keskiviikko 15. heinäkuuta 2009

Mansikka-marenkimaljat


Pastataikinasta jäi yli kaksi valkuaista, joista päätimme kehitellä jälkiruokaa. Koska mansikka-aika on parhaimmillaan, päätimme kokeilla marengista ja mansikoista koostuvaa jälkiruokaa. Tähän ohjeeseen lisäsimme myös pensasmustikoita ja vadelmia. Tätä ohjetta voi varioida mielinmäärin, mutta tällä kertaa tästä tuli tällainen kesäherkku.

Marenki:
2 valkuaista
0,75dl sokeria
2 Digestive-keksiä murskattuna

mansikoita
pensasmustikoita
vadelmia
kermavaahtoa
paksua vaniljakastiketta
tuoretta minttua koristeeksi

Valmista ensin marenki vaahdottamalla valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Vaahdon tulee olla niin kovaa, että se ei tipu astiasta, vaikka astian kääntäisi nurinpäin. Lisää vaahdon joukkoon varovasti sokeri ja keksinmurut. Levitä vaahto leivinpaperille noin sentin paksuiseksi levyksi ja paista alatasolla 125 asteessa, noin 60 minuuttia. Marenki on valmista, kun se on kuivaa. Marenki säilyy kuivassa pitkään, joten sen voi tehdä reippaasti etukäteen.

Vatkaa kerma ja murra marengista paloja. Laita marjoja, marenkipaloja, vaniljakastiketta ja kermavaahtoa kerroksittain jälkiruokakippoon. Tässä voi oma luovuus kukkia. Koristele tuoreen mintun lehdillä. Tarjoa heti ja nauti.

Maukas tomaattikastike

Kesä on tuoreiden vihannesten aikaa. Tuoreista tomaateista tulee tomaattikastikkeeseen mielestämme pehmeämpi maku kuin vaikkapa tomaattisoseesta tai murskatuista purkkitomaateista. Tuore tomaatti tuntuu antavan tilaa muillekin mauille.

Tässä pastakastikkeessa on maustamiseen käytetty anjoviksia. Kyseessä ei siis tällaisenaan ole kasvisruoka, mutta anjovikset voi myös mainiosti jättää pois, sillä muut ainekset tuovat runsaasti makua. Tarkista kuitenkin maku ja lisää sopivasti esim. suolaa ja mustapippuria.


Ainekset kahdelle:
6 isohkoa tomaattia
puoli purkkia anjoviksia
runsaasti tuoreita basilikanlehtiä
kolme valkosipulinkynttä
chiliä
oliiviöljyä

Kalttaa eli kuori tomaatit ja pilko ne pienemmiksi. (Ohje kalttaamiseen täällä.) Pilko valkosipuli ja basilika pieneksi silpuksi. Pyörittele kuumalla pannulla runsaan oliiviöljyn kanssa. Lisää anjovikset ja sekoita kunnes ne hajoavat lämmössä. Lisää tomaatit ja anna kastikkeen hautua kannen alla välillä sekoittaen. Tomaatit hajoavat vähitellen ja kastike saa muotonsa. Chilin määrä riippuu chililajikkeen vahvuudesta, joten sitä kannattaa lisätä pieneksi pilkottuna vähän kerrallaan.

Jostain syystä emme ole viime aikoina kirjoittaneet juurikaan viineistä. Syy ei ole se, ettäkö emme olisi niitä juoneet. Kesän aikana olemme keränneet viinejä sekä Silja Linen viinivalikoimista että viimeksi Wienistä paikallisesta Wine and Co-nimisestä viinikaupasta. Tänään avasimme laivalta ostetun Cono Sur Viognier pullon. Pullo oli edullisimmasta päästä ostoksiamme, mutta oikein hyvän makuinen. Maku oli varsin voimakas ja täyteläinen. Maku oli myös mukavan hedelmäinen. Tätä voi todella suositella, sillä hinta-laatusuhde oli kohdallaan.

Kotona tehty pasta

Jo keväällä lupailimme tänne ohjetta pastan tekoon. Toinen Kanelibasilika sai reilu vuosi sitten 30-vuotislahjaksi pastakoneen ja siitä lähtien olemme säännöllisen epäsäännöllisesti tehneet pastaa erilaisin variaatioin. Tämänkertainen taikina oli niin onnistunut koostumuksessaan, että sen kehtaa laittaa tänne sivuillekin. Pastan tekeminen on muuten erityisen hauskaa vähän isompien lasten kanssa. Tästä on kokemusta kummitytön kanssa, joka mielellään veivasi pastakonetta. Kokeilimme tehdä myös pieniä kupin mallisia pastanappeja eli orecchiettejä, joihin ei tarvita pastakonetta. Tästä löytyy ohje valmistustavasta, jos et omista pastakonetta. Meillä nuo kupit jäivät hivenen liian paksuiksi, vaatii siis harjoittelua.

Palasimme juuri Itävallasta, jota ei parhaalla tahdollakaan voi sanoa ruokailun suurmaaksi. Ruuat olivat rasvaisia ja erittäin lihavoittoisia. Toki kakut ja leivokset olivat todella näyttäviä ja hyviä. Parhaat ruuat mitä saimme olivat italialaisen keittiön antimia. Tästä inspiroituneena loihdimme pastabuffeen. Seuraavassa postauksessa on tomaattisen anjoviskastikkeen ohje. Toisena kastikkeena meillä oli älyttömän hyvä pesto, jonka ohje löytyy tästä.


2 luomu kananmunaa
2 keltuaista
3 dl durumvehnäjauhoja
2 dl luomu vehnäjauhoja

Vähiten sotkua saat aikaiseksi, jos teet taikinan isossa kulhossa. Tee jauhojen keskelle kuoppa, johon laitat munat. Säästä valkuaiset, sillä niistä voit tehdä jälkiruuan. Sekoita jauhot ja munat sekaisin käsin ja vaivaa taikinaa niin kauan, että siitä muodostuu yhtenäinen pallo. Tämä vaatii hiukan voimia ja hermoja. Meidän perheessä tämä vaihe on miehen bravuuri. Kun pallo on muodostunut laita se pussiin tai elmukelmuun käärittynä jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi.


Kaiva pastakone esiin ja ruuvaa se hyvin pöytään kiinni. Puhdas keittiöliina on myös hyvä, sillä sen alla kannattaa pitää se osa taikinasta, jota ei vielä työstetä. Näin taikina ei pääse kuivahtamaan. Jaa pallo neljään osaan ja työstä ensimmäinen pala. Painele pasta käsin mahdollisimman litteäksi levyksi. Laita taikina sen jälkeen pastakoneeseen ja rullaa se kaikkein suurimmalla aukolla. Tämä vaihe kannattaa tehdä muutamaan otteeseen, eli taita taikina aina kaksin kerroin ja vedä se taas koneen läpi. Kun olet toistanut tämän muutaman kerran, voit lähteä pienentämään aukkoa. Meillä pastataikinaa vedetään joka toisen aukon läpi siihen asti, että aukko on kaikkein pienimmillään. Tässä vaiheessa taikina on ohutta ja erittäin pitkää, joten toiset kädet auttavat hommassa.


Lopuksi taikina vedetään esim. tagliatelle-muotoon pastakoneen avulla. Valmiit nauhat kannattaa laittaa leveästi ja mahdollisimman irtonaisesti odottamaan keittämistä pöydälle. Muista laittaa liina niiden päälle. Tässä vaiheessa voit laittaa veden kiehumaan isoon kattilaan. Toista sama tarina myös kolmen muun taikina palan kanssa.


Keitä pasta kiehuvassa vedessä, johon on lisätty suolaa ja oliiviöljyä. Keittoaika tagliatelle-pastalle on todella nopea, 1-2 minuuttia. Tarjoa hyvän kastikkeen kanssa

torstai 9. heinäkuuta 2009

Uunijuurekset


Hah, täällä vielä! Vielä näköjään ehdimme tehdä yhden postauksen ennen kun kesäloma virallisesti huomenna alkaa. Uunijuurekset on loistava ruoka grillattavien pihvien ja kalojen kumppanina. Meillä oli tänään uunijuuresten kyljessä grillatut tonnikalapihvit.

Välillä sitä oikein herää miettimään, miten älyttömän hyviä juurekset ja muut perinteiset kasvikset ovat. Raparperiahan olemme hehkuttaneet jo alkukesästä ja nyt on sitten aika nostaa lanttu ja palsternakka valokeilaan. Varsinkin palsternakka on yksi turhaan unohdetuista juureksista. Olisimme lisänneet juuresten joukkoon myös punajuuren, mutta sitä ei valitettavasti löytynyt lähikaupastamme. Kesän juureksiin emme ole lisänneet hunajaa, mutta sekin sopii hyvin tähän ruokaan antamaan pientä makeutta.

200g lanttua
200g palsternakkaa
200g bataattia
3 isohkoa kevätsipulia
2 porkkanaa
2 valkosipulinkynttä
n. 10 kpl oliiveja
reilusti oliiviöljyä
tuoretta rosmariinia
hivenen tuoretta/kuivattua timjamia
rouhittua merisuolaa

Kuori ja leikkaa kasvikset reiluhkoiksi paloiksi. Lanttu ja porkkana kypsyvät hitaimmin, joten ne kannattaa leikata vähän ohuemmiksi paloiksi. Asettele kasvikset uunivuokaan ja puserra joukkoon valkosipuli. Lisää oliivit ja silpuksi leikattu rosmariini sekä kuivattu timjami. Rouhi päälle reilusti merisuolaa ja sekoita kasviksia.


Paista 200 asteessa n. 30–40 minuuttia riippuen kasvisten koosta. Käy kypsennyksen välissä kääntelemässä kasviksia, jotta mausteet tarttuvat joka puolelle. Kasvikset maistuvat muuten hyvältä myös majoneesiin dipattuna!

keskiviikko 8. heinäkuuta 2009

Mustikkapiirakka

Nyt on tilaa uusille mustikoille pakastimessa, sillä nyt lähti käyttöön viimeinen pussi viime vuoden mustikoita. Onneksi heinäkuun lopulla olemme menossa Joutsenoon ja tarkoituksena olisi kerätä vähintään 5 litraa mustikoita ensi talveksi. Piirakan pohja on valmismurotaikinaa, koska se nyt on vaan välillä niin kätevää käyttää pakastepohjia. Murotaikinan ohje löytyy myös tästä. Meillä oli käytössä jälleen pieni piirakkavuoka.


½ murotaikina (pakaste)
pakastemustikoita
2 rkl sokeria
reilu 1 rkl perunajauhoja
vaniljatuorejuustoa

Painele taikina vuokaan. Sekoita jäisten mustikoiden joukkoon sokeri ja perunajauho. Perunajauho imee ylimääräisen nesteen mustikoista, joten sitä ei tarvita, mikäli käytät tuoreita mustikoita. Kaada mustikat piirakkavuokaan. Lopuksi nostele lusikalla nokareita vaniljatuorejuustosta piirakan päälle. Paista 200 asteessa n. 30 minuuttia.


P.S Blogimme hiljenee nyt hetkeksi, sillä aloitamme KESÄLOMAN. Ensin suuntaamme Wieniin nauttimaan kahviloiden antimista. Laitamme kyllä uusia ohjeita aina silloin, kun olemme koneen ääressä. Mukavaa kesää ja ihania kesäöitä!!

Vuohenjuustoa ruistaikinakuoressa


Vielä palataan viikonlopun Espanja-teemaan siten, että tässä tulee ohje mainiolle suomalaisvaikutteiselle tapakselle. Nämä ruiskuoreen piilotetut vuohenjuustot ovat oiva napostelupala esimerkiksi kuohuviinin kaverina tai suolaisena pikkusyötävänä. Tämän helpommaksi ei napostelu mene, vaikka toisen Kanelibasilikan mielestä nyt ollaankin jo Pakaste-kokki osastolla:) Meidän mielestämme nämä toimivat parhaiten viikuna- (kuvassa) tai kirsikkahillon kera.

½ paketti valmista ruis-perunapiirakkataikinaa
pyöreää vuohenjuustoa

viikunahilloa

Kauli piirakkataikina ohueksi ja ota siitä esim. juomalasia muottina käyttäen pyöreitä paloja. Aseta jokaisen pyöreän palan keskelle pala vuohenjuustoa ja rypytä taikina vuohenjuuston ympärille. Voit matkia karjalanpiirakan rypyttämismallia. Laita ”kupposet” uuniin 225 astetta n. 10 minuuttia. Tarjoile makean hillon kera.

sunnuntai 5. heinäkuuta 2009

Gazpacho

Gazpacho on espanjalainen maukas kylmä kasviskeitto. Se sopii espanjalaishenkisen aterian alkuruuaksi tai muuten vain kuumana päivänä virkistykseksi. Gazpacho on helppo valmistaa, mutta se kannattaa tehdä jo edellisenä päivänä, jotta keitto saa olla yön yli maustumassa.


Ainekset kuuteen alkukeittoon:
6 kypsää tomaattia
2 punaista paprikaa
puolikas kurkku
puolitoista kevätsipulia varsineen
1 valkosipulinkynsi
pari viipaletta vaaleaa leipää
pala chiliä voimakkuuden ja oman maun mukaan
tuoreita basilikanlehtiä
½ dl oliiviöljyä
2 rkl valkoviinietikkaa
suolaa
mustapippuria
esim. 0,5 dl vettä

Pese vihannekset ja kuori kurkku. Tomaatit kannattaa myös kaltata eli kuoria. Kalttaaminen aloitetaan niin, että tomaatin kuoreen tehdään veitsellä ristiin kaksi viiltoa, jonka jälkeen tomaattia uitetaan kiehuvassa vedessä n. 10-20 sekuntia. Sen jälkeen kuori lähtee helposti irti.


Pilko kaikki vihannekset ja leipäviipaleet pieniksi ja aja ne melko tasaiseksi soseeksi tehosekoittimella tai sauvasekoittimella. Myös tomaattien siemenet voi poistaa tomaatteja pilkkoessa. Siemenet voivat tuoda kitkeryyttä jos ne rikkoutuvat soseutuksessa.

Mausta maun mukaan lisäämällä valkoviinietikkaa, suolaa, mustapippuria ja chiliä. Keiton paksuutta voi säädellä lisäämällä vähän vettä.

Anna keiton maustua jääkaapissa yön yli. Tarjoile pieniltä syviltä lautasilta, kupeista tai laseista. Pinnalle voit vielä ripotella koristeeksi pieneksi pilkottua paprikaa, kurkkua ja sipulia.

Crema Catalana

Tukholman reissulta mukaan tarttui valmista sangriaa kesäjuomaksi. Siitä inspiroituneena päätimme toteuttaa yhdessä kaveripariskunnan kanssa espanjalaisen illan. Meidän osaksemme tuli keksiä alku- ja jälkiruuat. Jälkiruoka oli helppo valinta, sillä Crema Catalana on ravintolassa syötynä ollut kummankin herkkua ja sitä on moneen kertaan pitänyt valmistaa myös kotikeittiössä.


Tämä espanjalainen jälkiruoka muistuttaa ranskalaista Creme Brûléeta. Katalonian herkkuun käytetään hieman eri mausteita ja se valmistetaan keittelemällä eikä uunia tarvita. Uunia käytetään vain, mikäli sokeripäällys halutaan tehdä grillivastuksen alla.

Ainekset noin 6 annokseen.

½ l maitoa
2½ dl kermaa
1 vaniljatanko
1 kanelitanko
1 appelsiini
6 munankeltuaista
100 g sokeria (n. 1,2dl)
2 rkl maizenaa

(ruskeaa)sokeria päälle

Laita paksupohjaiseen kattilaan maito, kerma, kanelitanko ja pituussuunnassa halkaistu vaniljatanko sekä kuorimaveitsellä nauhaksi kuorittu appelsiininkuori. Hauduta seosta 10–15 minuuttia hellalla miedolla lämmöllä koko ajan hämmentäen.

Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon maizena ja vajaan puolikkaan appelsiinin mehu. Kaada kerma-maitoseos munaseoksen joukkoon siivilän läpi hitaasti koko ajan samalla munaseosta hämmentäen. Tämä on kriittisin kohta, koska tarkoitus ei ole, että munaseos muuttuisi lämmössä munakokkeliksi. Kun seokset on yhdistetty (ja isot mausteet jääneet siivilään) keitä yhdistettyä seosta vielä kattilassa siihen asti, että seos pulpahtaa muutaman kerran. Muista hämmentää vispilällä koko ajan.

Kaada seos kuppeihin. Jos teet sokerikuorrutteen uunivastuksen alla, käytä uunin kestäviä kuppeja. Oikeaoppisesti Crema Catalana tehdään mataliin ja laakeisiin kuppeihin, mutta mikä tahansa malli käy. Jätä kupit jääkaappiin vaikka yön yli tai ainakin muutamaksi tunniksi.

Me teimme edellisenä päivänä koekierroksen, jolloin teimme rapean sokerikuoren uunin grillivastuksen avulla. Kuppeihin levitetään sokeria pinnalle kerrokseksi, jonka jälkeen kupit laitetaan uunin ylätasolle kuumien vastusten alle. Sokerin pitäisi sulaa parissa minuutissa ja saada ruskehtavaa väriä. Meitä tulos ei tyydyttänyt, sillä vastuksien alla sokerin sulaminen kesti liian pitkään ja koko seoksen rakenne muuttui tämän johdosta ikävällä tavalla.

Aamulla kiiruhdimme kauppaan ja poltimme seuraavana päivänä sokeripäällykset pienikokoisella kaasupolttimella. Pienoispolttimia löytyy kokkipuotien lisäksi rautakaupoista. Espanjassa sokerikuori tehdään siihen tarkoitetulla välineellä, jossa on joko kuuma rauta tai sähkövastus, joka paahtaa sokerin hetkessä.

Tarjoa Crema Catalana tuoreiden mansikoiden kera.