maanantai 30. heinäkuuta 2012

Rukiinen mustikkapiirakka

Meillä perheessä on kiertänyt äidin isoäidiltä peräisin oleva piirakkapohjanohje. En ole uskaltautunut sitä juurikaan varioimaan, koska se vaan on niin hyvä. Tällä kertaa vehnäjauhot olivat lähes loppuneet kaapista ja lapsi nukkui päiväunia, joten kauppaan ei ollut asiaa. Kaapista sitten tarvittava määrä ruisjauhoja pohjaan ja hyvää se oli näinkin. Itse jätän pohjan tarkoituksella löysäksi, sillä kuiva mustikkapiirakka ei ole makuuni. Lisää siis ohjeeseen jauhoja, jos pidät tiiviimmästä tavarasta. Mustikat olivat suoraan tuoreena Joutsenon metsistä kerättyjä ja tänä vuonna päätinkin tehdä radikaalin tempauksen. En nimittäin kerännyt lainkaan mustikoita pakkaseen. Meillä on vielä viime vuotisia ja tyttömme ei tunnu pakastemustikoista välittävän. Hittoako sitä siis ahertamaan, jos ne eivät kuitenkaan maistu. Sieniä sen sijaan saimme pakkaseen viime viikon mökkikiertueelta.

Minä starttaan perjantaina viikonlopuksi Kööpenhaminaan, "äiti irrottautuu arjesta"-lomalle. Olen jo etsinyt netistä jonkin verran tietoa tanskalaisesta ruokakulttuurista ja odotankin, mitä makuelämyksiä matka tuo eteeni. Jännän matkasta tekee se, että päätin ensimmäistä kertaa elämässäni matkustaa ihan yksikseni. Ei tartte tehdä kompromisseja kenenkään kanssa ja joutuu näiden kotiäitivuosien jälkeen kuuntelemaan hetken itseään; mitä minä haluan. Jei, odotan matkaa tosissani vaikka ikäväkin taitaa kyllä tulla hyvin nopeasti..

Pohja:
200 g voita
5 rkl sokeria
1 kananmuna
1 tl leivinjauhetta
1 dl ruisjauhoja
1,5 dl vehnäjauhoja (tai halutessasi 2-2,5 dl)

reilu 1 l mustikoita
2 rkl perunajauhoja
5 rkl sokeria

Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri keskenään. Lisää kananmuna ja sekoita taikina tasaiseksi. Lisää leivinjauhe jauhojen joukkoon ja lisää jauhot taikinaan. Sekoita hyvin. Kaada taikina piirakkavuokaan ja painele taikina vuokaan. Sekoita mustikoiden joukkoon perunajauhot ja sokeri. Kaada mustikat vuokaan ja paista piirakkaa 200 asteessa n. 30 minuuttia.

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Ahvenanmaan pannukakku

Minulla on noin 10 vuotta vanha perinne. Menemme kesällä mansikkapellolle keräämään mansikoita ystäväni Simon kanssa. Nuorempana puksutimme paikalle Simon nostalgisella punaisella kuplalla, mutta nyt kupla viettää ansaittuja eläkepäiviään. Viime vuonna mansikoiden kanssa tuli niin kiire, että emme saaneet aikatauluja sopimaan yhteen, mutta tällä viikolla aurinkoinen, mansikoista punaisena ollut mansikkapelto kutsui meitä taas ahertamaan. Keräyksen lomassa tulee puhuttua syvällisiä (kyllä, se onnistuu myös miehen kanssa!) ja palkinnoksi pulahdamme lampeen uimaan ja juomme päälle kahvit termoksesta. Odotan sitä, kun saan Helmin mukaan näille reissuille. On muuten suuri rikkaus, kun yksi parhaista ystävistä on mies. Ja vielä kivempaa on se, että oma mieheni ja ystäväni tulevat hyvin juttuun keskenään. Jostain syystä minulla on ollut ihan nuoresta lähtien paljon miespuolisia ystäviä, joiden kanssa olen tullut välillä paremmin juttuun kuin omaa sukupuolta olevien kanssa. Nykyään naispuoliset ystäväni ovat pääasiassa keskimääräistä "reteempiä", joten se taitaa olla se avainkysymys ystävyyssuhteissani. Hyvän ruuan lisäksi... mikä yhdistää kummasti :)


Mansikoista keittelin hilloa hillosokerin avulla ja pitäähän tuoretta mansikkahilloa testata. Tavallisen pannukakun ohje löytyy täältä ja vohvelitaikinan ohje täältä. Nyt kokeilimme hiukan spesiaalimpaa versiota, sillä kaapissa makasi kohta vanhaksi menevä mannasuurimopaketti. Mannasuurimoista piti keitellä Helmille puuroa, mutta tyttöpä päättikin lopettaa iltapuurot jo aikoja sitten. Aamupuuron lopetimme jo heti alkujansa, kun tyttö tuntui olevan samalla tavalla rakennettu kuin äitinsä. Ei liian raskasta ruokaa aamuisin, kiitos. Nyt sitten pääsivät suurimot käyttöön vielä juuri ennen viimeistä myyntipäivää.

Pannukakun edellä söimme kesäkeittoa, jota ilman en voisi kesiäni viettää.Tähän liittyy hauska tarina parin vuoden takaa, kun olimme synnytyslaitoksella. Mies huomasi, että ruuaksi olisi kesäkeittoa ja kiittelimme hyvää tuuriamme; molempien herkkuruokaa. Noh, Kätilöopiston kesäkeitto palautti muistiimme sen, miksi lapsena inhosimme kyseistä soppaa. Harmaata ja mautonta pakastevihanneskeittoa. Yök. Onneksi siskoni oli tuonut juuri synnyttäneelle sushia, jota olin himoinnut koko raskausajan.

1 l täysmaitoa
1 dl mannasuurimoita
½ dl sokeria
1 tl kardemummaa
1 tl vaniljasokeria
1 tl suolaa
75 g voita
3 kananmunaa
2 dl vehnäjauhoja

Keitä maito kiehuvaksi. Lisää joukkoon mannasuurimot ja keitä hiljalleen välillä sekoittaen noin 5 minuuttia. Lisää "velliin" sokerit, kardemumma ja suola. Sekoita hyvin. Leikkaa voi muutamaan osaan ja lisää velliin. Nosta kattila pois liedeltä ja laita sen päälle kansi. Anna vielä hautua puoli tuntia kannen alla. käy välillä sekoittamassa.

Riko kananmunat kulhoon ja sekoita niiden rakenne rikki. Lisää munat mannavellin joukkoon. Sekoita ja lisää jauhot. Sekoittele ja kaada taikina leivinpaperilla vuoratun uunipellin päälle. Laita vielä muuta nokare voita taikinan päälle ja nosta pannukakku uuniin. Paista 200 asteessa noin 40 minuuttia.

torstai 12. heinäkuuta 2012

Munakoisovuoka tuoretomaatista

Jotkut saavat kiloja kesällä ylenmääräisestä makkaransyönnistä. Meillä kesäherkut eivät ole yhtään vähäkalorisempia, vaikka kasvispainoitteisesti tuleekin syötyä. Hyvä juusto pitää siitä huolen. Jos laitat sivun oikeassa reunassa olevaan hakuun sanan "munakoiso", niin huomaat, että blogissamme on todella monta munakoiso-ohjetta. Tämä ohje ei liiemmin poikkea aiemmin tehdystä munakoisovuuasta, mutta kesän kunniaksi päätimme käyttää tuoreita tomaatteja purkkitomaatin sijaan. Nyt on muuten hyvä aika myös kuivata uunissa näitä herkkutomaatteja.

Tällä viikolla olemme lomailleet kotikaupungissamme ja nauttineet Kumpulan maauimalasta, Hakaniemen leikkiluolasta (loistava vaihtoehto sadepäivälle) sekä viimeisenä tänään Korkeasaaresta, joka oli kyllä pienoinen pettymys. Suurin osa eläimistä torkkui sisätiloissaan, vaikka ei ollutkaan mikään hellepäivä. Lapsi tuntui kuitenkin olevan tyytyväinen, kun näki tiikerin, riikinkukon, nukkuvan karhun sekä monta "bambia". Kaikki vinsenteistä peuroihin olivat Helmin mielestä "bambeja". Tein tämän munakoisoruuan uunia vaille valmiiksi jääkaappiin. Reissulta kotiudutta sitten vuoka vaan hetkeksi uuniin ja perhe syömään.

Tehopäivän kruunasi vähän perusteellisempi siivous, joka nosti jälleen mieleeni jatkuvan huonon omantunnon näistä siisteysasioista. Meillä kun viedään matot tampattavaksi vain pari kertaa vuodessa ja lattioita jaksan pestä säännöllisen epäsäännöllisesti...ehkä noin kerran kuukaudessa. Keväällä jo laskin, mitä siivouksen ulkoistaminen tulisi maksamaan, jos tilaisimme siivoojan kerran kuussa. Vaikka saimmekin hyvän tarjouksen, niin silti sillä rahalla pääsee yksi aikuinen vuodessa etelänmatkalle. Vielä olin liian pihi siihen. Kuitenkin pitäis itse siivota kolmesti sen kuukauden aikana. Blääh... Varmaan sama asia hiertää vähän joka perheessä. Itse pidän siististä kodista, mutta olen aika suurpiirteinen luonteeltani.

2 isohkoa munakoisoa
suolaa itkettämiseen

1 kg tomaatteja (tai 2 tlk kuorittuja tomaatteja)
3 rkl oliiviöljyä
3 valkosipulinkynttä
1 tl sokeria
kourallinen tuoretta basilikaa
suolaa
mustapippuria

2 kpl pallomozzarelloja (eli 250g)
100-150 g raastettua parmesania
uutta sipulia varsineen

Itketä ensin munakoisot. Leikkaa munakoisot pituussuunnassa n. 1cm paksuisiksi siivuiksi. Aseta munakoiso viipaleet pöydälle ja ripottele niiden päälle reilusti suolaa. Anna munakoisojen levätä n. 15 minuuttia, jonka jälkeen pyyhi munakoisojen pinnalle noussut neste ja loput suolat talouspaperilla pois.

Munakoisojen itkettyessä voit aloittaa tomaattien kalttauksen. Ohje löytyy täältä. Sitten kastikkeen kimppuun. Kuullota oliiviöljyssä valkosipulinkynsisiivuja. Lisää pienennetyt tomaatit joukkoon. Mausta sokerilla, basilikasilpulla, suolalla ja pippurilla. Anna hautua n. 10 minuuttia.

Paista munakoisoviipaleet parilagrillillä tai pannulla osittain kypsiksi. Tämä nopeuttaa kypsymistä uunissa.

Laita uunivuokaan kerroksittain munakoisoja, mozzarellasiivuja, tomaattikastiketta, parmesanjuustoa ja sipulinvarsisilppua. Jätä viimeiseksi parmesanjuustokerros. Paista uunissa 200 asteessa noin 30 minuuttia. Nauti!