tiistai 30. elokuuta 2011

Mustaherukka-karviaismarjakiisseli

Nyt niitä pitää syödä. Tuoreita marjoja siis. Meillä syödään nyt kiisseleitä viikottain eri kombinaatioilla. Tytär ei pidä kuorista, joten suuren sotkun välttämiseksi marjat survotaan aina siivilän läpi, jotta kiisselistä tulee samettisen pehmeää. Tällä kertaa marjat saatiin "naapurin-tädiltä", jolla on kasvimaa asuinalueellamme. Ehkäpä mekin vielä hommaamme sellaisen joku kesä, sillä parveke jää kohta pieneksi. Sokerin määrä on varmasti jostakin liian pieni, sillä ohje on tehty ajatellen vuoden vanhan makua. Jos pidät makeasta laita sokeria enemmän. Marjojen suhdetta kannattaa vaihdella, mutta noin litra marjoja tähän vesimäärään takaa hyvän maun.

0,5 dl mustaviinimarjoja
0,5 dl karviaisia
8 dl vettä
1-1,5 dl sokeria (meillä siis tuo 1 dl)
4 rkl perunajauhoja + 1 dl kylmää vettä

Heitä marjat perkaamattomina veden joukkoon kattilaan. Keitä n. 10 minuuttia. Siivilöi mehu erilleen ja jätä marjat siivilään. Pusertele lusikan avulla marjoja, jotta saat kiisseliin vielä lisää makua. Heitä marjan kuoret roskiin. Keitä vielä mehua, sokeria ja marjoista puserrettua "lihaa" hetki. Sekoita lasissa kylmän veden joukkoon perunajauhot. Sekoita niin kauan kunnes seos on tasaista valkoista maitoa. Kaada suurus mehun joukkoon ja sekoita kauhalla koko ajan kunnes kiisseli pulpahtaa muutaman kerran. Ota pois levyltä ja jätä jäähtymään. Tarjoile sokerilla maustetun kermavaahdon kera.

keskiviikko 24. elokuuta 2011

Tuulihatut poro-piparjuuritäytteellä

Harjoittelemme yksiin päiväuniin siirtymistä ja sitä kautta äidillä on vähemmän aikaa kirjoittaa blogia..

Tyttösemme täytti vuoden ja juhlissa tarjosimme mm. tuulihattuja kylmäsavuporo-piparjuuritäytteellä. Siitä onkin aikaa, kun olemme viiimeksi päässeet maistamaan tuulihattuja. Ehkä joskus 90-luvulla.. Nämä ihanaiset herkut eivät taida olla tämän hetken suosikkileivonnaisia, vaan niiden kulta-aika juontaa iloiselle 80-luvulle. Itsekin muistan lapsuuden synttärijuhlista, kuinka äiti teki näitä ja jännitti nousevatko ne ilmaviksi uunissa vai eivät.

Muistelen valmistaneeni näitä kotitaloudentunnilla, mutta en koskaan ilman ohjaavaa kättä. Vanhasta köksän kirjasta löytyi pari hyvää vinkkiä, joiden avulla nämä ainakin meillä onnistuivat hienosti. Ensinnäkin, uuninluukkua ei saa avata paiston aikana. Toinen vinkki on vatkata taikinaa sähkövatkaimella useamman minuutin ajan jokaisen lisätyn munan jälkeen.

Tuulihatut:
100 g voita
3 dl vettä
2 dl vehnäjauhoja
½ tl leivinjauhetta
3 munaa

Täyte:
200 g maustamatonta tuorejuustoa
maitoa
100 g kylmäsavustettua poroa
piparjuuritahnaa maun mukaan

Mittaa voi ja vesi teräskattilaan. Anna kiehahtaa ja odota, että voi on kokonaan sulanut. Ota kattila pois liedeltä ja kaada seokseen kaikki jauhot yhdellä kerralla. sekoittele puulastalla, kunnes seos on tasainen "klöntti". Sekoita joukkoon kanamunat yksitellen. Vatkaa jokaisen kanamunan jälkeen taikinaa sähkövatkaimella muutaman minuutin ajan. Viimeisen kanamunan kanssa lisätään leivinjauhe ja seosta vakataan n. 4 minuutin ajan. Nostele kahden pienen lusikan avulla lihapullien kokoisia nokareita leivinpaperille. Tästä taikinamäärästä tuulihattuja tulee n. 35-40 kpl. Paista tuulihatut kahdessa erässä uunin keskitasolla 200 asteessa n. 25-30 minuuttia. Älä avaa uunia välillä, muuten tuulihatut lässähtävät.

Kun hatut ovat valmiita, anna niiden jäähtyä. Täytä tuulihatut juuri ennen tarjoamistä, niin ne pysyvät ihanan rapsakoina. Täytettä varten tuorejuusto notkistetaan maidolla. Lisää joukkoon pieneksi silputtu kylmäsavuporo ja reilusti piparjuuritahnaa. Sekoita tasaiseksi. Leikkaa tuulihattujen lakki terävällä veitsellä irti ja ujuta lusikalla täytettä sisään.

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Sitruunainen kanapasta

Things to do-listalta seuraavana jo legendaariseksi muodostunut Pollo Limonello pastan ohje. Tähän ohjeeseen ja sen muunnoksiin olen törmännyt useaan otteeseen eri ruokablogeissa. Ja kaikki kehuu sitä sumeilematta, joten otetaanpa selvää, onko tämä maineensa väärti. Meillähän ei herra syö lihaa, joten odotin sopivaa ruokaseuraa, jonka kanssa nautiskella tätä. Kummityttö tuli pyörähtämään ja urheilijaneidille tämä kelpasi. Useampaan otteeseen todettiin, että "nam, tosi hyvää!". Teemme tästä kyllä katkarapuversion, jotta koko perhe pääsee testaamaan tätä.

Ja nyt tyttömme kummitäti Laura. Jos luet tätä blogia, niin sä tykkäisit tästä ihan possuna! Tämä ohje on meille päätynyt Pastanjauhajilta, mutta todellinen alkuperä ei ole tiedossa. Bar 9 ravintolassa sai ainakin aikoinaan, jotain tämän tapaista kanapastaa, joten olisko ohje sieltä? Toinen kyseisestä ravintolasta inspiraation saanut annos on tämä etanapasta. Meidän ohje on 2:lle:

2 broilerin maustamatonta rintafilettä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 dl kermaa
pikku pala (vajaa puolet) kanaliemikuutiota
hiukan cayannepippuria
1 tl tuoretta inkivääriä raastettuna
1 rkl sitruunamehua
1 tl kurkumaa
1 rkl hunajaa
1 dl maustamatonta turkkilaista jugurttia
suolaa

keitettyä spagettia
parmesanraastetta
tuoretta basilikaa silppuna

Suikaloi broilerifileet ja ruskista ne rasvassa pannulla. Lisää pilkottu sipuli, valkosipuli ja cayennepippuri, kuullota. Sekoita joukkoon kerma ja kanaliemikuution pala. Anna kastikkeen kypsyä hetki. (tässä välissä voit laittaa spagettiveden kiehumaan.)

Lisää kurkuma, inkivääri, sitruunan mehu ja hunaja. Jatka kypsennystä hiljaisella tulella. Lisää lopuksi jogurtti ja suolaa maun mukaan. Sekoita kastike hyvin valutetun pastan joukkoon. Tarjoa ruoka syviltä lautasilta ja ripottele päälle raastettua juustoa. Koristele annokset basilikasilpulla.

perjantai 12. elokuuta 2011

Kaalikääryleet, liha- ja kasvisversiot

Ja taas palataan lapsuuden kultaiselle 80-luvulle. Inhokkiruikien listalla  komeilivat kesäkeitto sekä erityisesti kaalikääryleet, joita naispuoleinen Kanelibasilika ei voinut sietää. Vanhemmat yrittivät huijata pientä nyrpistelijää poistamalla kääryleistä kaalinkuoren, mutta edes sisälmys ei maistunut. Kaalin tuoksu taisi olla se, mikä lapsuudessä ällötti niin, etten voinut syödä mitään kaaliruokia ennen kuin noin 10-vuotiaasta eteenpäin.

Kaalikääryleisiin minulla oli niin valtava inhokkisuhde, että suostuin maistamaan niitä vasta aikuisiällä. Pidin kyllä kaikista muista kaaliruuista ja sitten, kun päätin kerran kotoa muutettuani kokeilla näiden valmistusta, niin jäin koukkuun. Monena vuotena olen tehnyt loppukesästä yhden satsin ja sitten kutsunut ystäviä syömään. Viime vuonna pienen vauvan takia jäi näpertelyt tekemättä, mutta nyt päiväunien aikaan oli mukavasti aikaa näpertää näitä herkkuja. Hitsin hyvä kasvisherkku kaalista on tämä kaalipata, jota maustaa mm. smetana ja suolakurkut. Kaalikääryleiden kasvisversioon laitoin jauhelihan tilalle kantarelleja paistettuna. Muuten ohje on sama kuin alla. Lihaversiosta tuleee n. 10 kpl kääryleitä.

1 keskikokoinen kaali

Täyte:
250g paistijauhelihaa
n. 1 dl paistettuja kantarelleja
1 sipuli
1 kanamuna
2 dl keitettyä puuroriisiä
1½ tl suolaa
mustapippuria
hiukan kuivattua meiramia

Kostutus:
75g voita
½ dl siirappia

Lopuksi:
2 dl kermaa

Kääryleiden tekeminen helpottuu huomattavasti, jos kaalin lehdet keittää erikseen. Eli älä laita kaalia kokonaisena kattilaan, vaan irrota lehtiä varovasti. Vaikka lehdet vähän hajoaisivatkin se ei ole ongelma, jos lehti edes suurinpiirtein pysyy kasassa. Poista lehdistä kova ruoto-osa keskeltä. Keitä lehdet yksitelle muutaman minuutin ajan kiuhuvassa vedessä. Paista sipuli voissa ja keitä riisi ohjeen mukaan. Laita jauhelihakulhoon, johon lisätään kanamuna, paistetut sienet ja sipulit sekä keitetty riisi. Sekoita tasaiseksi massaksi ja mausta suolalla, pippurilla ja meiramilla.

Ota kaalilehti työpöydälle ja aseta siihen reilu ruokalusikallinen täytettä. Kääri pakettiin kääntämällä sivut sisäänpäin. Aseta kääryle uunivuokaan saumakohta pohjaan päin. Voit täyttää osan kääryleistä lihatäytteellä ja osan sienitäytteellä. Kun kääryleet on tehty, niin sulata voi. Voisulan sekaan laitetaan siirappia ja seoksella valellaan kääryleet. Jätä osa voisulasta paistamista varten sivuun, sillä kääryleiden ollessa uunissa kannattaa niitä käydä sivelemässä voisullalla ainakin muutaman kerran.

Pista vuoka uuniin 220 astetta ja anna olla 15 minuuttia. Laske uunin lämpö 160 asteeseen ja anna olla vielä tunnin uunissa. puolessa välissä paistoa käy lisäämässä uunivuokaan purkki kermaa. Nautitaan perunamuussin kera. Nams!

Ja lopusta kaalista kannattaa tehdä vaikka coleslawta.

sunnuntai 7. elokuuta 2011

Punaherukkakiisseliä vaniljakermavaahdon kanssa

Saimme anoppilasta pikkuisen punaherukoita, jotka ovat muuten mielettömän kauniita. Hapan maku valitettavasti ei tee niistä kovinkaan suosittuja syömämarjoja; ainakaan meidän perheessämme. Pikku Tirppanan myötä yritämme kuitenkin hyödyntää marja-aikaa parhaamme mukaan kiisseleiden ja rahkojen muodossa. Googlasin tuossa punaherukkakiisselin ja tuloksena oli liuta viittauksia vanhainkotien ja päiväkotien ruokalistojen jälkiruokiin. Taattua laitoskeittiökamaa edullisuudessaan. Mutta kaikki laitosversiota maistaneet, kokeilkaa ihmeessä tehdä tätä itse. Kiisseli on paitsi huikea väristä myös tosi maukasta ja hyvää.

Kiisseleiden aatelia on kuutamokiisseli, kerroskiisseli raparperistä ja mustikkakiisseli. Jospa tänä vuonna raaskisi ostaa hiukan lakkoja, niin voisimme lisätä listaan vielä lakkakiisselin. Vesi herahti kielelle, kun ajattelikin tuota kainuun ja lapin herkkua.

0,5-0,75 l punaherukoita
4 dl mansikkamehua
1 dl sokeria
1 dl kylmää vettä + 2 rkl perunajauhoja

Vaniljasokerilla maustettua kuohukermaa vispattuna

Siivoa punaherukoista varret pois ja laita ne kattilaan yhdessä mansikkamehun kanssa. Keitä n. 5 minuuttia ja siivilöi marjat. Painele marjoja siivilää vasten niin, että kuoret jäävät ulkopuolelle. Kaavi siivilän ulkopuolen marjasose huolellisesti mansikkamehun joukkoon ja keitä kiehuvaksi. Lisää jookkoon sokeri. Tämän jälkeen sekoita kylmään veteen vehnäjauhot. Kaada suurus kiehuvaan kiisseliin ja sekoita hyvin. Kun kiisseli pulpahtaa muutaman kerran, voit ottaa sen pois levyltä. Anna jäähtyä ja tarjoa vaniljasokerilla maustetun kermavaahdon kanssa.

torstai 4. elokuuta 2011

Valkosuklaa mustikkapalat

Netissä selatessa tulee tallennettua kirjanmerkkeihin mielenkiintoisia reseptejä, joita joku päivä suunnittelee kokeilevansa. Tämä valkosuklaa mustikkapala resepti löytyi Marien blogista. Olen odottanut, että saisimme tuoreita mustikoita, jotta pääsemme kokeilemaan reseptiä. Tuoreita siksi, että suhtaudun varauksella pakastemarjojen käyttöön, jollei reseptiä ole erikseen mainostettu pakastemarjojen käyttöä varten. Keväällä nimittäin jouduimme tukalaan tilanteeseen erään juustokakkureseptin kanssa, johon laitoimme pakastemansikoita. Kun vieraat tulivat paikalle ja kakku piti nostaa pois irtopohjavuuasta niin... homma lässähti kasaan. Ei muuta kun lusikoimaan täytettä annosmaljoihin ja niin siitä tuli sitten jonkinlainen pappilanhätävara. Epäilen, että lässähdyksen sai aikaiseksi pakastemansikoiden ylimääräinen neste.

Näitä paloja on tarkoitus pakastaa tyttäremme 1-vuotispäiviä varten. Innostuksissamme päätimme järjestää kahdet eri synttärit; toiset sukulaisille ja toiset ystäville (siis vanhempien ystäville lapsineen). Paree siis valmistella tarjottavia jo etukäteen, että pääsee juhlapäivinä vähän helpommalla. Vakavasti mietin jopa valmiin kakun tilaamista toisille synttäreille meidän lempi kahvilastamme. Kakkugallerian kakut ja leivokset on niin mahtavan hyviä ja niillä on kivoja kahviloita Helsingissä. Varsinkin Design Forumin yhteydessä oleva kahvila Erottajalla, on kiva, koska samalla voi kuolata suomalaisen designin helmiä.

Alkuperäistä ohjetta muutimme sen verran, että käytimme oikeaa voita. Meillä ei välitetä juoksevista valmisteita eikä margariinista. Ne ovat suorastaan pannassa.

4 munaa
2 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
2 dl kermaa
100g maitorahkaa
125g voita
2 dl mustikoita + 1/2 rkl perunajuhoja + 1/2 rkl sokeria

Päälle 200g (Pandan) valkosuklaata

Vaahdota munat ja sokeri. Yhdistä jauhot, kaurahiutaleet, leivinjauhe, ja vaniljasokeri. Vatkaa juokseva kerma ja maitorahka tasaiseksi. Lisää jauhot, rasva , kerma-maitorahka munavaahtoon ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Kääntele perunajuhot ja sokeri mustikoiden sekaan. Lisää mustikat taikinaan kevyesti lusikalla käännellen. Älä vatkaa. Kaada leivinpaperilla vuoratulle pellille ja paista 175 asteisessa (kiertoilma)uunissa alimmalla tasolla noin 20 minuuttia. Paista vielä hetki jos piirakka ei ole vielä kypsä.
Jäähdytä piirakka hyvin. Sulta valkosuklaa mikrossa (tai vesihauteessa) puoliteholla noin 30 sekunttia kerrallaan ja sekoita, kunnes suklaa on kokonaan sulanut. Levitä suklaa jäähtyneen piirakan päälle. Anna jähmettyä viileässä. Leikkaa piirakka annospaloiksi ennen kuin suklaa on kokonaan kovettunut muuten suklaakuorrute murtuu leikatessa.