lauantai 26. syyskuuta 2009

Shahi paneer


Meillä on ollut jo pidemmän aikaa tavoitteena opiskella intialaisen ruuan tekemistä. Tänään käytiin toimeen. Aamupäivällä käväistiin sukulaisten kanssa Hakaniemessä ruokaostoksilla hankkimassa tarvittavia mausteita, sillä mausteethan ovat intialaisessa keittiössä tärkeä juttu. Mausteisiin siis kannattaa panostaa. Täältä löytyy eräs lista Hakaniemen etnisistä kaupoista.

Intialainen keittiö hellii kasvisruokailijoita. Pääruokalajiksi valittiin shahi paneer eli kuninkaallinen juusto. Tämäkin ruokalaji on tullut meille hyvin tutuksi Helsingin intialaisissa ja nepalilaisissa ravintoloissa, monenlaisena versiona. Pidimme myös tästä versiosta, joka on sekoitelma netistä ja kirjoista löydettyjä reseptejä. Shahi paneerin seurana meillä oli basmati-riisiä, raita-kastiketta, naan-leipää ja mangolassia.

Ainekset:
250 g paneer-juustoa tai kotijuustoa
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
pari-kolme isoa kypsää (luumu)tomaattia
2 rkl paksua maustamatonta jugurttia
2 rkl kuohukermaa
1 tl kokonaista jeeraa
2 mustan kardemumman siemenet
1 tl raastettua tuoretta inkivääriä
2 tl tomaattipyreetä
1 tl raakaruokosokeria (demerara)
1/4 tl suolaa
garam masala -mausteseosta
chilijauhetta
tuoretta korianteria
2 tl maissijauhoja
öljyä

Avaa mustat kardemumman siemenkodat, irrota mustat siemenet ja murskaa ne. Jauha tomaatit tehosekoittimella tai vastaavalla vekottimella tasaiseksi massaksi. Pilko sipuli pieneksi silpuksi. Raasta inkivääri. Sekoita maissijauho 2 rkl:ään kylmää vettä. Pilko juusto parin sentin paksuisiksi kuutioiksi.

Paista kaardemumman- ja jeeransiemeniä kasarissa öljyssä pari minuuttia. Lisää sipulisilppu, murskattu valkosipuli ja raastettu inkivääri. Pyörittele pari minuuttia. Lisää tomaattiseos ja anna kypsyä kunnes kastike on hieman sakeutunut. Lisää jugurtti sekä maissijauhovesi ja sekoita.

Sekoita joukkoon myös pyree, ruokosokeri, suola ja 4 rkl kylmää vettä. Lisää garam masalaa ja chilijauhetta maistellen kunnes maku tuntuu sopivalta omaan makuun. Lisää juustokuutiot sekä kerma ja anna lämmetä vielä pari minuuttia.

Tämän seuraksi sopii basmati-riisi. Leikkaa annoksen päälle korianterisilppua.

Raita



Mausteisten intialaisten ruokien kanssa tarjotaan usein jugurttipohjaista raita-kastiketta, joka mukavasti pehmentää varsinkin tulisia ruokia.

2 dl maustamatonta jugurttia
pala tuoretta kurkkua
1 valkosipulinkynsi
suolaa
mustapippuria
minttua

Raasta kurkku karkeaksi raasteeksi. Sekoita raaste jugurtin kanssa ja mausta suolalla, pippurilla ja mintulla. Paksua ruuanlaittoon tarkoitettu jugurttia voi halutessaan tehdä vähän juoksevammaksi maidon avulla.

Mangolassi



0,75 dl kermaa
2 dl rasvatonta maitoa
3 dl maustamatonta jogurttia
4 tl sokeria
½ tl jauhettua kardemummaa
n. 1 dl mangososetta (tähän käy vaikka vauvalle tarkoitettu :)

Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen ja sekoita kuohkeaksi. Tarjoa jääpalojen kanssa intialaisen ruuan kumppanina.

keskiviikko 23. syyskuuta 2009

Lime-pinaattipasta


Tiedätte varmasti tunteen, kun haluaa tehdä arkiruokaa nopeasti ja halvalla, mutta ei kuitenkaan ole valmis tinkimään laadusta. Tässä on hyvä ja helppo kasvisruokaresepti, joka maistuu mainiolta. Meillä tämä pastakastike syötiin juustotäytteisten raviolien kanssa, mutta kevyempänä versiona tämä toimii tagliatellen kanssa. Arkena pastan tekeminen itse on liian työlästä ja silloin tuorepasta pelastaa tilanteen. Ja jos lähikaupasta ei löydy limeä, niin sen voi toki vaihtaa sitruunaan.

Meillä odotetaan jo kovasti ensiviikon Madeiran reissua ja toivotaan, että tuolta reissulta mukaamme tarttuu myös uutta inspiraatiota ruuanlaittoon. Ihmiset hakevat matkoiltaan erilaisia elämyksiä. Meille lomamatkat yhdessä ovat paitsi lomailua arkisista velvoitteista, niin myös hyvää ruokaa, viiniä ja erilaisen tunnelman kokemista poissa kotoa. Viikonloppuna kenties postaamme vielä jonkun ohjeen, mutta sitten Kanelibasilika lomailee ja lataa akkuja pimeneviä iltoja sekä tulevaa kylmyyttä silmällä pitäen.

150g pakastepinaattia (tai tuoretta pinaattia)
2 valkosipulinkynttä
½ sipuli
1tl limen kuorta
1rkl limen mehua
1dl cashewpähkinöitä
1rkl oliiviöljyä
vajaa 1tl suolaa
mustapippuria
kourallinen kirsikkatomaatteja
2dl ruokakermaa tai soijaruokakermaa

päälle:
parmesaania
tuoretta basilikaa silputtuna

ravioleja/tagliatellea

Paahda cashewpähkinöitä pannulla hetki ja nosta ne odottamaan vuoroaan. Pese lime hyvin ja raasta siitä kuorta ja puserra tarvittava määrä mehua. Kuori ja silppua valkosipulit ja sipuli. Paista öljyssä pinaattia, lisää sipuli ja valkosipuli. Lisää joukkoon limenkuoriraaste ja –mehu sekä ruokakerma ja mausteet. Keitä kastiketta kokoon. Juuri ennen tarjolle asettamista lisää cashewpähkinät sekä kirsikkatomaatin puolikkaat. Tarjoa pastan kera ja laita annoksen päälle raastettua parmesania ja basilikasilppua.

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Kasvispihvit


Tänään oli upea syyspäivä, sää aurinkoinen ja lämmin. Kiersimme Linnanmäen ympärillä olevat puistot ajan kanssa. Suurin osa puista on vielä näillä nurkilla aivan vihreitä, paria punertunutta vaahteraa lukuunottamatta. Syksy ei ole vielä päässyt näyttämään kynsiään.

Syksyyn sopivat juuressadosta tehdyt kasvispihvit. Pihveihin voi valita kaikenlaisia tuoreita juureksia ja kasviksia. Sen lisäksi voi laittaa mm. juustoa. Variaatioita voi siis kokeilla monenlaisia. Meidän tämänpäiväinen kehitelmämme sai makua siemenistä ja vuohenjuustosta.

1 peruna
2 porkkanaa
pala palsternakkaa
pala lanttua
2 munaa
1 sipuli
1 dl maitoa
½ dl auringonkukansiemeniä
½ dl seesaminsiemeniä
½ dl korppujauhoja
½ dl vehnäjauhoja
½ dl oliiviöljyä
1 tl suolaa
2 tl paprikajauhetta
1 tl timjamia

Kuori ja raasta peruna, porkkanat, palsternakka ja lanttu. Sekoita munat, maito, öljy, vehnä- ja korppujauhot, siemenet sekä mausteet. Lisää raaste ja silputtu sipuli. Paista voin kanssa. Muotoile lusikan avulla pihveistä pannulla hyvin ohuita, jotta ne kypsyvät nopeammin ja tasaisemmin.

Taikinan joukkoon voi lisätä myös juustoa. Meillä tehtiin puolet taikinasta ilman juustoa ja puolet pehmeän vuohenjuuston kanssa (3 rkl puoleen ohjeeseen).


Suppilovahverokastike

Meillä toinen Kanelibasilika pitää sienikastikkeista, joissa käytetään juustoa antamaan makua. Yksi tapa on siis lisätä kastikkeen joukkoon Koskenlaskija-juustoa tai kantarellituorejuustoa. Jos ruokailemassa ei ole kasvisruokavaliota noudattavia, kastikkeesta tulee myös hyvää, kun sen tekee kanaliemikuutiosta ja laittaa joukkoon hiukan silputtua pekonia. Mutta koska Kanelibasilikan perheessä vältellään lihaa ja toinen meistä pitää sienikastikkeesta perinteisenä simppelinä versiona, päätimme tehdä tänään perusohjeen mukaisesti.

Kuten olemme aiemmissa teksteisämme maininneet yritämme keksiä vaihtoehtoja liemikuutioille. Liemikuutioihin on lisätty arominvahvennetta (E621), joka tunnetaan myös nimellä natriumglutamaatti. Tätä moskaa käytetään vahvistamaan tuotteen makua ja joidenkin lähteiden mukaan se aiheuttaa jopa jonkin asteista riippuvuutta. Koska Kanelibasilikan perheessä kärsitään migreenistä, yritämme vältellä tätä lisäainetta. On todettu, että jotkin keinotekoiset aineet saattavat laukasta migreenin helpommin ja natriumglutamaatti on noissa yhteyksissä mainittu useasti.

Tästä syystä tällä kertaa kastiketta maustettiin kasvisfondilla. Fondissa ei ole E621:stä, mutta joitakin muita arominvahventeita voi olla, joten fondikaan ei ehkä ole lopullinen ratkaisu asiaan. Joka tapauksessa vinkkinä suosittelemme, että fondia kannattaa käyttää enemmän kuin purkin kyljessä lukee.


litra suppilovahveroita
voita
1 sipuli
2dl kuohukermaa
1rkl kasvisfondia tai ½ kasvisliemikuutio
suolaa
valkopippuria
(loraus kuivaa sherryä)
Paista suppilovahveroita ja sipulia voissa, kunnes sipulit ovat pehmenneet ja sienistä on poistunut ylimääräinen neste. Lisää kerma ja kasvisliemikuution puolikas. Anna kastikkeen hiljalleen kiehua kasaan hellalla. Tarvittaessa voit suurustaa kastikkeen pienellä tilkalla vettä, johon on sekoitettu muutama teelusikallinen vehnäjauhoja. Meillä kastike oli niin täyteläistä, että suurusta ei tarvinnut. Jos käytät juustoa kastikkeessa, niin myös se suurustaa kastikkeen. Lopuksi mausta suolalla ja valkopippurilla.
Me söimme kastikkeen sekä lauantaisen kalan että sunnuntaisten kasvispihvien kera.

lauantai 19. syyskuuta 2009

Piparjuuri-bataattimuussi


Bataattia usein luullaan perunan sukulaiseksi, mutta näin ei kuitenkaan ole. Bataatti muistuttaa ulkonäkönsä ja makunsakin puolesta perunaa ja lanttua. Bataatin ominaismaku on kuitenkin makeampi ja se kypsyy nopeammin kuin peruna ja lanttu. Bataatista saa ruokiin kaunista väriä ja varsinkin kalan kanssa se maistuu oikein hyvältä. Tähän reseptiin saimme vinkin vanhalta työkaverilta, joka vinkkasi, että piparjuuri ja bataatti sopivat todella hyvin yhteen. Bataattimuussin kanssa söimme kuhafileitä, jotka oli kuorrutettu seesaminsiemenillä. Tämä ohje löytyy täältä, sillä viime keväänä teimme saman reseptin mukaisesti siikafileitä. Lisäksi kuhan kaverina oli suppilovahverokastiketta, jonka ohje tulee myöhemmin.

bataattia
piparjuurituorejuustoa
voita
suolaa
(tarvittaessa maitoa)

Kuori bataatit ja pilko ne kuutioiksi, jotta bataatti kypsyy nopeammin. Keitä bataatin paloja runsaasti suolatussa vedessä, kunnes ne ovat kypsiä. Soseuta bataatti ja lisää joukkoon voita ja tuorejuustoa maun mukaan. Mausta suolalla. Jos bataattisose jää mielestäsi liian kiinteäksi, voit tarvittaessa lorauttaa joukkoon myös maitoa. Yleensä kyllä tuorejuusto riittää notkistamaan soseen.

Eiliseltä ”täytetty uuniperuna” -iltapalalta meille oli jäänyt argentiinalaista Alamosin chardonnay-viiniä. Meillä ei yleensä erityisemmin faniteta chardonnayta sen lievän tunkkaisuuden takia, mutta tämä viini osoittautui todella hyväksi. Hintaa on n. 10 euroa ja kyseinen viini on voittanut pronssia Vuoden viinit 2009 kisassa, chardonnay-sarjassa yli 9 euron viineissä. Erityisesti sitä suositellaan savustetun lohen kumppaniksi.

Mokkapalat


Lapsiperheiden suuri suosikki on mokkapalat. Meille ne tuovat mieleen ala-asteen discot ja pikkusiskon jalkapalloturnausten kahvilakojut. Terveysvillityksen alkuvaiheessa mokkapalat loistivat poissaolollaan tai ainakaan me emme ole törmänneet niihin moneen vuoteen, mutta nyt ohjeita on tullut vastaan useampia. Kevyestä herkustahan ei todellakaan ole kyse, mutta kun leivonnainen tehdään aitoon voihin teollisen margariinin sijaan ja leivosten määrää pienennetään, niin kyllä tätä leivonnaista kehtaa silloin tällöin syödä. Ongelmana on se, että ohjeista yleensä tulee pellillisen verran mokkapaloja, mutta jollet nyt ihan suurperhettä omista, niin se on kyllä jo liiallinen määrä kenelle tahansa. Meillä on tässä siis puolitettu versio, jonka teimme Lauran ja Samu-pojan sunnuntaista vierailua varten. tästäkin tuli kuitenkin lähes pellillinen leivoksia.

Alkuperäinen ohje, joka on siis tuplana alla oleva määrä, on saatu toisen Kanelibasilikan työparilta Seikulta. Hänen perheessään tämä herkku on hävinnyt alta aikayksikön perheen lasten ja aikuisten suihin, joten pakkohan ohjetta oli kokeilla. Tosin vähän olemme varioineet alkuperäistä ohjetta.

Pohja:
2 luomu kananmunaa
2,5dl sokeria
150g voita
1,5dl Frezza Chokomint-kahvijuomaa
4dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1rkl oikeaa kaakaojauhetta

Kuorrute:
4dl tomusokeria
50g voita
0,5 dl Frezza Chokomintia (aikuisten versioon voi laittaa Frezzan joukkoon esim. Mozart likööriä)
1rkl kaakaojauhetta
2tl vaniljasokeria

Vatkaa voi, kanamunat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita leivinjauhe jauhojen joukkoon. Lisää nestettä ja vehnäjauhoja hitaasti koko ajan sekoittaen. Mausta kaakaolla ja vaniljasokerilla. Paista pohja 200 asteessa noin 10-15 minuuttia.

Tee kuorrute pohjan päälle levitettäväksi. Sulata voi kattilassa. Lisää joukkoon tomusokeri, Frezza, kaakaojauhe ja vaniljasokeri. Anna kiehahtaa ja levitä jäähtyneen pohjan päälle nopeasti. Kuorrute jämähtää varsin nopeasti, joten tässä kohtaa ei kannata aikailla. Koristele lopuksi vaikka nonparelleilla.

Alla apukokkimme Sylvi, joka mielenkiinnolla seuraa tekemisiämme, mutta joka ei valitettavasti kyllä suostu maistamaan edes herkullisempia kalaohjeitamme.


keskiviikko 16. syyskuuta 2009

Teeleipä


Meillä on jo monta vuotta ihmetelty sitä, että miksi kaupoista ei saa enää kunnon leipää. Helsingissä tuore leipä on lähes poikkeuksetta pakkasesta nostettua, kaupan uunissa paistettua huttua. Leipä maistuu ainoastaan yhden päivän; yön yli levättyään leipä on kivikovaa ja valmista roskiskamaa. Varsinkin pienissä perheissä joutuu leipää valitettavasti heittämään välillä roskiin. Ruisleipäkin on täällä pääkaupunkiseudulla onnistuttu pilamaan ja siihen pätee lähes samat sanat kuin vaaleaan leipään. Mökkeillessä Itä-Suomessa yksi suurista nautinnoista onkin se, että kaupasta saa ihanaa vaaleaa rieskaa ja perinteistä kovakuorista, mutta sisältä pehmeää ruisleipää. Ja niitä leipiä voi syödä useampana päivänä. Onneksi sentään vielä on olemassa pieniä leipomoita, joiden valikoimista saa kunnollista leipää. Jos satut pyörimään Kalliossa päin, niin voimme suositella pienen perheleipomo Avikaisen tuotteita. Varsinkin heidän ruisleipänsä ja setsuurinsa ovat herkullisia. Avikaisen leipomo löytyy osoitteesta Frantzeninkatu 10, Torkkelinmäeltä.

Silloin kun tekee mieli syödä iltapalaksi jotain nopeaa ja tuoretta, on vanha kotitaloustuntien suosikki, teeleipä, oivallinen valinta. Meillä nautiskeltiin tästä herkusta vuohenjuuston kera. Tämä määrä riittää yhteen pyöreään leipään, joka nautitaan suoraan uunista tulleena. Ohje perustuu siihen, että nesteen määrää voit itse vaihdella. Jauhoja on aina tuo 5dl, mutta maidon (tai piimän) määrä riippuu siitä haluatko taikinasta kiinteää vai löysempää. Ohjetta voi myös muunnella lisäämällä taikinaan erilaisia yrttejä.

5dl erilaisia jauhoja/siemeniä (meillä ½dl seesaminsiemeniä, ½dl auringonkukan siemeniä, ½dl vehnäleseitä ja 1dl sämpyläjauhoja ja loput vehnäjauhoja)
1tl leivinjauhetta
½dl oliiviöljyä
1tl suolaa (tai maun mukaan)
maitoa

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää joukkoon oliiviöljy ja kaada maitoa pienin lorauksin taikinaan. Maitoa lisätään niin kauan, että taikina on sormin leivottavissa, mutta kuitenkin tarpeeksi kiinteää. Älä sekoittele taikinaa turhaan, jotta taikina ei sitkisty. Nosta taikina pellille ja taputtele käsin 1 cm paksuiseksi levyksi. Pistele haarukalla pinta kauttaaltaan. Paista 225 asteisessa uunissa n. 10 minuuttia, kunnes pinta on kauniin ruskea. Nauti voin kera tai kuten me, vuohenjuuston, rucolan, tomaatin ja basilikan kera.

sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Puolukkavispipuuro


Viikko sitten postailimme siitä, että yksinkertaisuus on kaunista. Vispipuuro on perinteistä, yksinkertaista valmistaa, hyvää ja sitä on helppo varioida. Tämän perinteisen puolukan lisäksi sen voi tehdä ainakin raparperista, omenasta ja mansikasta. Kylmän maidon ja happaman puolukan liitto on niin hyvä, että päätimme tänään pitäytyä tässä perinteisimmässä ohjeessa. Ja kaupan päälle saa tuon ihanan värimaailman. Ja nyt on muuten hyvä hetki pakastaa puolukkaa, sillä torilta saimme 4 litraa 10 eurolla täyttämään pakastintamme.

Jotkut rakastavat keittokirjoja. Meidän perheessämme on myös erilaisia opuksia vaikka kuinka paljon, mutta näin nettimaailmassa eläessämme, on arjessa parhaaksi keittokirjaksi tullut Googlen haku, jollain tietyllä hakusanalla. Silti perinteisiä ruokia tehdessä tulee kaivettua esiin vanhat 90-luvun kotitaloudenkirjat. Sieltä on tämäkin ohje peräisin.

4dl puolukoita
1l vettä
2dl mannasuurimoita
0,75-1dl sokeria
hyppysellinen suolaa

Survo puolukoita kattilassa ja kaada vesi kattilaan. Kuumenna seos kiehuvaksi ja lisää joukkoon mannasuurimot. Keitä puuroa hiljakseen n. 15 minuuttia ja sekoittele samalla vispilällä. Mausta puuro sokerilla ja hitusella suolaa. Jätä puuro jäähtymään.

Kun puuro on jäähtynyt, sekoita se sähkövatkaimella kuohkeaksi. puuron väri muuttuu sekoituksen aikana tummasta pinkistä kauniin vaaleanpunaiseksi. Tarjoa kylmän maidon kera mieluiten jääkaappikylmänä.

lauantai 12. syyskuuta 2009

Tomaatti-leipäjuustokastike


Hampaissa narskuva leipäjuusto on varmasti kaikille tuttu. Usein sitä popsitaan jälkiruuaksi lämmitettynä esimerkiksi lakkojen kanssa mutta sopii se toki myös muuhun ruuanlaittoon. Sen avulla voi varsinkin kasviskastikkeista taikoa helposti runsaita ja ruokaisia. Tänään tehtiin chilillä maustettua tomaattikastiketta tuoreista tomaateista, johon lisättiin leipäjuustokuutioita. Kastikkeen kaverina oli cous-cousia, crème fraîchea, salaattia ja herkullista itävaltalaista valkoviiniä.

Ainekset kahdelle:
6 tuoretta tomaattia (saa olla hyvin kypsiä)
1 punasipuli
2 valkosipulinkynttä
timjamia (tuoretta jos mahdollista)
basilikaa (tuoretta jos mahdollista)
paprikajauhetta
chiliä (tuoreena tai jauheena)
suolaa
mustapippuria
balsamiviinietikkaa
n. 200 g leipäjuustoa
crème fraîchea

Sipuli pilkotaan ja valkosipuli silputaan tai murskataan pieneksi. Tomaatit kaltataan (eli kuoritaan kiehuvan veden avulla) ja pilkotaan vaikkapa kahdeksaan osaan. Kuullota sipulit, lisää sitten tomaatit (kaikki nesteet mukaan!). Lisää timjamia, basilikaa, paprikajauhetta, suolaa, pippuria ja chiliä maun mukaan vähitellen lisäten. Tuoreen chilin kanssa kannattaa tietysti olla varovainen, jos lajike ei ole ennestään tuttu. Jauhe on siinä mielessä helpompi, että sen vahvuuden oppii tuntemaan. Anna keitoksen porista hiljalleen kannen alla. Pienellä lorauksella balsamicoa kastike saa vielä mukavaa makeutta ja makua. Lopuksi lisätään juustokuutiot ja annetaan niiden vielä vähän sulaa ennen tarjoilua.

Kastikkeen kanssa toimii cous-cous, joka on erittäin helppo tehdä muutamassa minuutissa (meillä tapaa olla purkki cous-cousia aina hyllyllä odottamassa). Koska kastikkeessa on chiliä, on sitä myös mukava vaimentaa crème fraîchella ja raikkaalla salaatilla.


Ruuan kanssa nautittu valkoviini oli tuliainen Wienin reissulta. Se sattui mukaan viinikaupan myyjän suosituksesta ja hyvä niin, koska se osoittautui mielenkiintoiseksi. Viini on nimeltään Wiener Gemischter Satz ja netistä tutkiessa kävi ilmi, että se on ehkä jopa 15 rypälelajikkeesta valmistettu ja rypäleet on vieläpä kasvatettu biodynaamisesti. Oli biodynaamisuudesta mitä mieltä tahansa, tuovat monet rypäleet viiniin monia erilaisia makuja. Kokonaisuus ei ole kuitenkaan mitenkään sekava. Harmi kyllä viiniä ei ole Alkon valikoimassa, mutta jostain ravintoloista sitä ilmeisesti kuitenkin löytyy.

sunnuntai 6. syyskuuta 2009

Janssonin kiusaus


Mitä ruokaa tehdään silloin kun ei millään jaksaisi nähdä vaivaa mutta nälkä kurnii? Vaikkapa Janssonin kiusausta! Ohje on yksinkertainen ja helppo tehdä mutta toimii erinomaisen hyvin.

Tämä lienee yksi niistä ruuista, jotka jakavat mielipiteet jyrkästi. Esimerkiksi meillä toinen on vuosia suhtautunut kiusaukseen suurella epäilyksellä, mutta tänään oli aika tarkistaa näkemystä. Kouluaikaiset muistot olikin jo hyvä karistaa. Nyt meitä on kaksi kiusauksen ystävää.

Ainekset kahdelle hengelle (tai yhdelle oikein nälkäiselle):
500 g peruna-sipulisekoitusta (voi tehdä itse tai poimia pakastealtaasta)
2,5 dl kermaa
1 prk anjovisfileitä (kilohailista tehtyjä)
mustapippuria
säilöttyjä punajuuria

Voitele uunivuoka. Kaada pohjalle kerros peruna-sipulisekoitusta, sen päälle kerroksittain anjovisfileitä ja peruna-sipulisekoitusta. Sekoita anjovisfileiden maustekastike kerman kanssa, mausta mustapippurilla ja kaada vuokaan. Kypsennä tunti 200-asteisessa uunissa. Punajuuret sopivat mainosti lisukkeeksi.

Omenapiirakka

Oman perheen välinen vaihtotalous toimii mainiosti näin syksyn aikaan. Eilen saimme ison kassillisen omenoita ja tänään laitoimme osan eteenpäin ja saimme tilalle kantarelleja, jotka luovutamme alkuperäisille omenoiden omistajille. Ja koska omenoita on nyt riittämiin, niin pitihän niistä päästä tekemään piirakkaa. Miespuolinen Kanelibasilika on murotaikinapohjaisten piirakoiden ystävä ja eipä tuo ole ihme, sillä tämä perinnepohjan ohje on tosi herkullinen. Oikeastaan se on ihan sama, mitä siihen päälle laittaa, kuten huomaat tästä puolukkapiirakan ohjeesta tai tästä raparperipiirakan ohjeesta. Aina tulee maistuvaa piirakkaa. Tänään kuitenkin päällä oli omenoita suoraan Lintuvaaran ihanan pihan omenapuista.


Pohja:
200g voita
5rkl sokeria
1 luomu kananmuna
1tl leivinjauhetta
3dl luomu vehnäjauhoja

Päälle:
runsaasti suomalaisia omenoita
reilusti kanelia
pari hyppysellistä kardemummaa
2 rkl sokeria

Tee ensin pohja. Sekoita sähkövatkaimella pehmenneeseen voihin sokeri. Lisää muna ja vatkaa seos tasaiseksi. Laita leivinjauhe jauhojen sekaan ja kaada jauhoseos tasaisena massana taikinan joukkoon koko ajan sekoittaen. Painele taikina piirakkavuokaan lusikan avulla.

Pilko omena lohkoksi ja poista keskiosan siemenkota. Laita lohkot piirakkavuoalle ja lisää kaneli, kardemumma ja sokeri. Paista 200 asteessa n. 20 minuuttia. Nauti vaniljakastikkeen ja hyvän kahvin kera.

lauantai 5. syyskuuta 2009

Kermaviilikastike kalan kanssa


Tänään hyödynsimme upean syksyisen kelin ja kävimme paitsi hakemassa omenoita ja luumuja Lintuvaarasta, niin myös kiertämässä Luukin ulkoilualueen luontopolun. Vaikka meillä olikin hyvät eväät mukanamme, niin iltasella oli ihanaa syödä vielä kunnolla. Matti Vanhanen sanoi joskus pitävänsä hyvästä ja yksinkertaisesta ruuasta. Tänään noudatimme pääministerin teesiä ja teimme uunijuureksia sekä paistoimme siikafileet.Uunikasvisten ohje löytyy tästä. Tällä kertaa lisäsimme joukkoon vielä kokonaisia valkosipulinkynsiä. Kalan kaveriksi teimme vähän tartar-kastiketta muistuttavan maukkaan kermaviilipohjaisen kastikkeen. Toimii myös uunikasvisten kanssa.


1prk kermaviiliä
1tl Dijon sinappia (mieluiten isorakeista)
vajaa 1tl hunajaa
1tl sitruunamehua
3rkl kurkkusalaattia
1dl tuoretta tilliä silputtuna
suolaa

Sekoita kermaviilin joukkoon sinappi, hunaja ja sitruunanmehu. Sekoita hyvin ja lisää kurkkusalaatti sekä tillisilppu. Mausta tarvittaessa suolalla.

Viininä meillä oli ranskalainen muscat-rypäleestä tehty valkoviini, Wolfberger Muscat, jonka olimme avanneet jo edellisenä iltana fetasalaatin seuraksi. Viini on makeahko ja kukkaisa. Joidenkin arvosteluiden mukaan tämä viini toimisi erityisesti parsan kanssa, mutta se oli tarpeeksi neutraali myös salaatin kera. Kevyen ruuan rinnalla tässä viinissä on ideaa. Siian kanssa olisimme kaivanneet hiukan enemmän luonnetta viiniltä.