkeen kaada vuokiin tomusokeria ja pyörittele vuokia niin, että tomusokeri tarttuu reunoihin ja pohjaan kiinni. Kaada ylimääräinen tomusokeri pois.

Sulata suklaa vesihauteessa. Lisää voi ja sekoita tasaiseksi. Ota kattila pois vesihauteesta ja laita se tiskialtaaseen, jonka pohjalla on kylmää vettä. Tämä jäähdyttää suklaaseoksen, jolloin kanamunat eivät juoksetu niin helposti. Vatkaa sähkövatkaimella suklaa sekaan molemmat kananmunat koko ajan reippaasti vispaten. Munat on tarkoitus saada hyvin sekaisin suklaan joukkoon. Jätä seos jäähtymään.

Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Lisää vaahto suklaan sekaan varovasti nostellen, jotta kuohkeus ei katoa. Lisää lopuksi joukkoon vehnäjauhot varovasti sekoittaen. Kaada seos uunivuokiin ja laita vuoat jääkaappiin vähintään 2 tunniksi tai jopa yön yli. Paista jääkaapista suoraan uuniin nostettavat fondantit 200 asteessa 12 minuuttia. Irrota veitsen avulla vuuan reunat ja kaada kuumat vuoat kumolleen lautaselle. Kakku irtoaa helposti, kun sen kaataa suoraan uunista tulleena lautaselle. Tarjoa marjojen ja jäätelön kera.

tiistai 29. toukokuuta 2012

Hapankaali-lohiwokki

Tämä Maku-lehdestä (04/11) napattu ohje on odottanut oikeaa hetkeään jo aika kauan. Resepti kiinnitti huomioni sen takia, että tässä on kaikkia omasta mielestäni mainioita ainososia yhdistettynä; hapankaalia, lohta, piparjuurta, currytahnaa, kookosmaitoa jne. Ei voi tulla pahaa. Hapankaali on mainiota ruokaa ja melkein hetken ikävöin grillimakkaran makua (tai tuoksua) sen kera.

Meillä kun on perheessä ollut tapana juhannuksen aatonaattona grillata makkaraa ja syödä sitä lämmitetyn hapankaalin kera grilillä. Mutta koska raskausajasta jäänyt ällötys sianlihaa kohtaan on saanut minut välttelemään makkaaraakin, saa tämä ohje hapankaaliin uuden ulottovuuden. Thaimaalainen makumaailma sopii kaaliin mainiosti ja ruoka suhteellisen helppo valmistaa. Tämä ei ole tulista, sillä currytahnaa tulee sen verran vähän. Helmikin popsi tätä iltapalaksi, kun hänelle iski annoskateus vanhempien ruokaa katsellessaan. Ohje on 3 hlö:lle.

tilkka rypsiöljyä
vajaa 1 tl piparjuuritahnaa
vajaa 1 tl punaista (tai jotain muuta) currytahnaa
200-300 g hapankaalia
1 porkkana raastettuna
kourallinen herkkusieniä lohkottuina
200 mll kookosmaitoa
0,5 rkl soijakastiketta
hyppysellinen suolaa
hiukan mustapippuria myllystä
300 g lohta kuutioituna

munanuudeleita

Laita vesi kiehumaan munanuudeleita varten ja keitä ne ohjeen mukaan. Kuumenna öljytilkka pannussa. Lämmitä piparjuuri- ja currytahnaa öljyssä ja sekoittele ne sekaisin keskenään. Lisää valutettu hapankaali, porkkanaraaste ja herkkusienilohkot. Lämmittele hetken ja sekoittele. Sitten joukkoon kookosmaito, soijakastike ja mausteet. Anna kiehua n. 5 minuuttia. Lopuksi kiehauta lohipalat kastikkeen joukossa. Lisää lopuksi keitetyt munanuudelit joukkoon ja pyöräytä kaikki sekaisin. Voit vielä repiä annoksen päälle thaibasilikaa antamaan lisämakua.

perjantai 25. toukokuuta 2012

Baileysjuustokakku

Kevääseen kuuluu lukuisa määrä juhlia. Meillä myös omat syntymäpäiväni, joiden johdosta leipasin jo varmaan vuoden mielessä pyörineen klassikon. Ohje on se ihan perinteinen, ilman mitään omia lisäyksiä. Sillä tää ei kerta kaikkiaan kaipaa mitään kikkailua, vaan on ihan taivaallisen hyvää juuri näin yksinkertaisena. Koska likööri kiehautetaan, ei tämä myöskään sisällä alkoholia. Maistuu siis kaikille. Meillä on normaalia isompi irtopohjavuoka (26 cm), joten kakkumme jäävät vähän normaalia littanimmiksi. Ohje sopii siis parhaiten siihen perinteiseen 24cm irtopohjavuokaaan. Tarkoituksena oli koristella kakku mansikoilla ja vadelmilla, mutta lähikaupan hyllystä olivat kyseiset herkut loppuneet. Mielestäni maun puolesta tämä kakku ei lisukkeita kyllä kaipaakaan.

Pohja:
10 kpl digestivekeksejä
50 g sulatettua voita

400 g mascarponejuustoa
2 dl kuohukermaa
160 g tomusokeria (n. 2,5 dl)
1 rkl vaniljasokeria
1 dl Baileys-likööriä
3 liivatelehteä

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen noin 10 minuutiksi. Murskaa keksit joko tehosekoittimessa tai nuijimalla. Sekoita muruseokseen voisula ja kaada muruseos leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle. Painele lusikan avulla keksipohja tiiviisti kasaan. Laita jääkaappiin kylmenemään.

Vatkaa kermavaahdoksi ja lisää vaahtoon mascarponejuusto, tomusokeri ja vaniljasokeri. Sekoita hyvin sekaisin. Kiehauta Baileys-likööri. Puserra liivatteista ylimääräinen vesi pois ja laita liivatteet kuuman liköörin joukkoon. Sekoita hyvin, jotta liivatteet liukenevat tasaisesti nesteeseen. Valuta baileyslikööri ohuena nauhana, hyvin samalla sekoittaen, täytteen joukkoon. Kaada täyte keksipohjan päälle ja laita jääkaappiin hyytymään vähintään 3 tunniksi. Koristele halutessasi.

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Porkkanaletut

Lettutaikina eri muodoissaan on yksi helpoimpia ja maistuvimpia ruokia. Itsetehdyt pinaattiletut hakkaavat valmisletut 6-0. Tänään testiin pääsivät porkkanaletut, jotka maistuivat meille raejuuston kera. Me paistamme lettuset valurautaisella blinipannulla, jolloin pinnasta tulee mukavan rapsakka ja koko on juuri sopiva pienen tytön käsiin.

Kesän ensimmäinen piknikretkikin tuli tehtyä alkuviikosta. Viime kesänä Helmi harjoitteli kävelemistä nurmikentällä ja nyt neiti pisti menemään pallon kanssa. Hienoja potkuja ja välillä hän keräsi äidille voikukkia. Sitten halittiin ja lepäiltiin auringossa. Syötin juustoleipiä ja viinirypäleitä. Kesä on ihmisen parasta aikaa!

Niin ja hei, muistutus Helsingin ihanista kahviloista. Pyöräilimme sunnuntaina koko perhe Töölöseen soutustadionin viereen kahvila Regattaan. Regatasta saa paitsi lämpimiä pullia niin myös nauttia nuotion tuoksusta ja merinäköalasta. Santsikupista maksetaan asiakkaalle 5 senttiä. Siinä on oikeanlainen asiakaspalveluasenne!

5 dl maitoa
2 kananmunaa
1 tl suolaa
1 tl sokeria
2,5 dl jauhoja
2 porkkanaa raasteena
1 rkl öljyä

voita paistamiseen

Riko maidon joukkoon kananmunat ja sekoita hyvin. Mausta suolalla ja sokerilla. Lisää jauhoja ja sekoita samalla. Lopuksi joukkoon vielä raastettu porkkana ja öljy. Jätä taikina jääkaappiin turpoamaan n. 30 minuutiksi. Paista kuumalla pannulla rapsakoita lettuja ja tarjoile raejuuston tai puolukkahillon kanssa.

torstai 17. toukokuuta 2012

Bataattisosekeitto

Tuntuu, että näinä päivinä kaikkein haastavinta ruuanlaitossa on arkisten ruokien keksiminen. Varsinkin, kun ruokakumppanina on suhteellisen pienellä ruokamäärällä elävä ja aika ennakkoluuloisesti kaikkeen suhtautuva alle 2-vuotias. Montaa ruokalajia en jaksa vääntää, joten meidän pitää Helmin kanssa löytää kompromisseja vanhempien kulinarististen nautintojen ja simppeleiden, hänellekin maistuvien ruokien väliltä. Varmasti maistuvia ruokia ovat makaroonilaatikko, jauhelihakastike, kalaruuat (thank god!), pinaattiletut ja -keitto sekä erilaiset sosekeitot. Tänään kokeilin taas pikku neidin pinnaa vaihtamalla perinteisen purjo-perunasosekeiton bataattiversioon. Varsin maukasta tulikin ja tämä ohje onkin hyvä pistää ylös. Pääsee meidän perusruokakiertoon mukaan. Ja maistuu siis myös vanhemmillekin!

Ja jos joku lukija sattuu tietämään hyviä niksejä taaperon nirsoilun taltuttamiseen, niin niitä otetaan ilolla vastaan. Erilaisia keinoja on jo käytössä, mutta niitä ei ole koskaan liikaa. Vaikkakin taitaa olla niin päivästä ja tuurista kiinni, mikä maistuu ja kuinka paljon. Yksi niksi on tämä alla oleva, eli ruokaseuraa neidille. Helmi on tullut äitiinsä ja on sitä mieltä, että mitä enemmän pöydässä on syöjiä sen kivempi. Tänään saadaankin ruokavieraita helatorstain kunniaksi!



n. 500-600 g bataattia
pala purjoa (n. 10cm)
1 iso valkosipulinkynsi
0,75 dl kasvislientä
2 rkl ranskankermaa
tuoretta basilikaa
valkopippuria
(suolaa)

Kuori ja leikkaa bataatti sekä purjo paloiksi. Kuori ja siivuta valkosipuli ja laita se kattilaan bataatin ja purjon kanssa. Keitä kasvikset kasvisliemessä kypsiksi ja soseuta sauvasekoittimella. Lisää joukkoon ranskankerma ja basilikanlehdet ja surrauta vielä keitto tasaiseksi. Mausta pippurilla ja tarvittaessa suolalla.

lauantai 12. toukokuuta 2012

Kampasimpukkarisotto


Minun kotona olemisen myötä meillä on päädytty varmasti hyvin tyypilliseen ratkaisuun; nainen hoitaa ruokahuollon. Mielelläni teenkin ruokaa, mutta tässä arkisten ruokien keskellä nautin niistä hetkistä, kun mies ottaa viikonlopun illallisen tekovastuun. Olen myös vahvasti sitä mieltä, että ruokaa laittava ja siivoamaan kykenevä mies on paras lääke pikkulapsiperheen onnelliseen arkeen. Näin äitienpäivän kynnyksellä onkin oikea aika muistuttaa miehiä siitä, että vaikka luontevasti kotonaoleva hoitaakin pääasiassa kodin askareet, niin kyllä se äiti osaa arvostaa sitä, kun saa ruuan valmiina eteensä. Tämän päiväinen risotto-ohjeemme on miehen tekosia. Ja taivaallisen hyvää, niin kuin kaikki mitä hän keittiössä saa aikaiseksi. Helmikin maisteli risottoa, mutta kampasimpukat olivat vielä liian eksoottisia hänen makuunsa.

Ihanaa äitienpäivää kaikille huomenna ja muistakaa hemmotella arjen sankareita!

3 dl risottoriisiä
3 rkl öljyä
2 valkosipulinkynttä
1 pieni sipuli
1,5 dl valkoviiniä
n. 6-7 dl kalalientä
1-2 dl kermaa
1,5 dl raastettua pecorino romano-juustoa
1 rkl voita
hiukan sahramia
mustapippuria
suolaa

n. 3-4 kampasimpukkaa per syöjä.

Tee ensin kalaliemi valmiiksi, silppua sipulit ja raasta juusto valmiiksi. Kuumenna öljy pannulla ja kaada risottoriisi joukkoon. Anna riisin imeä öljy itseensä. Lisää sipulit ja valkosipulit. Pyörittele hetki. Varo etteivät riisit saa liikaa väriä. Lisäile pannulle kalalientä ja valkoviiniä aina n. 1 dl kerrallaan. Pyörittele riisejä ja odota, että ne ovat imeneet nesteen itseensä. Lisäile taas nestettä ja jatka tätä niin kauan, kunnes riisi on kypsää.

Tässä kohtaa voit alkaa paistamaan sulaneita kampasimpukoita toisella pannulla. Paista simpukaoita n. minuutti kummaltakin puolelta kuumalla pannulla. Tarkoituksena on saada kaunis pinta simpukoihin. Samaan aikaan kampasimpukkojen paistamisen kanssa lisätään risottoon mausteet ja kerma. Sekoita ja lisää vielä juustoraaste joukkoon. Lopuksi viimeistellään nokareella voita. Asettele kampasimpukat risoton pinnalle ja nauti heti.

tiistai 8. toukokuuta 2012

Parsa-perunasalaatti

Mies on työristeilyllä Tukholmassa ja me tytöt kahdestaan kotona. Helmi sai lounaaksi herkkuaan, jauhelikastiketta ja spagettia. Itse yhdistelin kaikkea, mitä jääkaapista löytyi keväiseksi perunasalaatiksi. Ja hyväähän tästä tuli. Söin vielä illalla toisen annoksen, jolloin maku oli entistä parempi, kun kastikkeen ainekset olivat oikein imeytyneet kasviksiin. Parsaa onkin tullut syötyä jo moneen kertaan. Sit kun vielä olis uudet perunat käytettävissä.

Ihanaa, kun puissa on jo kunnon hiirenkorvat ja korttelin toiselle puolelle, meren rantaan, on avautunut jäätelökioski. Mutta parasta on se, että olemme saaneet makuuhuoneen itsellemme ja lisäksi n. 1,5 vuoteen ekan kerran olemme nukkuneet kokonaisia yöunia. Pitäisi vissiin koputtaa puuta, mutta näitä levollisia öitä on ollut jo viimeiset kaksi viikkoa. Nyt sitä vasta käsittää, miten väsynyt sitä onkaan ollut. Annan siis itselleni anteeksi sen, että Helmi on "joutunut" syömään myös purkkiruokaa, kun äiti ei ole jaksanut aina tehdä ruokaa itse. Hyvin nukutuilla öillä ja itsetehdyllä ruualla on nimittäin yhteys, sillä viimeiset kaksi viikkoa tämä äiti on tehnyt ruokaa useamman kerran päivässä ja jopa leiponut kaikenlaista energiahuumassaan.

Seuraavana sitten odottelemme kuukauden lopussa koittavaa parisuhdeyötämme japanilaisessa majatalossa. Tarjolla on myös japanilaista ruokaa, joka on suurta herkkuamme. Helmi pääsee lemppariaikuisensa hoitoon, kun siskoni ja hänen miehensä tulevat viihdyttämään Helmiä. Tämä on toinen kerta, kun olemme molemmat yön yli poissa.

1 nippu vihreää parsaa
n. 500g perunoita
kourallinen retiisejä
1 maustekurkku
pala keltaista paprikaa

Kastike:
½ dl oliiviöljyä
1 tl sinappia
2 tl viinietikkaa
1 tl sokeria
1 tl suolaa
mustapippuria

Kuori (ja poista parsan päästä n. 3 cm pätkä) ja keitä parsa muutamia minuutteja ajan kiehuvassa vedessä. Parsan on tarkoitus jäädä napakaksi. Kun parsat ovat valmiit, nosta ne kylmään veteen odottamaan perunoiden kiehumista. Näin parsa säilyttää värinsä paremmin. Keitä ja kuori perunat. Paloittele perunat ja lisää ne paloiteltujen parsojen joukkoon. Paloittele retiisit, maustekurkku ja paprika ja sekoita perunasalaatin joukkoon. Tee kastike sekoittamalla kaikki kastikeaineet hyvin sekaisin. Kaada kastike perunasalaatin joukkoon ja laita salaatti jääkaappiin tekeytymään.

tiistai 1. toukokuuta 2012

Vappumunkit

Uskokaa tai älkää, mutta emme ole koskaan paistaneet munkkeja. Lapsiperhe-elämä näyttää tuovan uusia ulottuvuuksia myös keittiöön ja tällä kertaa sokerin ja rasvan iloisessa kombinaatiossa. Kyllähän vappuna pitää olla itsetehtyjä munkkeja! Simaa olemme tehneet joka vuosi, mutta jotenkin munkeista on jäänyt kuva vaivalloisena hommana. Mutta ei se olekaan niin työlästä, kun asennoituu oikein. Aamulla taikina valmiiksi ja kohoamaan. Välillä pyöritellään munkit pulliksi sitten uudelleen kohoamaan ja sen jälkeen paisto. Sähköinen lämpömittari ja reikäkauha ovat oivat apuvälineet, jotka meiltä löytyvät, sillä olemme friteeranneet aiemminkin. Näitä tempuroita ja fish and chipsejä ainakin. Tämä ohje on saatu Kanelibasilikan entiseltä työkaverilta, jonka tiesin mainioksi kokiksi. Tämä resepti ei pettänyt odotuksia.

Oikein ihanaa ja aurinkoista vappua kaikille. Ainakin täällä Etelä-Suomessa aurinko paistelee mukavasti. Iltapäivällä saamme naapurin lapsiperheen kyläilemään ja koemaistamaan nämä munkit. No okei, kyllähän tosta kuormasta tuli jo maistettua... Ovat tosi hyviä!

0,5 l maitoa
1,5 rkl kardemummaa
1 dl sokeria
1 rkl suolaa
1 rkl vaniljasokeria
1 pss kuivahiivaa
n. 12 dl vehnäjauhoja
125 g voita

paistamiseen pari pakettia kookosrasvaa/ 1 l rypsiöljyä
sokeria kuorruttamiseen

Lämmitä maito reilusti käden lämpöiseksi, n. 40 asteiseksi. Sekoita sokerit, hiiva, kardemumma ja suola sekaisin. kulhossa. Lisää lämmin maito ja sekoita hyvin. Lisäile vehnäjauhoja osissa ja sekoita taikinaa sekaisin. Lisää osttain sulanut voi joukkoon ja sekoita taikinasta kulhon reunoista helposti irtoava taikina. Taikinaa ei tarvitse vaivata juurikaan. Jätä kohoamaan noin tunniksi.

Vaivaa taikinapallosta ilmakuplat pois ja tee siitä pötkylä. Leikkaa pötkylä sopiviksi paloiksi ja pyörittele pullia. Kannattaa tehdä aika pieniä, sillä taikina kohoaa vielä reilusti. Kun pullat on tehty laita niiden päälle liina ja anna kohota vielä ainakin puoli tuntia.

Lämmitä öljy tarpeeksi kuumaksi, 180 astetta on sopiva. Silloin munkit eivät ime itseensä turhaa rasvaa eikä ole pelkoa siitä, että öljy syttyisi palamaan. Pidä kuitenkin kattilan kansi lähettyvillä, jos öljy roihahtaisi liekkeihin. Tee kohonneisiin pulliin käsin reikä keskelle ja laita noin kolme rinkilää kerrallaan kuumaan öljyyn paistumaan. Paista n. pari minuuttia per puoli, kunnes munkit ovat kauniin värisiä. Nosta reikäkauhan avulla talouspaperin päälle ja hetken jäähdyttyä sokeroi munkit lautasella. Tarjoa samana päivänä siman kanssa!

Kokonainen luomukana uunissa kasvisten kera

Kuten on tullut kerrottua miespuolinen Kanelibasilika ei syö lihaa. Luomukana menee, mutta sitä on tullut valmistettua varsin harvoin sen huonon saatavuuden takia. Hulluilta Päiviltä mukaan tarttui vajaa 1,5 kiloinen yksilö, joka päätyi uuniin paistopussissa. Muistissa oli aiempi luomukanakokeilu, jolloin koko uuni meni perusteelliseen pesuun ruokailun jälkeen. Pussia käytettäessä uuni pysyy paitsi puhtaana, myös kana paistuu mehevämmäksi. Lisäksi kastiketta varten liemen saa helposti talteen. Lähikaupan valikoimissa oli sunnuntaina iltana niin hintsusti tuoreita yrttejä, että täytimme kanan perusmausteilla; sitruunalla ja valkosipulilla. Yksinkertaisen hyvää ja varsinkin paistoliemi oli ihanan sitruunaista. Paiston lopuksi kaadoimme liemen kattilaan ja lisäsimme siihen tilkan kermaa. Mainio kastike oli siinä.

P.s Munkkitaikina on kohoamassa...resepti tulee perästä. Hauskaa vappua!

1-1,5 kg luomukana
5 valkosipulin kynttä
1 sitruuna
n. 1 tl suolaa
broilerimaustetta

porkkanoita
palsternakkaa
parsakaalia

(tilkka kermaa kastikkeeseen)

Sulata kana hyvissä ajoin. Me nostimme omamme jääkaappiin sulamaan jo 1,5 päivää ennen valmistusta. Ota kana huoneenlämpöön n. tuntia ennen paistamista. Kuori ja pilko kasvikset. Siivuta valkosipuli reiluiksi viipaleiksi. Pese sitruuna ja leikkaa se neljään osaa.

Katso, että kanansisusta on tyhjä ja laita 3 palaa sitruunaa kanan sisälle. Laita myös n. 2 valkosipulinkynnen verran valkosipulisiivuja kanan sisään. Leikkaa kanan rintanahka auki ja hiero kanan pintaa suolaa ja broilerimaustetta. Laita valkosipulisiivuja kanan rintanahan alle ympäriinsä. Puserra lopuksi viimeisestä sitruunapalasta mehu kanan päälle. Laita kana paistopussiin ja lisää sinne kasvikset. Sulje pussi huolellisesti. Leikkaa yhteen paistopussin kulmaan reikä, jotta höyry pääsee ulos. Paista 200 asteessa n. 50-60 minuuttia. Kaada paistoliemi kattilaan ja keitä se kiehuvaksi. Lisää kermaa, suurusta tarvittaessa vehnäjauhoilla ja vesitilkalla.

torstai 26. huhtikuuta 2012

Sitruuna-ananasrahka

Lemon curd-tahna on hävinnyt hyvin ihan leivänpäälle levitettynä, mutta saimme sentään hyödynnettyä sitä tässä rahkassa. Ananas tuo tähän mukavaa makeutta, mutta silti tämä jälkkäri on mukavan raikas. Keskiviikkona meillä oli kaverini Simo käymässä ja hän toi mukanaan kalasaaliistaan haukea, jonka hän oli tehnyt Hampurin hauki ohjeen mukaan. Vitsi kun se oli hyvää. Olen aina pitänyt haukea vaikeana kalana ruotoisuutensa takia, mutta itseasiassa ruodot ovat niin pehmeitä, että eivät ne haitanneet. Pienet hauet ovat maukkaita, mutta isommat saattavat olla hiukan puisevan makuisia. Sen verran hysteerinen olin kuitenkin ruotojen suhteen, että Helmille en uskaltanut ruokaa antaa, vaikka hän onkin suuri kalan ystävä. Lisukkeena meillä oli kermaviiliin tehtyä kastiketta ja uunijuureksia.

Oli muuten näppärää ihan arkenakin toteuttaa tällainen kaveri-illanistujainen, kun ruuan teko oli jaettu useammalle. Itse olin kämmännyt inssini aiemmin päivällä, joten lohturuoka, -seura ja -juoma hyvän valkoviinin muodossa tuli tarpeen. Vielä illalla nukkumaan mennessä en voinut olla nauramatta omalle parkkeeraussähläykselleni, josta inssi varmasti kertoi hykerryttävää tarinaa omassa illallispöydässään. Mutta kyllä se kortti vielä tulee!!

Keskiviikon mukava uutinen oli, että meitä oli onnistanut Ruokailmiö-blogin arvonnassa! Jee, palkintoa odotellessa...

1 prk rahkaa
1 prk kuohukermaa
1,5 rkl sokeria (tai maun mukaan)
3 rkl Lemon curd tahnaa
1 prk ananaspaloja

Vaahdota kerma ja lisää joukkoon rahka ja lemon curd tahna. Sekoita hyvin. Pienennä ananaspaloja hiukan ja laita ananakset rahkan joukkoon. Mausta lopuksi sokerilla.

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Lemon curd

Alkoi tässä pääsiäisen tienoilla sitruunahimotus. Ja siitä syystä tartuin yhteen ikuisuusprojektiin eli sitruunatahnan tekoon. Sitruunaa käytetään meillä viikottain kalan maustamiseen. Se onkin yksi lempimausteistani. Aiemmin ollaan tehty myös maukasta sitruunapiirakkaa, jonka ohje löytyy täältä. Lemon curd on niin helppo tehdä, että se valmistui Helmin istuessa iltapalalla keittiönpöydän ääressä. Ja vitsi, että tää oli hyvää. Ensi alkuun kaapasin tahnaa paahtoleivän päälle ja kenties loppuviikosta keksin tästä vielä jotain leipomispuuhissa... Alkuperäinen ohje on Helsingin Sanomien ruokasivuilta.

1 1/2 dl tuorepuristettua sitruunamehua
3 munaa
1/2 dl sokeria
1 luomusitruunan kuori pieneksi raastettuna
50 g voita

Pese sitruuna huolella ja raasta siitä ohut kerros kuorta kauttaaltaan. Sitruunamehua varten tarvitset kaksi sitruuna, jotka eivät ole ihan pienimmästä päästä. Purista siis sitruunoista mehua 1,5 desin verran. Lisää sitruunamehun joukkoon kanamunat, sitruunana kuoriraaste ja sokeri. Vatkaa seos kevyesti sekaisin.

Laita voi paksupohjaiseen kattilaan ja lämmitä se kiehuvaksi.  Kun voi kiehuu, kaada sitruunamehuseos kattilaan ja laske lämpöä keskikuumalle. Sekoita vispilällä ja odota, että seos alkaa paksuuntua kiisselimäiseksi. Ota tahna pois liedeltä ja kaada purkkiin, jonka saa suljettua tiiviisti. Anna jäähtyä. Lemon curd säilyy jääkaapissa n. 2 viikkoa.

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Appelsiini-mangojuustokakku

Pääsiäinen on jo melkein ohi, joten tämä keltainen kakku tulee vähän jälkijättöisesti. Meillä on pitänyt haipakkaa koko pääsiäispyhien ajan. Pitkäperjantaina saimme nauttia valmiista ruuasta Helmin mummin luona Ruoholahdessa yhdessä koko uusioperheen kanssa. Helmillä on saman ikäinen "serkku" mummin miehen puolelta ja tytöillä olikin meno päällä.

Lauantaina vietimme Helmin vaarin syntymäpäiviä Sammatin kievarissa, josta ostimme mukaan myös mainiota ruisleipää. Kievari sijaitsi vanhassa kansakoulussa ja tarjosi perinteistä kotiruokaa lounasbuffeen muodossa. Jos liikutte siellä suunnalla, niin voimme suositella jo kivan miljöön takia. Vieressä on muuten uimaranta, jos kesällä haluaa ensin pulahtaa järveen ja sen jälkeen ruokapöytään. Sunnuntaina juhlittiin kummipojan 4-vuotis syntymäpäiviä ja tänään tätä kakkua tulevat maistelemaan toiset isovanhemmat. Appiukon avustuksella haemme myös Helmille jatkettavan lastensängyn hänen omaan huoneeseensa. Muutto pois äidin ja isin huoneesta omaan huoneeseen siis lähestyy... Helmin huoneen sisustusta on nyt laitettu kuntoon ja hakusessa on oikeastaan enää jokin kiva kattolamppu nykyisen tylsän plafondin tilalle. Niin ja kivoja tauluja pitäis saada seinille.


Kuvassa leivotaan kääretorttua, mutta leipomishommissa kuitenkin. No mutta... siihen kakkuun. Ohje on peräisin Kinuskikissalta, mutta vähensimme liivatteen määrää, koska emme ole sen ystäviä ja kakku hyytyy vähemmälläkin. Kyseisen "liivatekammon" takia jätimme myös kiilteen tekemättä ja korvasimme sen vauvojen mangososeella, joka toimii hyvin kiilteen tilalla. Kakun maku oli pehmeä eikä liian makea, mutta ehkä ainakin aikuiseenmakuun olisi kaivattu jotain ekstraa, ehkä loraus jotain sitruslikööriä olisi tehnyt terää. Meillä kakku tehtiin vähän isompaan irtopohjavuokaan, joten normaalisti kakku on korkeampi.

Pohja:
200 g Domino-keksejä
50 g voita

2 appelsiinin kuoriraaste
1 dl vastapuserrettua appelsiinimehua
3,5 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
200 g appelsiinituorejuustoa
2 prk vauvojen mangososetta
5 liivatelehteä

Päälle:
2 prk mangososetta
pääsiäiskarkkeja, hopeakuulia... jne.

Tee ensin pohja. Murskaa keksit joko käsin tai monitoimikoneella. Sulata voi ja lisää sulatettu voi keksimurujen sekaan. Sekoita taikina tasaiseksi ja kaada irtopohjavuoan päälle. Me käytämme aina leivinpaperia pohjan alla, jolloin kakku irtoaa kätevämmin. Painele muruseos pohjan päälle ja laita pohja jääkaappiin täytteen tekemisen ajaksi.

Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan. Pese appelsiinit huolellisesti ja raasta kuori kevyesti. Puserra appelsiineista 1 dl mehua. Mehu käytetään liivatteiden sulattamisen nesteenä. Vaahdota vaniljakastike ja lisää sen joukkoon kuoriraaste sekä tuorejuusto ja mangosose. Sekoita tasaiseksi. Puserra liivatelehdista huolellisesti kaikki vesi pois ja keitä appelsiinimehu kiehuvaksi. Lisää liivatteet kiehuvan nesteen joukkoon ja sekoita. Anna jäähtyä hetki, jonka jälkeen sekoita neste täytteen joukkoon ohuena nauhana. Kaada täyte keksipohjan päälle ja laita jääkaappiin hyytymään muutamaksi tunniksi. Levitä mangosose kakun päälle ja koristele karkeilla.

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Täytetty nieriä

Viikonlopun ostosreissulta tarttui mukaan paitsi aikuiselämäni ensimmäiset "suihk, suihk-housut" eli tuulihousut myös kokonainen nieriä. Nieriää tarjottiin uunijuuresten sekä kermaviilikastikkeen kanssa. kokonaisen kalan idea on siinä, että se jää mehukkaaksi. Valitettavan harvoin vaan kalatiskiltä saa kokonaisia kaloja. Meillä kävi hyvä tuuri sillä nieriä on just sopivan kokoinen (300-400g) meidän pienen perheemme ruokapöytään. Seuraavaksi pitää alkaa metsästää kokonaista siikaa.

Ensi viikolla suuntaamme naisenergialla kohti Tukholmaa. Eli mukaan lähtee meidän perheen naistenlisäksi Helmin isoäiti ja täti. Saapa nähdä, kuinka neiti viihtyy laivalla ja Tukholmassa.

1 nieriä (avattu ja puhdistettu)
rouhittua merisuolaa
1 ruukku sitruunamelissaa
sitruunaviipaleita
loraus valkoviiniä

Pyyhi kala kauttaaltaan talouspaperilla. Suolaa sisäpuoli ja laita kalan sisäpuolelle ronskisti sitruunamelissaa. Leikkaa sitruunasta viipaleita ja laita sitruunaviipaleet molemmin puolin sitruunamelissakasaa. Eli niin, että sekä yläpuolen kalanliha että alapuolen kalaliha ovat kosketuksissa sitruunan kanssa. Lopuksi lorauta sisään vähän valkoviiniä. Sitten kala folion sisään ja 200 asteiseen uuniin. Anna kypsyä n. 15 minuuttia.

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Leipäjuustopastaa

Helmi tuntuu tykkäävän juustoista, erityisesti mozzarella ja leipäjuusto ovat suosikkeja. Niinpä tämä pastakastike maistui myös hänelle, tosin couscousin kanssa. Simpukkapastat ovat vielä pieneen suuhun aika ison kokoisia. Tämän kastikkeen "juju" on pieni tilkka kermaa, joka pehmentää kastikkeen tomaattisuutta mainiosti.

Miespuolinen Kanelibasilika ja Helmi nautiskelivat tätä kahdestaan perjantai-iltana, kun minä suuntasin ulos syömään lapsuudenystäväni kanssa. 3,5h jatkuvaa pälätystä ja kolmenruokalajin menu kera Cosmopolitan-drinkin ja valkoviinin. Namsk! Haastan kaikki kotona olevat äidit lähtemään nauttimaan välillä muiden tekemää ruokaa ilman lapsia. Tekee nimittäin todella hyvää vaan istua ja nauttia hyvistä makuelämyksistä. Ja paikka oli muuten Strindbergin yläkerta, jossa ruoka oli mainiota, näköala Esplanadin puistoon on hieno ja asiakaskunta on... noh hiukan varttuneempaa osastoa. Jos haluat tuntea itsesi nuoreksi, niin sinne sitten. Takaan, että olet nuorimmasta päästä :)

1 prk paseerattua tomaattia
70 g tomaattipyrettä
½ sipuli silputtuna
2 valkosipulinkynttä silputtuna
1 tl sokeria
1 tl kuivattua basilikaa
1 tl kuivattua oreganoa
1 rkl balsamicoa
200 g leipäjuustoa
n. 3 rkl kuohukermaa
tuoretta basilikaa
(suolaa)

simpukkapastaa
parmesanraastetta

Paista sipuli- ja valkosipulisilppua pienessä tilkassa öljyä. Kun sipulit ovat pehmenneet lisää paseerattutomaatti ja tomaattipyre. Sekoita ja mausta sokerilla, kuivatulla basilikalla, oregaanolla ja balsamicolla. Anna kiehua hiljaksiin n. 5 minuuttia. Lisää tämän jälkeen kuutioiksi leikattu leipäjuusto. Anna leipäjuuston hiukan sulaa kastikkeen joukkoon. Tämän jälkeen voit lisätä kerman ja hiukan tuoretta basilikaa. Anna vielä kiehua muutama minuutti. Tarjoa simpukkapastan ja parmesanraasteen kera.

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Couscous-halloumisalaatti

Etsin netistä inspiraatiota couscous-pohjaiseen salaattiin, johon iski yhtäkkinen himo. Tiedä sitten, oliko mielessä jo kesä ja kesään sopivat piknik-ruuat, sillä tämä ohje on siihen vallan mainio. Vastaan tuli Uneliaan kokin couscous-salaattiohje, jossa on muutamakin meidän arvostama raaka-aine, eli avokado ja halloumi-juusto. Sovelsimme ohjetta hiukan lisäämällä mm. valkosipulia ja kurkkua sekä käyttämällä pähkinöiden sijasta pinjansiemeniä.. Seuraavan kerran vaihtaisin greipin kahteen appelsiinin, sillä vaikka greipistä pidämmekin, nin sen happamuus tuntui dominoivan salaattia hiukan liikaa. Suosittelen kokeilemaan vaikka lounassalaatiksi töissä.

Me vannoutuneet cityihmiset, joiden makuuhuoneen vierestä kulkee raitiovaunu, hankimme auton. Yli 30 vuotta tuli vastustettua oman auton hankkimista, mutta nyt kun elämäntilanne on muuttunut niin, että auto kerta kaikkiaan helpottaa matkoja poispäin kaupungista, niin pyörsimme periaatteemme olla hankkimatta omaa autoa. Miehellä siis on kortti ja olemme käyttäneet city car-clubin yhteiskäyttöautoja, mutta nyt kun minäkin päätin ajaa kortin, niin auto tuli hankittua.Onkohan sitä nuoruudesta enää yhtään periaatetta, mitä en olisi syönyt? Naimisiinkin tuli mentyä, vaikka sekin oli yksi niistä :)

3,5 dl vettä
0,5 tl suolaa
1 rkl oliiviöljyä
3 dl couscous-suurimoita
1 pieni punasipuli
1 suuri appelsiini
1 verigreippi
1 avokado
2 rkl pinjansiemeniä
n. 5cm kurkkua
1 valkosipulinkynsi

200-400 g halloumi-juustoa
öljyä

Kastike:
2 rkl oliiviöljyä
1,5 rkl makeaa chilikastiketta
rouhittua mustapippuria
ripaus chilijauhetta

Keitä couscous-suurimet pakkauksen ohjeen mukaan kypsiksi. Mausta couscous suolalla ja oliiviöljyllä. Aloita näpertely irroittamalla sitrushedelmäpaloista kuori ja leikkaa hedelmäliha sopiviksi suupaloiksi. Kuori ja leikkaa avokado (vain kypsät kelpaa tähän!) paloiksi ja laita sitrushedelmäpalojen kanssa salaattikulhoon. Lisää jäähtynyt couscous, silputtu punasipuli, pieniksi paloiksi leikattu kurkku sekä pinjansiemenet salaattikulhoon. Puserra vielä joukkoon yksi valkosipulinkynsi.

Sekoita salaattikastikeainekset keskenään ja kaada kastike couscous-salaatin joukkoon. Leikkaa halloumijuusto viipaleiksi ja paista molemmilta puolilta kauniin kullanruskeaksi kuumalla pannulla. Lopuksi leikkaa juustoviipaleet kuutioiksi ja lisää salaatin joukkoon. Sekoita hyvin.

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Uunissa paahdettuja maa-artisokkia, perunoita, valkosipulia ja lohta

Miespuoleinen Kanelibasilika oli useamman päivän työmatkalla Lontoossa, jossa tunnetusti ruokakulttuuri ei ole sieltä parhaimmasta päästä. Kotiintulon kunniaksi tarjottiin kalaa ja paahdettuja kasviksia. Unohtamatta Riesling-viiniä. Uuniruuat ovat tulleet tutuiksi ja lemppareiksi lapsen kanssa, koska niissä passiivinen valmistusaika on yleensä pidempi kuin itse aktiivinen ruuan tekeminen. Yksinkertainen makumaailma on parhaimmillaan hyvää ja tästä kombosta jäi parhaiten mieleen kokonaiset valkosipulinkynnet ja maa-artisokka, jota oli jäänyt yli muussista. Lohi oli päällystettu tällä ohjeella, joten kastiketta ei tarvittu.

Kun mies seminaarisoi ulkomailla, niin me vietimme Helmin kanssa aktiivista elämää. Vieraita tuli ja meni. Oli muskaria ja taaperotanssia sekä äidin vapaailta Jokerit-katsomossa sukulaispojan kanssa. Helmi sai sillä aikaa katsella hetken muutakin kuin äitinsä kasvoja. Mutta kyllä on kivaa olla koko jengi kasassa. Arki on ehdottomasti kivempaa kolmistaan kuin kahdestaan.

Ai niin, varasimme miehen kanssa kahdenkeskisen ajan viettopaikaksi yhden yön täältä. Mitenköhän jaksaisi odottaa toukokuun loppuun...

maa-artisokkaa
Rosamunda-perunoita
suolaa
oliiviöljyä
cajun-mausteseosta

1 kokonainen valkosipuli
hunajaa

Kuori ja leikkaa maa-artisokat ja perunat sopiviksi paloiksi. Laita palat uunivuokaan ja kaada päälle oliiviöljyä. Pyöritä kasvikset öljyssä ja rouhi päälle merisuolaa sekä cajun-maisteseosta. Leikkaa valkosipulista lakki irti, niin, että nappaat kynsistä vain muutaman millin pois. Kaada valkosipulin päälle hiukan hunajaa ja laita se kasvisten joukkoon. Samalla kannattaa paistaa myös lohi, joka kypsynee samassa ajassa. Paista 200 asteessa n. 40 minuuttia.