torstai 28. helmikuuta 2013

Perinteen siirtäminen

Kohta 1½ kuukautta sitten menetin isäni, joka oli tietysti monessa mielessä minulle tärkeä, mutta erityisesti hän on ollut ruokablogiharrastuksen alkuvaiheen inspiraationa. Olen jo pitkään ajatellut tehdä kirjoituksen liittyen ruokaan ja ruokakulttuuriin, jonka olen perinyt omasta lapsuudenkodistani ja jota haluan osaltani siirtää eteenpäin.

 Minun lapsuudessani isä oli se kodin pääasiallinen ruuanlaittaja ja hän rakasti erityisesti kutsua ystäviä syömään. Meillä oli säännöllisesti ruokavieraita ja ehkä ruokakutsujen tärkeyttä kuvasi se, että meillä oli keittiössä erikseen "arkiruokapöytä", mutta olohuoneesta löytyi valtava ruokapöytä, jossa söimme aina viikonloppuateriat ja silloin, kun meillä vieraili ystäviä tai sukulaisia. Lapset istuivat samassa ruokapöydässä aikuisten kanssa ja söivät samaa ruokaa kuin aikuiset. Isä hääräsi keittiössä ja loihti monen ruokalajin illallisia. Isän bravuureja olivat kokonaisena uunissa valmistettu sisäfilee sekä kermaiset valkosipuliperunat. 80-luvulla isä hurahti kiinalaisenruuan saloihin ja tuohon aikaan yhtenä ohjelmanumerona toimi se, että vieraat ihmettelivät vieressä, kun wokki-pannu kaivettiin esille ja taidokkaasti pilkotut kasvikset pyörähtivät nopeasti kuumassa pannussa. Isä toi ulkomailta asti kuivattuja kiinalaisia sieniä ja maustekastikkeita, joita kyllä nopeasti alkoi saada Stockmannilta. Tyypillistä oli, että isä duunasi taloyhtiömme pihalla kiinalaista muurikkapannussa n. 30 hengelle tai loihti aterian sukujuhannuksen tiimellyksessä 20 hengelle. Ihailin aina lapsena tätä isän ominaisuutta ja päätin jo varhain (hyvän ruuan ystävänä), että haluan samanlaiseksi sosiaaliseksi kokkaajaksi. Hyvä ruoka pääsee oikeuksiinsa hyvässä seurassa!

Kasvatuksellisessa mielessä isä oli tiukka einesten suhteen. Toki meilläkin syötiin välillä valmista maksalaatikkoa tai lihaperunasoselaatikkoa, mutta pääasiassa ruoka tehtiin aina itse. Ruuan kanssa tarjottiin aina salaattia ja lopuksi piti vielä niellä vitamiinipilleri tai kalanmaksaöljykapseli. Ruuasta opetettiin kiittämään ja arkiruokakin tehtiin aina huolella. Itse aloitin ruuanlaiton kotona koulun kotitaloustuntien innostamana (ja välillä varmasti vanhempien harmiksi). Kokeilut löytyivät välillä pitkin seiniä, jos olin vatkannut tehosekoittimella suklaamoussen kermaa liian kovilla tehoilla heti alkuun. Tai pikkuleivät unohtuivat uuniin ja kärähdys oli taattua. Tästäkin huolimatta, vanhemmat suhtautuivat kannustavasti omiin kokeiluihin. Ensimmäisiä onnistuneita kokeiluja taisivat olla omenamuffinssit ja teeleipä.
Huoltotoimenpiteitä kesken ruuanlaiton
Nyt aikuisena huomaan rakastavani ihmisten kutsumista syömään, vaikka se onkin tietysti työlästä. Tulevanakin viikonloppuna saamme molempina päivinä ruokavieraita. Lauantaina muuten pidämme perinteiset blinijuhlat. Minusta on mukava ajatus, että tyttäremme oppii istumaan ruokapöydässä ja maistelemaan uusia makuja vaikka välillä onkin turhauttavaa totuttaa pientä lasta uusiin makuihin. Toivoisin, että ruuanlaitosta tietty ennakkoluulottomuus ja hauskuus välittyy myös hänelle. Tällä hetkellä Helmi osallistuu minun kanssani arkisin ruuanlaittoon, nostamalla tuolin tiskipöydän viereen ja hakemalla oman leikkikattilan. Sitten hän saa kattilaan vettä ja niitä ruoka-aineita, joista itse valmista ruokaa. Ruoka käy roskiskaapissa sijaitsevassa "uunissa" ja sitä hämmennetään pitkään ja hartaasti. Isiä odottaa sitten työpäivän jälkeen varsinaisen ruuan lisäksi Helmin basilika-riisi-balsamico-valkosipuli-lime-keitokset.

Tässä kohtaa pitää muuten mainita, miten mielettömän ihanalta on tuntunut ystävien huolehtivuus ja kysymykset "miten sinä voit/jaksat surun keskellä?". Niin pieni asia, kuin voinnin kysyminen merkitsee tosi paljon kulttuurissa, jossa kuitenkin omalla tavallaan pelätään surua ja sen kohtaamista. Alkuun huomasin itsekin joutuvani tilanteeseen, että minun oli lohdutettava osaanottavaa ihmistä, vaikka tilanne olisi varmasti pitänyt olla toisin päin.


tiistai 19. helmikuuta 2013

Pinaatti-vuohenjuustolasagne

Sain tämän ruuan ohjeen vinkkinä tyttären päivähoitokaverilta. Tämä on ruoka, joka on suhteellisen simppeli tehdä, kypsyy itsekseen uunissa ja lisäksi maistuu taivaallisen hyvältä. Tyttäremme rakastaa sekä pinaattia että vuohenjuustoa, joten siinäkin mielessä meidän perheellemme sopiva ohje. Vuohenjuusto tuo juuri sopivasti makua ja mehevyyttä tähän ruokaan.


lasagnelevyjä
200 g vuohenjuustoa.

Kastikke:
50 g voita
1 sipuli,
2 valkosipulinkynttä
2,5 rkl vehnäjauhoja
5dl maitoa
2,5 dl kermaa
1 kasvisliemikuutio
mustapippuria
valkopippuria
oreganoa
150 g pakastepinaattia
1dl juustoraastetta

Ensin valmistetaan kastike; kuullotetaan sipuli voissa, lisätaan jauhot, kypsennetään vähän. Sitten maidot, kermat ja kasvisliemikuutio. Kiehauta kunnes kastike sakenee. Lisää tässä kohtaa sulatettu pinaatti sekä oregano.Anna poreilla miedolla lämmöllä n. 10 minuuttia.

Kokoa näin:
Ensin lasagnelevyjä, sitten kastiketta, vuohenjuustoviipaleita, niin monta kerrosta kuin aineksia riittää. Lopuksi pinnalle kastiketta, vuohenjuustoa ja juustoraastetta.
Paista 175 asteeessa noin tunti.

Ainesten kanssa ei tarvitse olla millintarkka: jos tykkää sipulista, sitä voi laittaa ronskimmin jne.

Lasagne on parhaillaan seuraavana päivänä, mutta toimii myös uunituoreena, jos malttaa antaa sen vetäytyä hetken.

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Smetanabroileri

Ruokailmiö-blogista sain inspiraation kokeilla tätä smetanabroileria uunissa. Kyseisessä blogissa löytyy paljon kivoja arkisia ruokaohjeita. Meillä kun ei juuri syödä punaista lihaa, niin valitettavasti kaikkia hyvän kuuloisia ohjeita emme ole päässeet testaamaan. Meidän yksi ehdottomia lemppareita on perinteinen smetanalohi, jota valmistimme viimeksi jouluna Lapissa, kun ruokapöydässä oli 12 henkeä ja piti tehdä mutkatonta, mutta hyvää ruokaa. Siispä innolla testasimme smetanaa kanan kaverina pienillä muutoksilla alkuperäiseen ohjeeseen tehden.

Isä ja tytär kävivät lauantaina nukketeatterissa, josta on sitten höpisty koko päivä. Omassa lapsuudessani olimme lastenkulttuurin suurkuluttajia. Täällä pääkaupunkiseudulla onkin varsin mukavasti tarjolla nukketeatteria, lasten teatteria ja konsertteja. Oma lapsi alkaa olla siinä iässä, että mielikuvitus kehittyy hurjaa tahtia ja keskittymiskyky kestää näytelmät ja jopa kuvattomien satujen kuunteleminen onnistuu. Vanhemmille onkin ollut yllätys, kuinka raakoja perinteiset sadut ovat. Mm. Grimmin sadut ovat teemoiltaan todella hyviä lapsen psyykkisen kehityksen kannalta, mutta aika hurjaa kieltä niissä kyllä viljellään.

3 broilerin ohutta rintafilettä
½ tl sitruunapippuria
½ tl paprikajauhetta
½ tl currya

1 prk smetanaa
1 dl ruokakermaa
1 suolakurkku
3 isohkoa herkkusientä
n. 10 cm purjoa
½ tl suolaa
kourallinen juustoraastetta

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Laita fileet uunivuokaan. Ripottele mausteet rintafileiden pintaan. Sekoita kulhossa smetana, kerma, kuutioidut suolakurkut, suikaloitu purjo sekä suola. Kaada seos rintafileiden päälle. Lisää vielä siivutetut herkkusienet fileiden päälle ja lopuksi ripottele uunivuuan pintaan juustoraaste. Paista 200 asteessa n. 20 minuuttia. Tarjoile riisin ja salaatin kera. Nam.

torstai 14. helmikuuta 2013

Suolaiset vohvelit mädin, smetanan ja sipulin kanssa

Meidän vohvelirautamme on palvellut n. 25 vuotta ja hyvin se pelittää edelleen. Ystävänpäivän kunniaksi halusin yllättää sekä miehen että lapsen rapeilla vohveleilla. Toinen söi vohvelinsa itsetehdyn mansikkahillon kanssa ja toinen mädin, smetanan ja sipulin kera. Minä söin molemmilla täytteillä :) Suosittelen kokeilemaan vohveleita myös suolaisten täytteiden kera ja tämä versio toimi esimaisteluna myöhemmin toimitettavaa bliniähkyilyä varten. Meidän bliniohjeemme on muuten mainio ja suosittelen sitä lämpimästi.

Ystävänpäivästä tuli mieleen... Reilun viikon päästä suuntaan kylpylälomalle yhdessä ystäväni kanssa. Yksi yö ja kaksi päivää ihan vaan lillumista rauhassa, hyvää ruokaa ja mukavaa seuraa. Unohtamatta syväluotaavia analyysejä elämän menosta. Juuri tuollaista breikkiä kaipaankin tämän rankan alkuvuoden jälkeen. Varmaan sivuan myöhemmin kokemustamme Långvikin kylpylässä, mikäli siitä on jotain mainittavaa kirjoitettavaa. Se on muuten todella jännä juttu, että nyt lapsen ollessa reilu 2-vuotias kaipaan taas omaa aikaa ja hetkiä. Nämä tarpeet olivat poissa monta vuotta ja elämän täytti lähes 100 prosenttisesti lapsen (ja miehen) asiat. Huomasin sukulaisvauvaa hoitaessa olevani jopa huojentunut siitä, että vauva-ajat ovat meidän osaltamme ohi ja tytär on jo varsin omatoiminen taapero. Huvittavinta on se, että hän HALUAA mennä yökylään kummitädilleen ja me pääsemme sitten viettämään kahdenkeskistä aikaa ravintolassa syöden ja sohvalla maaten. Mahtavaa, kaikki voittavat. Muutenkin on liikuttavaa, kuinka esim. siskoni on hänelle niin rakas, että kummitädin lähdettyä alkaa nikottelu ja itkuisella äänellä tulee toteamus: "äiti, minulla on niin ikävä kummia".

3 valkuaista
3 keltuaista
½ tl suolaa
2 tl leivinjauhetta
4 dl vehnäjauhoja
50 g sulatettua voita
4 dl maitoa
(jos teet makean version lisää 2tl vaniljasokeria)

Sekoita keltuaiset, suola, sokeri, maito, vehnäjauhot, leivinjauhe ja sulatettu voi kulhossa keskenään. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja lisää vaahto muun taikinan joukkoon. Paista vohveliraudalla ja tarjoa heti mädin, smetanan ja sipulin kanssa.

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Vaniljainen mustikkapiirakka

Olen elänyt viime viikot tähän astisen elämäni raskainta aikaa. Menetin läheisen ihmisen ja vaikka käytännön järjestelyt ovat pitäneet kiireisenä ja surun jossain määrin poissa, niin silti arjen pyörittäminen menetyksen jälkeen on tuntunut rankalta. Siksi onkin tärkeää jatkaa normaalia elämää ja nauttia niistä asioista, mistä muutenkin nauttii. Meillä on mm. hoidettu pientä sukulaisvauvaa ja tänään saimme vieraita menneisyydestä. Seurustelin vuosia sitten pitkään karismaattisen pojan kanssa, jonka vanhempiin sain kunnian luoda lämpimät suhteet. Nyt saimme sitten nämä entiset appivanhempikokelaat kyläilemään ja katsomaan "uutta" kotiamme.

Varasin muuten kevääksi pari matkaa piristämään tätä lopputalvea. On taas jotain, mitä odottaa. Toinen reissu suuntaa Tukholmaan kera muumihahmojen ja Titi-nallen ja toinen lämpimään Kreikkaan isojen uima-altaiden ja rannan läheisyyteen.

Pohja:
200 g voita
5 rkl sokeria
1 kananmuna
1 tl leivinjauhetta
2-2,5 dl vehnäjauhoja

Täyte kiisseli:
4 dl maitoa
1 kanamunan keltuainen
½ dl sokeria
0,75 dl perunajauhoja
1 vaniljatangon siemenet

1 prk vaniljarahkaa (esim. Valio)

n. 5-6 dl pakastemustikoita
2 rkl perunajauhoja
3 rkl sokeria

Sekoita huoneenlämpöinen voi ja sokeri "vaahdoksi". Lisää kananmuna ja jatka sekoittamista. Kaada jauhot, joihin leivinjauhe on sekoitettu, pienissä osissa taikinaan ja sekoita tasaiseksi. Painele taikina piirakkavuokaan.

Tee vaniljakiisseli. Mittaa kattilaan kaikki ainekset ja sekoita ne hyvin vispilällä keskenään. Vaniljansiemenet saat parhaiten irti, kun leikkaat tankoon pystysuunnassa viillon ja rapsutat siemenet pois veitsen avulla. Kuumenna kiisseliä koko ajan sekoittaen, kunnes se pulpahtaa pari kertaa. Nosta pois liedeltä ja sekoita joukkoon purkillinen vaniljarahkaa. Kaada täyte piirakkavuoan päälle.

Sekoita mustikoiden joukkoon perunajauhot ja sokeri. Kaada jäiset mustikat piirakan päällimmäiseksi ja paista 200 asteessa n. 40 minuuttia. Anna piirakan vetäytyä kylmässä, jolloin rakenne ei ole liian löysä.