perjantai 4. huhtikuuta 2014

Banaanileipä



Lapsiperheessä riittää niitä mustuvia banaaneja, kun banaaneja tarttuu kaupasta mukaan lähes joka kerta. Banaanileivoksiin ei edes kannata laittaa muita kun superpilkullisia yksilöitä. Niissä on eniten makua. Kuulin vinkkinä facebookissa, että banaanileipä kannttaa syödä merisuolalla maustetun voin kanssa ja se onkin mahtava yhdistelmä. Sulava voi ja makea lämmin banaanileipä. Nam.

Kevät tulee ja jo yli viikko sitten näin ensimmäiset kukkivat krookukset Helsingin puistoissa. Pakko kertoa kevään projektistani, joka sai alkunsa, kun luulin hävittäneeni ainoat jäljellä olevat mummuni kutomat villasukat. En ole eläissäni neulonut villasukkia (kyllä, onnistuin läpäisemään peruskoulun ilman tätä kokemusta) ja myöskään oma äitini eikä anoppini osaa neuloa. Tajusin, että mikäli tulevaisuudessa haluamme tarvittaessa lämpöisiä sukkia, olisi niiden neulomista hyvä alkaa harjoittelemaan. Ostin puikot ja lankaa ja tadaa... ensimmäinen sukka on nyt tehty ja ilman suurempia raivokohtauksia tai purkamisia. Kiitos netin ja googlen :)

3 kypsää banaania muussattuna
½ banaani leivän päälle
2 kananmunaa
2 dl (ruoko)sokeria
80 g voisulaa
3 dl jauhoja
0,5 dl kaurahiutaleita
1 tl vanilijasokeria
1 tl ruokasoodaa
1 tl kanelia
1 tl kardemummaa

Banaani muussataan haarukalla. Sekaan kaadetaan voisula sitten kananmunat ja kevyesti sekoittaen loput ainekset. Voitele leipävuoka ja kaada taikina vuokaan. Laita pinnalle pitkittäissuunnassa halkaistu banaani. Uunissä lämpö 175 ja paistoaika on noin 50 min. Ensimmäiset 20 min keskitasolla ja loput alhaalla. Kannattaa vähän tarkkailla leivän väriä. Anna leivän jäähtyä hetki liinan alla ja syö merisuolalla maustetun voin kanssa. Suolaisen ja makean liitto on tässä se juju.


sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Karpalo-valkosuklaafudge

Tiedättekö sen, kun iskee ihan hirmuinen makean himo ja sitten kaapeissa ei ole kuitenkaan yhtään houkuttelevaa karkkia? Jos tekee mieli toffeeta, niin suklaanjämät ei auta. Tai jos halajaa kirpeää hedelmäkarkkia, niin salmiakki ei vaan kelpaa. Mulle kävi noin, kun teki ihan älyttömästi mieli kermaista fudgea, mutta jollain twistillä. Mulla on jotain yläasteajan traumoja karkkien teosta, kun en koskaan malttanut keitellä tarpeeksi kauaa kermatoffeemassaa ja siksi olen ajatellut karkkien tekemisen olevan jotakin rakettitiedettä. Nyt löysin ohjeen joka sopi tällaiselle heikkohermolle, sillä siinä oli tarkka lämpö, johon asti seosta piti keitellä. 116 astetta on tuo maaginen raja ja sen asteen saavuttaminen muuten otti yllättävän kauan siitä, kun seos alkoi kiehua. Digitaalinen lämpömittari on tässäkin tosi hyvä kaveri! Ohje on muunneltu versio tästä Sami Granrothin reseptistä.

4 dl kuohukermaa
5 dl sokeria
2 rkl glukoosisiirappia
75 g voita
200 g valkosuklaata
150 g karpalorouhetta/kuivattuja karpaloita

Laita korkeaan kattilaan kerma, sokeri, siirappi ja voi. Keitä seosta, kunnes se saavuttaa 116 asteen lämpötilan. Tämän jälkeen lisää joukkoon valkosuklaa ja karpalot. Sekoita vielä 2-3 minuuttia, jotta seos on tarpeeksi tasaista. Kaada karkkimassa vuokaan ja laita jäähtymään. Fudgen jäähdyttyä leikkaa paloiksi.

torstai 20. helmikuuta 2014

Sitruuna-anjovispasta

Jos kaipaat dagen efter-ruokaa tai muuten vaan suolaista hiukopalaa, niin kokeile tätä ihmeessä. Ohje on alunperin Safkaa-kirjasta (avokadopastan tekijöiltä) ja tosi hyvää vaihtelua. Makua on runsaasti. Suosittelen kyllä tekemään ruuan spagetin kanssa, sillä tuorepasta menee helposti tekstuuriltaan vähän puuromaiseksi, jos kastiketta ei ole runsaasti. Mies rakastaa sardilleja, joten hän pääsi keittiössä vauhtiin ja intoutui tekemään tätä herkkua. Lapselle tämä ei kylläkään maistunut, mutta tällä hetkellä 3-vuotiaamme elää vaihetta jolloin mikään uusi ruoka ei päädy suuhun asti.

Eilen oli loistava penkkiurheilupäivä olympialaisissa. Itse olen sairaslomalla ja positiivisena asiana voi sanoa tuon penkkiurheilun seuraamista kaikessa rauhassa. Perjantain Leijonien välierää varten täytyy kyllä rukata kalenteria niin, että pääsen lähtemään töistä hyvissä ajoin ja istahtamaan tv:n ääreen. Kukahan vaan hakisi tytön päiväkodista...

Viime aikoina tuntuu siltä, kun normaalisti energisessä persoonassani olisi hiukan talviväsymyksen merkkejä. Tammikuussa sain aikaiseksi naistenristeilyn ihanan ystäväni kanssa ja nyt olen siirtänyt ajatukseni maaliskuussa alkavaan uuteen työhöni ja lahjalomaani, jonka sain oltuani 10 vuotta Helsingin kaupungilla työssä. Tuo 10 vuotta tuli kyllä täyteen jo kaksi vuotta sitten, mutta siitä unohdettiin ilmoittaa minulle. Noh, parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja niinpä Ikaalisten kylpylä ja Titi-nalle talo kutsuvatkin meitä maaliskuussa. Voin sitten vetää hetken henkeä kauneushoidossa uuden työn aloittamisen lomassa. Lapsi tuntuisi haluavan lähteä Espanjaan, sen verran kovaa on ollut psyykkaus ja aurinkolomasta puhuminen. Välillä kaivetaan snorkkelitkin esille.

1 sitruuna
1-2 valkosipulinkynttä
8-10 sardelleja/anjovisfilleitä
 3 keitettyä kananmunaa
n. 2,5 dl raastettua parmesania
0,5 dl oliiviöljyä
kourallinen lehtipersiljaa
kourallinen ruohosipulia
kourallinen tilliä
kourallinen basilikaa
mustapippuria myllystä


Pese sitruuna kuumalla vedellä ja juuresharjalla huolellisesti. Raasta sitruunasta keltainen kuori, varo raastamasta valkoista osaa. Purista joukkoon sitruunan mehu. Pilko kulhoon yksi valkosipulinkynsi ja paloittele mukaan 10 filettä sardilleja. Raasta joukkoon pari desiä parmesan-juustoa. Painele keitetyt kananmunat haarukalla hienoksi ja laita mukaan kulhoon. Lorauta sekaan noin puoli desiä oliiviöljyä. Lisää reilusti hienoksi hakattuja yrttejä. Maun tulisi olla tässä vaiheessa raikkaan sitruunainen ja melko suolainen. Mausta mustapippurilla.
Keitä spagetti runsaassa, hyvin suolatussa vedessä ohjeen mukaan. Varo keittämästä liian kauan.  Ota talteen desin verran keitinvettä. Valuta pasta lävikössä ja kaada kastikkeen joukkoon. Sekoita, lisää tarvittaessa hiukan keitinvettä, jos pasta vaikuttaa sitä kaipaavan. Raasta päälle vielä lisää parmesania ja rouhi myllystä mustapippuria.

lauantai 1. helmikuuta 2014

Ranskalaiset bataatista

Jostain syystä en ole saanut kuvattua kaikkia tammikuussa kokeilemiamme ohjeita, kuten banoffea ja pataleipää. Mutta näitä molempia tullaan vielä tekemään uudestaan. Sen sijaan nämä rapsakat ja maukkaat bataattiranskikset muistin kuvata ja ne maistuivat dijonsinapilla ja valkosipulilla maustetun majoneesin kanssa. Oheen paistoimme vielä naudan ulkofilepihvit ja hyvää oli. Itse paistelin nämä bataatit reilusti ennen pihvejä valmiiksi ja laitoin uunivuuassa ne 150 asteiseen uuniin odottamaan tarjoilua.

  Muuten alkuvuosi on ollut kiireistä aikaa. Tässä on ollut mielessä kaikkea uutta, mm. alan vaihtoa. Perinteistä kai näin alkuvuodesta.. Lapsen kanssa olemme nauttineet ensimmäisistä kokemuksista suksien ja luistimien päällä. On jotenkin mahtavaa päästä osalliseksi uudestaan näistä iloista lapsen kautta ja muistella omia kokemuksiaan lapsena. Luistinradan reunalla kuuman mehun juomisessa on jotain omaa taikaa. Myös fikkariretket pimeällä kasvimaalla ovat aikuisellekin hyvää stressinpoistoterapiaa.

1 iso bataatti
0,5-1 litra auringonkukkaöljyä
rouhittua merisuolaa

Leikkaa bataatti noin sormen paksuisiksi paloiksi. Öljyssä keittäessä ihan paras apu on lämpömittari, sillä sen avulla voi estää sekä öljyn syttymisen palamaan että liian kylmän öljyn käytön. Jos öljy jää liian haaleaksi, niin bataatit muuttuvat liian rasvaiseksi. Bataatit keitetään kahdessa osassa. Ensin 160 asteessa n. 1,5-2 minuuttia kerrallaan. Keitä bateettaja noin kourallinen kerrallaan ja kun ne ovat hiukan ruskistuneet, nosta ne talouspaperin päälle, jotta liika öljy imeytyy pois. Tee vielä toinen nopea paisto 180 asteessa. Paista taas kourallinen bataatteja kerrallan sen aikaa, että bataatit muuttuvat kauniin ruskeiksi. Imeytä jälleen liika rasva pois talouspaperin päällä, suolaa ja nauti kuumana hyvän majoneesin kanssa.