Smetanabroileri

Ruokailmiö-blogista sain inspiraation kokeilla tätä smetanabroileria uunissa. Kyseisessä blogissa löytyy paljon kivoja arkisia ruokaohjeita. Meillä kun ei juuri syödä punaista lihaa, niin valitettavasti kaikkia hyvän kuuloisia ohjeita emme ole päässeet testaamaan. Meidän yksi ehdottomia lemppareita on perinteinen smetanalohi, jota valmistimme viimeksi jouluna Lapissa, kun ruokapöydässä oli 12 henkeä ja piti tehdä mutkatonta, mutta hyvää ruokaa. Siispä innolla testasimme smetanaa kanan kaverina pienillä muutoksilla alkuperäiseen ohjeeseen tehden.

Isä ja tytär kävivät lauantaina nukketeatterissa, josta on sitten höpisty koko päivä. Omassa lapsuudessani olimme lastenkulttuurin suurkuluttajia. Täällä pääkaupunkiseudulla onkin varsin mukavasti tarjolla nukketeatteria, lasten teatteria ja konsertteja. Oma lapsi alkaa olla siinä iässä, että mielikuvitus kehittyy hurjaa tahtia ja keskittymiskyky kestää näytelmät ja jopa kuvattomien satujen kuunteleminen onnistuu. Vanhemmille onkin ollut yllätys, kuinka raakoja perinteiset sadut ovat. Mm. Grimmin sadut ovat teemoiltaan todella hyviä lapsen psyykkisen kehityksen kannalta, mutta aika hurjaa kieltä niissä kyllä viljellään.

3 broilerin ohutta rintafilettä
½ tl sitruunapippuria
½ tl paprikajauhetta
½ tl currya

1 prk smetanaa
1 dl ruokakermaa
1 suolakurkku
3 isohkoa herkkusientä
n. 10 cm purjoa
½ tl suolaa
kourallinen juustoraastetta

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Laita fileet uunivuokaan. Ripottele mausteet rintafileiden pintaan. Sekoita kulhossa smetana, kerma, kuutioidut suolakurkut, suikaloitu purjo sekä suola. Kaada seos rintafileiden päälle. Lisää vielä siivutetut herkkusienet fileiden päälle ja lopuksi ripottele uunivuuan pintaan juustoraaste. Paista 200 asteessa n. 20 minuuttia. Tarjoile riisin ja salaatin kera. Nam.

Kommentit

Vilukissa sanoi…
Ne Grimmin sadut on kyl tosiaan ihan todella raakoja kun lukee ne alkuperäiset versiot. Disneyn taas on kaunisteltuja :) Maritta ja Pentti antoivatkin F:lle kastelahjaksi Grimmin satukirjan :D
Kanelibasilika sanoi…
Meidän duunin lastenpsykiatri juuri suositteli noita Grimmin satuja ja ne ovatkin teemoiltaan kyllä hyviä. Eikä toi tyttö kyllä ole hätkähtänyt niitä. Itse lukiessa vaan oon välillä miettinyt, pitäiskö tekstiä jotenkin loiventaa.

Yhtenä aamuna tyttö selitti mulle kun pusuttelin häntä, että "äiti ei kannata syödä minua, sillä olen niin pieni. Ei minusta riitä ruokaa sinulle." Suoraan sadusta "kolme pukkia ja peikko". :)