sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Haaste

Vilukissa laittoi tällaisen haasteen tulemaan. Koulussa aikoinaan inhosin kiertokirjeiden eteenpäin laittamista ja nytkin jätän haastamatta muita. Ihan sen takia, että luen nykyään niin vähän blogeja, etten keksi kelle laittaisin haasteen kiertämään. Mutta vastaan toki omalta osaltani tähän.

Haasteen säännöt:
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaaja jolla on alle 200 lukijaa. 
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.  
6. Ei takaisin haastamista.
 Yksitoista asiaa minusta...
 
1) Tykkään tehdä valituskirjeitä, jos jokin tuote ei ole osoittautunut laadukkaaksi. Viimeksi sain muutaman lastenkirjan kustantajalta, kun annoin palautetta sidonnan laadusta.
 
2) Lapsen myötä olen muuttunut paljon tunteellisemmaksi. Ennen en liikuttunut tai itkenyt kovinkaan helposti. Nykyään aivan kummalliset asiat saavat silmäni kostumaan.

3) Olen luonteeltani hedonisti. Koitan elää elämääni niin, että muistan tuottaa itselleni hyvää tekeviä asioita säännöllisesti. Oli kyse sitten hyvästä ruuasta, seurasta, kylvystä, puhtaista lakanoista tai mistä vaan mukavasta.

4) Osoitan rakkauttani valmistamalla hyvää ruokaa perheelle ja ystäville.

5) Pidän hyviä käytöstapoja arvossa ja siksi liikutun joka kerta, kun lapseni kiittää minua hyvästä ruuasta tai ostamistani vaatteista tms.

6) Elämässäni on sattunut viime vuosina paljon takaiskuja, mutta silti koen syntyneeni onnellisten tähtien alla, sillä minulla on maailman paras aviomies ja juuri sellainen tyttö, jollaisesta aina haaveilin. Pienen perheen kanssa meillä on mukavia yhteisiä juttuja.
 
7) Pidän ihmisistä ja haluan omalta osaltani tehdä kaiken, jotta minulle tärkeät ihmiset ovat osa elämääni. Näen paljon vaivaa perhe-, suku- ja ystäväsuhteiden ylläpitämisessä.
 
8) Olen kiinnostunut kaikesta mystisestä. En ole perinteisessä mielessä kristillinen, mutta olen hengellinen. Uskon vahvaan intuitioon ja siihen, että toisilla on kyky nähdä enemmän kuin toisilla. Uskon myös, että tärkeät ihmiset suojelevat minua tuolla jossain.

9) Olen erittäin suurpiirteinen ja en kestä nipottamista tai jankkaamista mielestäni turhissa asioissa. Haluan siirtyä nopeasti eteenpäin. Työelämässä tätä puolta minussa koetellaan jatkuvasti kaiken maailman palavereissa. Turhaudun helposti ja joudun puremaan huulta viikottain. Välillä kyllä saatan avautua, jos koen, että asiat eivät edisty.

10) Äitiys on ollut juuri niin ihanaa kun aina ajattelin. Vaikeinta on sietää riittämättömyyttä sekä menettämisen pelkoa. Mikään ei ole niin tuskallista kuin se, että omaa lasta sattuu.

11) En voi sietää homejuustoa enkä Fazerin sinistä suklaata.
 
Ja sitten Vilukissan kysymyksiin vastaaminen:
 
1. Kevät, kesä, syksy vai talvi, ja miksi?
- Kaikki muut paitsi talvi. Inhoan talvea ja vuosi vuodelta pimeyden sietäminen on vaikeampaa. En pidä mistään talviurheilusta ja lumikin on hauskaa vain kuukauden verran. Jos voisin, asuisin talvet muualla kuin Suomessa.
 
2. Jos olisit jokin eläin, niin mikä olisit?
-Laiskiainen tai Koala. Nauttisin elämästä ilman kiirettä mihinkään ja juopuisin eucalyptyspuun lehdistä :)
 
3. Mitä tekisit jos voittaisit lotossa?
- Ottaisin sapattivapaata perheen kanssa. Nauttisin kiireettömyydestä ja yhteisestä ajasta. Ostettaisiin mökki ja matkusteltaisiin. Antaisin lähimmille jonkun summan, maksaisin asuntolainan pois ja loput säästöön.
 
4. Kenet ihmisen ottaisit mukaan autiolle saarelle (jossa olisitte vaikkapa vuoden)?
- Tietysti lapseni, mutta jos lähiperhe jätetään pois, niin jonkun parhaista ystävistäni.
 
5. Housut vai hame?
- Pitäisin enemmän hameita, jos työni sen sallisi. Vauvojen kanssa lattialla temmeltäessä housut ovat käytännöllisemmät.
6. Salainen paheesi? :P
- Jäätelön/karkkien syönti sängyssä lehteä lukien vielä sen jälkeen, kun olen pessyt hampaat.
 
7. Miksi aloit kirjoittamaan blogia?
- Alunperin blogi oli yhteinen harrastus miehen kanssa, mutta lapsen syntymän jälkeen tämä on muuttunut minun blogikseni. Rakastan ruokaa ja rentoudun tekemällä ruokaa. Täältä on helppo kaivaa hyvät reseptit esille uudestaan ja uudestaan.
 
8. Ketä ihailet?
- Edesmennyttä mummiani käytän usein "voimahahmonani". Mietin, kuinka hän olisi selvinnyt tilanteista tai miten hän olisi rohkaissut minua. Ihailen myös äitiäni monella tapaa. Miehessäni on piirteitä, joita kunnioitan. Ihailen ylipäätään ihmisiä, jotka säteilevät hyvää energiaa ja nauttivat elämästään vaikeuksista huolimatta.

9. Mikä saa veresi kiehumaan?
- Liian moni asia :) Kaikki lapsiin kohdistuva vääryys, hitaus, sivistymättömyys käytöksessä, epäoikeudenmukaisuus, pätemisen tarve, turhasta valittaminen, lyhytnäköiset päätökset yhteiskunnassa, hyvinvointiyhteiskunnan alasajo, väliinpitämättömyys...
 
10. Shoppailetko nettikaupoista?
- Lapselle ostan vaatteita, jos bongaan edullisesti. Lapsen ollessa vauva, ostin myös itselleni, koska en päässyt shoppailemaan rauhassa. Päätin aikoinaan, että ensimmäinen vuosi lapsen elämässä mennään täysin vauvan ehdoilla ja siksi jouduin luopumaan hetkeksi pitkistä shoppailuretkistäni.

11. Mikä oli lempiaineesi koulussa?
- Historia ja maantieto.

perjantai 11. tammikuuta 2013

Kaurasämpylät

En ole mikään leipoja, mutta rakastan tuoreita sämpylöitä ja niitä mielelläni paistelen aina välillä. Oon luonut varsin toimivan kombon taikinan suhteen, vaihtelen aina välillä siemeniä mielen mukaan. Mun taikinan salaisuus on pienessä määrässä ruisjauhoja, joita lisään aina taikinaan. Lisäksi olen oppinut tekemään 5dl taikinan sijaan 3dl taikinan, jolloin kaikki sämpylät tulee syötyä samantien; ainakin meidän 3 hengen perheessä. Tämän taikinan (ja postauksen) tein ennen kuin sain todella surullisia uutisia minulle tärkeän ihmisen osalta. Kunhan jaksan postaan aiheesta ruoka ja sen perinteen siirtäminen eteenpäin.

Olen ollut sairaslomalla sitkeän flunssan takia. Tällä hetkellä sairastaminen tuntuu luksukselta, kun lapsi on päivähoidossa ja olen voinut oikeasti levätä. Tiedän olevani todella onnekas, kun lapsemme on niin hyvässä päivähoitopaikassa ja vieläpä ihan nurkan takana. Joululoman päättyessä eilen hoitajat kertoivat valmistautuneensa siihen, että lapsilla olisi kiukkua ja koti-ikävää, mutta sekä oma lapsemme että muut lapset tulivat hyvillä mielin hoitoon ja alkoivat samantien leikkiä keskenään hyväntuulisina. Voiko parempaa palautetta olla päiväkodin henkilökunnalle! Omalle lapselleni päivän kohokohta taisi olla se, että hän pääsi "isompien" poikien leikkiin mukaan. Suuri kunnia 2-vuotiaalle, joka saa ajaa autoilla 5-vuotiaiden kanssa. Kurkin muuten aina päivähoidon ikkunasta "salakatsellen" ennen kuin soitan ovikelloa, sillä olen halunnut nähdä, miten meidän tyttömme on mukana ryhmässä. Olen niin iloinen, että hän on aina jossain ryhmässä mukana; leikkii kotileikkejä, lukee kirjaa jonkun kaverin kanssa sohvalla tai leikkii legoilla parin kaverin kanssa. Helmin etu on se, että hän puhuu jo niin hyvin, että myös isommat ottavat hänet leikkeihin. Samanikäisten kanssa hän kuulemma mielellään ohjaa leikkejä.


3 dl vettä
1 tl suolaa
1 rkl siirappia
1 dl kaurahiutaleita
1 dl ruisjauhoja
4 dl sämpyläjauhoja
3 tl kuivahiivaa
2 rkl oliiviöljyä

maanantai 7. tammikuuta 2013

Karpalo-kinuskipavlova

Jostain joululehdestä jäi mieleen kuva, jossa pavlova oli täytetty karpaloilla ja kinuskilla. Pavlovasta on tullut yksi meidän suosikkeja, koska se on niin helppo valmistaa ja aivan sairaan hyvää. Sävelsin sitten oman pavlova ohjeeni pohjan, lisäsin päälle kermaa ja pakastettuja karpaloita. Lisäksi valmistin kinuskikastikkeen, jota lorautin päälle kuumana. Vinkkinä seuraavaan kertaan. Kastike kannattaa jokaisen lorautella karpaloiden päälle itse, sillä se jähmettyy niin nopeasti kylmien karpaloiden päälle, että muuten kylmän ja kuuman liitto jää kokematta. Erittäin näyttävä ja omaan makuuni sopiva jälkiruoka, joka meillä tarjottiin loppiaisen illallisen päätteeksi.

Meillä alkuvuosi tuo tullessaan kahden yön kylpyläreissun koko perheen kanssa. Joulun alla kyselimme Helmiltä joululahjatoiveita. 2-vuotias osasi toivoa hotellia, joten isi oli sitten hommannut kylpyläloman koko peheelle lahjaksi. Haikon kartano odottaa siis meitä muutaman viikon päästä. Me muuten päätimme jättää tänä vuonna aikuisten joululahjat ostamatta, kun kaikki satsasimme joululomaan Lapissa. Miehen kanssa vähän lipsuttiin ton hotellin suhteen. Lisäksi hommattiin yhteinen illanvietto Casinolla ja odottipa minua Lapissa lahjakortti kauneushoitolaankin :) Mutta muiden aikuisten kohdalla sopimus piti. Lapset ne nautti lahjoistaan kyllä silminnähden. Itse olen aina inhonnut sitä tavarapaljoutta, jota lapset saavat ja halusinkin omalta osaltani pitää Helmin lahjat kohtuullisina ja siinä onnistuttiin. Kun Helmi kasvaa, niin haluaisin pitää saman ohjenuoran kuin itsellänikin on ollut; vanhemmilta yksi isompi paketti ja sitten jotain pientä ja tarpeellista. Tärkeintä on oppia arvostamaan lahjojaan, yhteistä oloa ja rauhoittumista jouluun.

Pavlova:
4 kpl valkuaisia
2 dl sokeria
1 tl valkoviinietikkaa
2 tl Maizena-jauhoja
1 tl vaniljasokeria

Täyte:
3 dl kuohukermaa vatkattuna
2-3 dl jäisiä karpaloita

Kinuskikastike:
1 dl kuohukermaa
0,75 dl sokeria
1 rkl fariinisokeria
1 rkl siirappia
1 rkl voita

Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen. Vatkaa valkuaiset ja sokeri tymäkäksi vaahdoksi. Vaahto on valmista, kun se pysyy kulhossa vaikka kääntäisit sen väärinpäin. Lisää joukkoon muut aineeet ja sekoita hyvin.  Kaada valkuaisvaahto leivinpaperille ja tee siitä ympyränmallinen "pesä", halkaisijaltaa n. 20 cm. Laske uunin lämpö 150 asteeseen ja paista marenkia siinä 60 minuuttia. Anna pohjan jäähtyä ja tee sillä aikaa kinuskikastike ja vatkaa kerma.

Laita paksupohjaiseen kattilaan kerma ja sokerit. Keitä hiljalleen n. 10 minuuttia ja lisää nokare voita joukkoon. Kinuskikastike on valmis. Vatkaa kerma ja kaada vatkattu kerma marenkipohjan päälle. Lisää päälle kylmät karpalot ja kaada kinuskikastike joko karpaloiden päälle tai tarjoiluastiaan, josta jokainen voi kaataa itse oman annoksensa päälle kinuskia.



sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Vaniljakreemillä täytetyt tortut

Okei, joulutortut on pahoja, paitsi ihan suoraan uunista tulleena. Tää on mun mielipide. Kunnes vihdoin sain kokeiltua tätä niksiä, jolla joulutorttukin nousee uuteen kunniaansa. Kaapissa oli pussi vanhanajan vaniljakastikejauhetta ja miksasin siitä kreemin torttupohjien alle. Päälle luumumarmeladi ja nam, viimeiset torttulevyt pakkasesta hävisivät nopeasti vieraiden suuhun. Helppoa ja hyvää ja ensi jouluna meidän pöydässä on vain näitä tunattuja versioita .

Juttelin juuri ystäväni kanssa, joka on ollut armottomalla laihdutuskuurilla nyt 2-vuotiaan lapsensa saamisen jälkeen. Hän on ollut aina ylipainoinen, mutta on nyt halunnut muuttaa elämäntapojaan ja hyvin on onnistunutkin. Puhuimme siitä, kuinka toisilla on tarve suklaapalan otettuaan syödä koko levy tai yhden keksin syötyään vetää vähintään kolme siihen päälle. Hän kertoi kuuluvansa tähän porukkaan, minkä hän huomasi taas joulusuklaita syödessään. Siitä seuraa tietty armoton morkkis. Hänen 2-vuotiaansa tuntui olevan samaa sorttia.

Minä taas olen aina ollut sellainen, että en syö mitään, mikä ei oikeasti ole hyvää. Jätän keksit ja Fazerin sinisen syömättä; myös joulutortut, jos ne ei ole ihan tuoreita. Olen nirso karkkien suhteen ja pieni suklaapatukka saattaa kestää minulla viikonkin. Mikään pyhimys en toki ole. Varsinkin kotona lapsen kanssa ollessani vetelin huoletta joka päivä palan suklaata ja usein jonkun kahvipullan. Rakastan hampurilaisia ja sipsejä (mutta vain Taffelin perussipsejä, muut jää syömättä).

Päädyimme ystäväni kanssasiihen, että tää on joku geneettinen juttu, että toiset ei osaa lopettaa makean syömistä, kun toisille jo muutama pala tuo täyttymyksen. Itse tiedän, että jos kiloja alkaisi kertyä liikaa, niin suolainen puoli on se, mistä pitäis vähentää. Näyttää siltä, että tyttäremme on myös niitä, joiden ei tartte vetää kaikkea loppuun lautaselta, vaikka olisi jo täynnä. Myös makeat herkut jäävät lautaselle kesken, jos vatsa on jo täynnä. Varsin hyvä piirre, sanoisin.

torttutaikina levyjä
luumuhilloa

Vaniljakreemi:
1 dl vanhanajan vaniljakastikejauhetta
1 dl maitoa

Sekoita kastikejauhe maidon sekaan ja anna vetäytyä hetki. Täytä torttutaikina levyt ensi kreemillä ja lisää päälle luumuhillo. Muotoile tähden mallisiksi ja paista uunissa ohjeen mukaan.

torstai 3. tammikuuta 2013

Perunarieska

Olipas niin mainio pikkuinen iltapalaviritelmä, että jaan sen teidän kanssanne. Ruoka-aine määrät ovat tosin vähän summittaiset. Jääkaapista löytyi eiliseltä kaksi isohkoa keitettyä perunaa, joista tein löysän muussin. Lisään jauhoja, kananmuna, öljyä ja suolaa. Iltapala oli kypsymistä vaille valmista, kun uunin lämpö oli noussut 100 asteeseen :) Pikaruokaa siis parhaimmillaan. Käytiinkin Helmin kanssa uimahallissa, joten rieska tuli tarpeeseen. Tuplaa määrät, jos haluat enemmän kuin 3 pientä rieskaa.

On mahtavaa, kun huomaa ihan tosissaan nauttivansa 2-vuotiaan kanssa yhdessä uimisesta. Tosiasia on, että tätä ennen uimahallikäynnit ovat olleet vähän vaivalloisia. Ihan vauvana kävimme vauva-uinnissa, joka oli todella haastavaa meidän kohdalla ja lopulta totesimme, ettei siitä nauttinut kukaan; ei vauva eikä vanhemmat. Helmi kun oli vauvana hoikka ja varmasti paleli raukka siellä pullukoiden vauvojen keskellä. Otettiin uintiharrastus uudelleen ohjelmaan vuoden vanhana ja sillon oli jo eri meininki. Helmi tykkäsi, mutta äidiltä homma vaati jatkuvaa valvontaa ja "hihasta" kiinnipitämistä, kun suihkutilojen lattiat olivat liukkaat ja juuri kävelemään oppinut halusi tutkia kaikki paikat. Sama jatkui tavallisessa uimahallissa pitkään eikä äidin "rentoutuminen" tullut kuuloonkaan. Mutta nyt huomasin uima-altaalla hulluttelun jälkeen, että istuimme kaksin höyrysaunassa mukavia jutellen ja pitkään nautiskellen. Suihkussa sain rauhassa pestä tukkani ja laittaa jopa silmät kiinni hetkeksi :) Vaatteet tuli puettua hyvässä hengessä ja erityisen mukavaa oli syödä yhdessä kahvilassa uinnin jälkeiset herkut. Kun lähdettiin kotiin, Helmi totesi "Kiitos äiti tästä!". Ihan mahtavaa! Meillä on uimahalli muutaman bussipysäkin päässä, joten olemme siinä mielessä onnekkaita, että uimaan voi mennä ihan ex-temporekin.

Perunamuussi:
2 isohkoa keitettyä perunaa
maitoa
voita

vajaa 1 tl suolaa
1 kananmuna
n. 1 dl ohra-/vehnäjauhoja
tilkka öljyä

Tee löysähkö muussi perunoista. Lisää joukkoon kananmuna ja suola. Sekoita hyvin ja lisää jauhot. Lopuksi tilkka öljyä ja tee taikinasta pieniä nokareita pellille. Meillä tuli kolme pikkurieskaa. Painele nokareet jauhotetuilla sormilla lettusiksi ja paista uunissa 250 asteessa n. 10 minuuttia, kunnes rieskat ovat saaneet vähän väriä. Nauti oikean voin kanssa lämpimänä.