torstai 24. lokakuuta 2013

Pariisi herkuttelijan silmin

Jaa, aikaa on vierähtänyt ja syksy on jo melkein ohitse. Mihin tämä aika oikein katoaa? Ruokaa on toki tehty entiseen malliin, mutta tuntuu, että nyt yli 300 respetin jälkeen meillä ei ole enää juurikaan uutta sanottavaa. Varmat tutut, hyväksi havaitut reseptit pyörivät arjessamme. Yllättäen perhe-elämämme myötä suosituimpia ohjeitamme ovat lihapullat, makaroniilaatikko, pinaattiletut ja kalakeitto. Ja viakka viinivinkkejä emme ole jakaneet herran aikoihin, niin kyllä meille viini edelleen maistuu viikonlopun aterioilla. Minusta on tärkeää totuttaa lasta siihen, että viikonloppuisin syödään hyvin ja mukavassa ilmapiirissä. Ja silloin saa usein jälkkäriäkin :)
Etanoita Seinen risteilyllä
 Mutta, vietimme tässä muutama päivä sitten hääpäiväämme, viidettä sellaista. Päätin jo Helmin syntyessä, että 2013 lokakuussa suuntaamme kahdestaan Pariisiin hinnalla millä hyvänsä. Olemme viimeksi olleet yhdessä matkalla ennen raskaaksi tuloani. Tuolloin kohteena oli Madeira, jonka ruuasta inspiroiduimme toden teolla. Lokuulta 2009 löytyykin muutamia Madeirasta inspiraation saaneita ohjeita. Rakastan matkustamista ja se on asia, josta minun olisi vaikea luopua. Olen reissannut ilman perhettä Berliinissä ja Kööpenhaminassa tässä viime vuosina ja perheen kanssa Italiassa ja Kreikassa. Annan lapselleni paljon, mutta olen huomannut että voin itse paljon paremmin, kun myönnän (toki lapsi on jo siinä iässä, että se onnistuu), että äidilläkin on omia tarpeita joita tulee toteuttaa. Itselläni ne ovat matkailun lisäksi, yhteinen aika miehen kanssa (usein miten hyvä illallinen ravintolassa), pilates, kahvihetket ystävien kanssa sekä erilaisen kulttuurin seuraaminen. Hyvä ruoka yhdessä miehen kanssa tai teatteri-ilta ystävän kanssa silloin tällöin pitää mieleni positiivisena ja jaksan viettää aikaa pihalla päiväkotipäivän jälkeen tai mennä yhdessä uimaan tms.

Elämäni suuria onnistumisia on ollut se, että olen löytänyt ihanan mieheni ja saanut hänet "nalkkiin" kanssani. Tiedän, että Helmi tulee samaan paljon positiivisemman kuvan parisuhteista kun, mitä itse olen aikoinani saanut. Vietimme siis taipaleemme kunniaksi 3 yötä romanttisessa Pariisissa, jonka hotellivalikoimaan olin tutustunut usean illan ajan. Saimme sijainniltaan erinomaisesta Hotel Du Levantista pienen, mutta kauniisti sisustetun huoneen, johon olimme erittäin tyytyväisiä. Metro ja lentokentän Rer-juna tulivat muutaman minuutin kävelyn päähän, Saint German kauppoineen kulki ihan vieressä ja Luxemburgin puistoon ja Notre Damelle käveli helposti. Mutta tärkein asia oli se, että latinalaiskortteleissa sijaitsee paljon ravintoloita! Yhtenä iltana kävimme syömässä Seinen illallisristeilyllä, joka oli varsin miellyttävä kokemus, vaikka ruoka ei ehkä ollut mitenkään kovin kummoista hintaansa nähden. Mutta onhan Seine auringon laskiessa upea kokemus ja matkalla hoteelliimme eksyimme mielenkiintoiseen ulkoilmamuseoon, jossa keskelle Pariisia oli luotu valoilla ja kasveilla viidakontunnelmaa. Söimme laivalla mm. etanoita ja isoja scampeja pinaattimuhennoksen kanssa.

Le Porte Pot
Yhtenä iltana kävimme syömässä ihan hotellimme nurkan takana sijaitsevassa mutkattomassa Le porte Pot, nimisessä ravintolassa, jossa iloksemme oli myös upeaa live jazzia. Neljän vanhemman miehen joukko veti tunteella musiikkia ja halpa "happy hour" viinikarahvi nostatti tunnelmaamme lisää. Ruoka oli hyvää ja asiakaskunta tuntui olevan nuorta hipsteriä. Paikka sijaitsi niin huomaamattomassa paikassa, että ilman vinkkiä sitä olisi ollut vaikea huomata. Pöytävaraus oli ehdoton ainakin illalle, sillä ravintolassa ei ollut kovin montaa asiakaspaikkaa.
Le Petit Prince de Paris
 Paras paikka mielestäni oli kuitenkin kävelymatkan päässä sijainnut Le petit Prince de Paris, joka oli aivan hurmaava paikka sisustukseltaan. Hinta oli kohdallaan ja ruoka mainiota. Tännekin suositellaan pöytävarausta. Omamme teimme vasta muutama päivä ennen lähtöä, mutta onneksemme mahduimme illallistamaan. Paikan sisustus oli niin tarkkaan harkittua pieniä yksityiskohtia myöten, että olisin halunnut ottaa enemmänkin kuvia paikasta. Valitettavasti vaan valaistus oli aika haastava ja siksi kuvat eivät kerro koko totuutta. Söimme molemmat kalaa ja minä otin alkuruuaksi vuohenjuustoa marinoidun paprikan kanssa. Ei mitään valitettavaa missään.


Miehen liekehtivä creme brulee oli vaikuttava ilmestys. Oma jälkkärini, omenatorttu, oli vähän tylsä. Jos siis pyörit St.Michel metroaseman lähellä, niin voimme todella suositella näitä kahta ravintolaa.

Le Petit Prince de Paris
 Mihinköhän ja milloinkohan sitä seuraavan kerran pääsisi matkailemaan....


0 kommenttia: