perjantai 30. lokakuuta 2009

Hedelmäsalaatti

Nyt se pimeys ja ankeus on täällä. Näin pyhäinmiestenpäivän aattona voi todeta kaamosajan alkaneen. Joka vuosi samoihin aikoihin tulee ajateltua, että mikä ihme saa pienen ihmisen viettämään monta kuukautta tällaisissa oloissa. Mutta näin se vuoden kierto menee ja pimeän ajan voi tehdä siedettäväksi polttamalla kynttilöitä ja antamalla itselle mahdollisuuden laiskotteluun. Vitamiinivajetta kannattaa paikata tällä ihanan aurinkoisella jälkiruualla, eli tuoreista hedelmistä tehdyllä salaatilla. Meillä tätä syötiin bruchettojen jälkeen ihanan semifreddon kera. Tomaattibruchetat olivat muuten ensimmäinen ruokaohjeemme. Meidän hedelmäsalaattiin tuli näitä aineksia:

1 banaani
1 suomalainen omena
tuore, kypsä mango
2 passionhedelmää
1 keltainen kiiwi
½ päärynä
1 satsuma
kourallinen vihreitä viinirypäleitä
½prk tölkki ananasta, jos mahdollista niin mieluiten tietysti tuoretta
kourallinen säilöttyjä rambutaneja
tuoretta minttua revittynä
appelsiinimehua

Kuori ja leikkaa banaani, päärynä, omena ja satsuma pieniksi paloiksi. Käytä ainoastaan tuoretta mangoa, sillä raaka mango on yksinkertaisesti pahaa. Mangon pitää tuntua selvästi pehmeältä. Meidän kaupassamme myytiin raakoja irtomangoja sekä valmiiksi pakattuja esikypsytettyjä mangoja vierekkäin. Esikypsytetyt olivat vähän hintavampia, mutta kypsiä. Leikaa viinirypäleet puoliksi ja poista siemenet. Halkaise passionhedelmä ja kuori lusikan avulla siemenet salaatin joukkoon. Passionhedelmä on kypsä, kun se on mahdollisimman kurttuinen ja kärsineen näköinen. Lisää salaattiin ananaspalat ja rambutaanit pieniksi paloiksi leikattuina. Lopuksi kostuta tilkalla appelsiinimehua ja mausta revityllä mintulla. Voit myös käyttää kuivattua minttua.

Ja alla kuva semifreddon kanssa. Semifreddon kanssa sopiikin jokin kirpakampi kumppani, sillä jäädyke on itsessään aika makea.

torstai 29. lokakuuta 2009

Semifreddo


Tämä semifreddo-ohje on Jamie Oliverilta hiukan muunneltu. Semifreddo on jäädykkeen tyyppinen jälkiruoka, joka sopii mainiosti hedelmäsalaatin kanssa viikonlopun jälkiruuaksi. Semifreddo on italiaa ja tarkoittaa puoliksi kylmää. Se on tavallaan jäädytettyä moussea ja on todella samettisen pehmeää jälkiruokaa. Semifreddon voi tehdä meidän tapaamme jo etukäteen valmiiksi pakkaseen ja ottaa sen sitten sieltä hiukan sulamaan ennen tarjoilua. Meillä semifreddo tehtiin pieniin annosvuokiin, jotka kumotaan hiukan sulaneina lautaselle ja tarjotaan viikonloppuna värikkään ja maukkaan hedelmäsalaatin parina. Saatte kuvan jäädytetyistä annoksista viikonloppuna hedelmäsalaatin ohjeen mukana.

Kuvassa semifreddo-annokset ovat juuri menossa pakastimeen. Tästä määrästä tuli siis neljään pieneen annosvuokaan materiaalia.

½ vaniljatanko
1,5dl sokeria
2 luomu munaa
2 dl kuohukermaa
hippunen suolaa

Halkaise vaniljatanko ja rapsuta vaniljan siemenet irti terävän puukon kärjellä. Tässä ei kannata piheillä, sillä vaikka vaniljatankojen hinta onkin aikamoinen, niin vaniljasokeri ei tässä kohtaa korvaa aitoa vaniljaa. Silloin kun vanilja toimii päämausteena, on syytä pitäytyä aidossa. Vatkaa vaniljansiemenet, puolet sokerista ja keltuaiset vaahdoksi. Vatkaa myös valkuaiset ja hippunen suolaa erillisessä astiassa kovaksi vaahdoksi. Vaahto on valmis, kun se on niin tiivistä, ettei se valu vaikka kaataisit astian ylösalaisin. Sitten kolmas erillinen kulho (kyllä, tästä hommasta tulee tiskattavaa..), jossa vaahdotetaan kerma vaahdoksi yhdessä lopun sokerin (eli 0,75dl) kanssa.

Yhdistä kermavaahto sekä munankeltuaisvaahto ja sekoita. Lopuksi lisätään vielä valkuaisvaahto seokseen varovasti käännellen. Laita seos pieniin annosvuokiin, jotka peität kelmulla. Kelmulla peittäminen on tärkeää, jottei semifreddo vedä itseensä muita pakastimen tuoksuja. Laita annosvuoat pakastimeen, mieluiten yön yli. Ota sulamaan vähän ennen tarjoilua ja kumoa ne lautaselle. Tarjoa hedelmäsalaatin tai marjojen kanssa.

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Hampurilaiset

Lounashetkeen pikkupoikien kanssa kuului hampurilaisbaarin avaaminen. Jokainen sai itse koota haluamansa hampurilaisen. Jauhelihapihvit oli tehty etukäteen. Kasvissyöjä sai jauhelihapihvin tilalle paistetun halloumiviipaleen. Alla jauhelihapihvien ohje sekä täytteet lueteltuna. Jauheliha on muuten Reinin lihan tiskistä Hakaniemen hallista ja täytynee sanoa, että aivan eri luokan tavaraa kuin kaupan ilmatiiviit pakkausjauhelihat. Täyden vatsan kanssa olikin sitten kiva sännätä Kaupunginteatteriin katsomaan Risto Räppääjä-näytelmää. Kuvassa etualalla kasvisversio ja takana jauhelipihvitäytteellä.



jauhelihapihvit (4-5kpl):

200g paistijauhelihaa
1 pieni luomu kanamuna
½ pussi valmista sipulikeittoainesta
2rkl kuohukermaa

Sekoita ainekset keskenään ja anna makujen tasautua hetki jääkaapissa. Muotoile murekkeesta ohuita pieniä pihvejä ja paista uunissa, 200 asteessa vajaa 10 minuuttia. Meillä pihvit menivät odottelemaan yön yli jääkaappiin. Lämmitä juuri ennen tarjoilua.

Hampurilaistäytteet:
jauhelihapihvejä/halloumijuustoa
cheddar-juustoa
rapeaa salaattia
tomaattia
kurkkua
punasipulia
kurkkusalaattia
valmista hampurilaiskastiketta
ketsuppia
sinappia

Leikkaa täytteet omille lautasilleen ja asettele ne "hampurilaisbaarin" pöydälle. Lämmitä hampurilaissämpylät esimerkiksi voileipägrillissä. Samalla laitteella voit lämmittää myös jauhelihapihvit sekä halloumiviipaleet. Jokainen voi sitten koota itse mieleiset täytteensä. Hampurilaiset juodaan limpparin kanssa!

Ja tämä jäi sitten jäljelle, kun pojat pääsivät hampurilaisten kimppuun..

lauantai 24. lokakuuta 2009

Köyhät ritarit


Kanelibasilikan kotona vietetään lapsijohtoista viikonloppua. Saimme yökylävieraiksi kaksi pientä miehenalkua, jotka ovat toisen Kanelibasilikan kummipoikia. Pojat ovat tottuneet erilaisiin makuihin jo kotonaan, joten sinänsä ei ollut stressiä keksiä lapsensuuhun sopivia ruokia. Kriteerinä oli tällä kertaa se, että ruuanlaittoon ei saisi kulua kauheasti aikaa ja toisaalta ruuanvalmistus voisi olla yhteistä puuhastelua kouluikäisten kanssa.

Lauantai-iltana on lupa herkutella ja siksi kaivoimme omista lapsuudenmuistoistamme köyhien ritareiden reseptin esiin. Parasta tulee, kun käyttää pullapitkon viipaleita, mutta myös vanha kunnon ranskanleipä käy. Tosin myydäänkö enää missään tuota pullaleipien kuningasta? Meillä syötiin köyhät ritarit kermavaahdon ja mansikkahillon kera. Namsk.

pullaviipaleita
3dl luomu maitoa
1 luomu muna
1rkl vehnäjauhoja
0,5tl suolaa
1tl kanelia
1tl vaniljasokeria

Vatkaa maidon sekaan muna, vehnäjauhot, suola ja muut mausteet. Dippaa pullaviipaleet molemmin puolin seokseen ja paista voissa kuumalla pannulla, kunnes pinta on mukavan ruskea. Tarjoa hillon ja kermavaahdon kanssa.

Phad Thai


Phad Thaita voi hyvin kutsua Thaimaan kansallisruuaksi. Kaikille Thaimaan kävijöille se on varmasti tuttu lukemattomista katukeittiöistä, joissa se valmistetaan ruokailijoiden silmien alla muutamassa minuutissa. Herkullista nuudeliruokaa syödessään voi seurata kadun vilinää ja liikennekaaosta. Syötyään voi jatkaa seuraavalle kojulle etsimään mainioita banaanitäytteisiä lettuja.

Phad Thai syntyy kätevästi myös omassa keittiössä wokkipannun kanssa. Aineksista vain muutama on sellaisia, joita voi joutua hieman etsimään, kuten tamarinditahna. Teimme ruuan katukeittiötyyliin käyttäen mm. kuivattuja katkarapuja, mutta toki pakastetutkin käyvät. Tätä syödessään voi melkein aistia yöllisen katukeittiön tunnelman ja kuulla tuktukin tööttäyksen.

Ainekset:
200 g leveää riisinuudelia
200 g kiinteää tofua
kourallinen kuivattuja katkarapuja
kevätsipulia tai pätkä purjoa
½ sipuli
3 kynttä valkosipulia
kourallinen pavunituja
kourallinen maapähkinöitä
2 munaa
2 rkl tamarinditahnaa
1-2 rkl kalakastiketta
1 rkl ruokosokeria
½ tl chilijauhetta
mustapippuria
tuoretta korianteria
kasviöljyä

Valmistamiseen sopii parhaiten wokkipannu, mutta eiköhän isompi kasarikin kelpaa. Murskaa maapähkinät, paahda ne pannulla ja siirrä odottamaan. Pilko tofu pieniksi kuutioiksi ja paista pannulla öljyssä kuivattujen katkarapujen kanssa kunnes kuutiot saavat kauniin värin pintaansa. Siirrä valmiit tofut ja ravut odottelemaan.

Laita nuudelit lämpimään veteen likoamaan. Niitä pitää liottaa noin 10 minuuttia, kunnes ne ovat pehmeitä mutta eivät täysin veteliä. Pilko sillä välin sipuli pieneksi ja murskaa valkosipulinkynnet. Paista niitä tovi pannulla. Kun nuudelit ovat pehmeitä, valuta ne ja lisää ne pannulle. Pyörittele ja nostele nuudeleita ja lisää samalla vähitellen tamarinditahna, sokeri, kalakastike, chilijauhe ja vähän pippuria. Pidä lämpö melko korkeana.

Jos nuudelit ovat liian kovia, voit lisätä pannulle pienen määrän vettä. Lisää vettä vain vähän kerrallaan ja tarkasta nuudelien kypsyys kun vesi on hävinnyt.

Lisää sekaan tofut ja katkaravut. Siirrä nuudeleita vähän sivulle ja riko pannuun pari munaa. Anna munien kypsyä hetken aikaa ja sekoita ne sitten nuudelien kanssa. Lisää pilkotut kevätsipulit tai purjot sekä idut vähän ennen tarjoilua. Sekoita.

Tarjoile limen viipaleiden, korianterin lehtien, pähkinämurskan ja kevätsipuli- tai purjosilpun kanssa.

sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Punajuuririsotto


Punajuuri on herkullinen ja liian vähän huomiota saanut juures. Siitä tehty ruoka on mielestämme aina kaunista ihanan punaisen värin vuoksi. Toki pienenä vinkkinä, kun käsittelet punajuurta suosittelemme muovihanskan käyttämistä. Muussa tapauksessa käsi saattaa olla punainen vielä seuraavana päivänäkin. Hätätapauksessa tavallinen hedelmäpussikin auttaa suojaamaan kättä. Myös leikkuulauta kannattaa vuorata esimerkiksi leivinpaperilla. Meillä on ollut tarkoituksena tehdä punajuuresta risottoa jo pidemmän aikaan. Netin ruokablogeissa on pyörinyt punajuuririsoton resepti, joka on alkujaan Koti ja keittiö lehden numerossa 12/2005 julkaistu. Mekin muokkasimme siitä oman versiomme. Tästä tulee koko kylälle risottoa, eli puolet ohjeesta riittää kahdelle pääruuaksi. Tämä on myös oivallinen lisuke vaalean kalan tai kanan kanssa. Me jaoimme risoton siten, että osaan tuli vuohenjuustoa ja osa oli ilman.

2rkl oliiviöljyä
1 punasipuli
2 valkosipulinkynttä
5dl risottoriisiä
2 punajuurta
1,5dl valkoviiniä
1dl ruokakermaa
8dl kasvislientä
½ dl raastettua pecorinojuustoa
2rkl voita
n. 1tl suolaa
tuoretta basilikaa
mustapippuria
(kuivattua lipstikkaa/timjamia)
(pehmeää vuohenjuustoa/sinihomejuustoa)

Kuori punajuuret ja vedä ne tehosekoittimella raaseeksi tai raasta käsin. Silppua sipuli ja valkosipulit ja paista ne öljyssä pehmeiksi. Lisää riisi ja kuumenna seosta, kunnes riisi on läpikuultavaa. Lisää joukkoon raastettu punajuuri sekä valkoviini. Anna seoksen kiehua pinellä lämmöllä. Lisäile joukkoon kasvislientä erissä. Anna riisin kypsyä rauhassa n. 20 minuuttia. Kun kasvisliemi on käytetty, lisää joukkoon kerma, raastettu pecorino sekä voi. Anna vielä vetäytyä pienellä lämmöllä hetki. Tässä kohtaa voit lisätä joukkoon myös vuohenjuuston/sinihomejuuston (muutama ruokalusikallinen tai maun mukaan) sekä silputun basilikan. Maista ja mausta maun mukaan muilla yrteillä ja pippurilla sekä suolalla.

Arvio ravintola Demosta


Hääpäivän kunniaksi olimme varanneet pöydän Uudenmaankadulla sijaitsevasta pienestä ravintola Demosta. Ravintola on rankattu arvostetun viisi tähteä-nettisivuston mukaan koko Suomen toiseksi parhaaksi ravintolaksi. Ravintola on myös saavuttanut vuodesta 2007 lähtien joka vuosi yhden Michelin tähden. Ravintola Demo on vielä ns. oman rahan ruokapaikka, tosin sellainen, jossa ei ainakaan meidän taloutemme pysty vierailemaan kuin erittäin tärkeinä juhlapäivinä.

Ravintola tarjoaa viikonloppuisin  Päivän Yllätysmenun, joka sisältää neljä ruokalajia ja on hinnaltaan 58 euroa. Lisäksi paikan yksi suurimmista valteista on asiantunteva sommelier, joka on valinnut jokaiselle ruokalajille oman viinin. Jos paikkaan menee syömään, kannattaa ehdottomasti satsata myös viineihin, sillä viinivalinnat menivät todellakin nappiin tarjotun ruokalajin kanssa. Lisäksi vastaan tuli ainakin meille täysin uusi makuelämys, kun sommelier toi juustojen kera tarjolle ranskalaisen konjakin ja rypälemehun yhdistelmän. Erikoinen makuyhdistelmä, mutta toimi todella hyvin varsin pehmeän makuisten juustojen kera. Ja oma hupinsa on seurata tämän sommelierin toimia, kun hän avaa pulloja, nuuhkii ja maistelee niitä ennen tarjolle tuomista. Tämä on todellista palvelua, sillä vastuuta viinin laadusta ei jätetä asiakkaalle.

Sitten ruuasta. Paikka on erikoistunut edullisten, vähemmänarvostettujen raaka-aineiden ja sesongin herkkujen käyttöön. Annosten ulkomuoto ja laatu on tietysti huippuluokkaa. Hiukan pelkäsimme sitä, että lähteekö kahdella raavaalla nuorella ihmisellä nälkä näiden taideteosten kanssa, mutta luulo oli turha. Vaikka annokset ovat pieniä, niin niiden maku on niin kerta kaikkisen täyteläinen, että tuskin isompia määriä olisi edes pystynyt syömään. Ja neljä ruokalajia, plus aivan älyttömän hyvät itsetehdyt leivät, pitivät huolta siitä, että masu sai tarvitsevansa täytteen. Ensin saimme kermaisan täyteläisen kurpitsavaahdon. Alkuruokana tarjottiin paahdettua siikaa, kukkakaalipyrettä ja erilaisia äyriäisiä maustetun majoneesin kera. Kastikkeena oli jonkinlainen vaahtomainen kermapohjainen todella maukas kalakastike. Tässä vaiheessa ymmärsimme jo sen, miksi ruuasta kannattaa välillä maksaa vähän ekstraa. Eipä ole aiemmin syöty noin maukasta siikaa. Ja viini tietysti kruunasi kaiken. Tarjolla oli saksalaista erittäin hedelmäistä rieslingiä.

Pääruokana saimme erilaiset annokset, sillä olimme ilmoittaneet jo aikaisemmin sen, että toinen meistä ei syö lihaa. Kasvisversiossa oli tarjolla tryffelirisottoa, marinoituja punajuurilastuja sekä sieniä. Taas erinomaista ja varsinkin tryffelirisotto oli todella maukas. Saimme kyllä kovan haasteen itsellemme, sillä rakastamme risottoja, mutta tuon tason risotosta olemme vielä kaukana. Lihaversiossa oli tarjolla porsaan sisäfilettä, villisikaa, kurpitsapyrettä ja friteerattu perunamuussi pallukka. Lisäkkeenä oli vielä sieniä sekä mm. todella kauniita ruusukaalin lehtiä. Tässä joutui kirjoittaja murtamaan parikin ennakkoluuloaan, sillä olen pitkään vältellyt porsaanlihan syöntiä, koska en pidä porsaan mausta. En voi siis enää sanoa, että en pidä porsaanlihasta. Pidän porsaasta, jos sen ovat valmistaneet huippukokit. ;) Toisekseen liharuuan kumppaniksi tuli pyynnöstäni valkoviiniä. Sommelier toi lasin tuhdimpaa valkoviiniä, joka osoittautui chardonnayksi, mikä ei kuulu kummankaan meidän suosikki rypälelajikkeisiin. Jälleen kerran piti niellä ennakkoluulot, sillä viini oli aivan täysi kymppi voimakkaan liharuuan parina.

Välissä tarjottiin neljää erilaista juustoa ja jälkiruokana saimme kauniin valikoiman erilaisia makuja. Tarjolla oli omenamuffinssi, itsetehtyä vaniljajäätelöä, maitosuklaamoussea sekä ilmava omenavaahto. Kaikki olivat erittäin maistuvia ja varsinkin omenavaahto jäi mieleen sen kirpakkuuden ja mausteisuuden takia. Jälkiruuan kanssa tarjottiin italialaista jälkiruokaviiniä, jossa oli muutamaakin eri rypälelajiketta, jotka eivät olleet meille tuttuja. Tässä vaiheessa mieli oli todella korkealla ja pääkin hiukan humaltunut hyvien viinien (ja seuran) johdosta. Todella hyvä kokemus sellaisille ihmisille, jotka arvostavat hyvää ruokaa ja itsensä hemmottelua. Aina ei ole tarvista satsata pysyvään materiaan. Välillä kannattaa ylläpitää näiden huippuosaajien tarjoamia palveluita. Nam, nam.

perjantai 16. lokakuuta 2009

Mozzarellasalaatti


Monesti puhutaan siitä, että syksyn tullen ihmiset kaipaavat raskaampaa ruokaa. Tällä viikolla meillä on ollut toisenlaiset tuntemukset. Tai noh, totuuden nimissä.. naispuoleisella Kanelibasikalla on ollut vihreän kaipuuta. Jostain syystä kaikki vihreä on himottanut ihan hurjasti. Näistä vihreän himoista syntyi tämän iltainen mozzarellasalaatti. Puhvelinmaitomozzarella ja puoliksi aurinkokuivatut tomaatit ovat Hakaniemen hallin Lentävästä Lehmästä, joka on, jos ei paras juustokauppa Helsingissä, niin ainakin parhaimmasta päästä. Salaatti toimii muuten mainiosti focaccia-leivän kanssa, tosin me tyydyimme tänään ihan vaan pakaste patonkiin.

Huomenna vietämme hääpäivää testaamalla ravintola Demon. Mielenkiintoista nähdä, mitä hyvää fine dining-hinnoilla kenties saa ja onko se sen väärti. Kerromme kokemuksestamme myöhemmin.

frisee-salaattia
villi rucolaa
puolittain aurinkokuivattuja tomaatteja
kurkkua
punasipulia
puhvelinmaitomozzarellaa
pinjansiemeniä
tuoretta basilikaa
mustapippuria

tomaattien säilytysöljyä
balsamicoa

Paahda pinjansiemenet pannulla. Kannattaa olla tarkkana, sillä siemenet paahtuvat hyvin nopeasti mustiksi. Revi salaatit laakean astian pohjalle. Lisää tomaatit ja leikattu kurkku sekä punasipulit. Leikkaa mozzarella siivuiksi ja lisää salaattipedille. Kauho pinjansiemenet joukkoon. Lopuksi levittele revityt basilikanlehdet kaiken kruunuksi ja rouhi salaatin pinnalle mustapippuria. Salaattikastikkeeksi riittää tomaattien säilytysöljy ja hyvä balsamico.

torstai 15. lokakuuta 2009

Täytetyt avokadot


Yksi yhteinen suosikkimme on hyvää rasvaa sisältävä avokado. Madeiralla avokadoa kasvatettiin vuorenrinteillä ja sitä tarjottiin usein alkupalana ravuilla täytettynä. Aiemmin olemme täyttäneet avokadon katkarapujen ja valmiin thousand island-kastikkeen seoksella. Tällä kertaa halusimme hakea uutta makua matkimalla madeiralaisten tapaa täyttää avokado kermaisella ja hiukan tulisella täytteellä. Paikalliset käyttivät majoneesia, mutta se tuntui ajatuksena liian raskaalta ja siksi päädyimme ranskankermaan.

Torstai on toivoa täynnä. Ja ainakin alkava viikonloppu siintää jo ajatuksissa. Pienimuotoisen viikkosiivouksen ja saunan täyttämään torstai-iltaan sopi tämä pieni makumaistiainen reissultamme. Tärkeää tässä on valita todellakin varmasti kypsät avokadot. Kypsän avokadon tunnistaa siitä, että se antaa myöten puristettaessa. Kovalla avokadolla ei tee yhtään mitään. Tämä ohje on kahteen puolikkaaseen avokadoon; eli kahdelle hengelle.

1 kypsä avokado
kourallinen isoja katkaravunpyrstöjä
n. 5 kpl kirsikkatomaatteja
1-2 rkl hienoksi silputtua sipulia
2 reilua rkl ranskankermaa
hitusen suolaa
hitusen sokeria
muutamia tippoja tulista chilikastiketta (maun ja voimakkuuden mukaan)
muutama tippa sitruunanmehua
tilliä koristeeksi

Silppua sipuli hienoksi silpuksi ja leikkaa kirsikkatomaatit mahdollisimman pieniksi paloiksi. Lisää nämä ranskankerman joukkoon. Mausta seos suolalla, sokerilla, chilikastikkeella ja sitruunanmehulla. Lisää sulatetut ja kuivatut katkaravut ja sekoita. Halkaise avokado ja poista siemen. Täytä siemenen kolo täytteellä ja lisää koristeeksi tilliä. Muista, että avokado tummuu hyvin pian, joten täyttäminen kannattaa tehdä vasta juuri ennen syöntiä.

maanantai 12. lokakuuta 2009

Madeiralainen tomaattikeitto uppomunalla


Madeiralla tuntui olevan tapana syödä lounaaksi tai alkupalaksi jokin kevyehkö kasviskeitto, johon kuului useimmiten myös uppomuna. Tänään kokeilimme tehdä madeiralaishenkistä tomaatti-sipuli-keittoa. Keitto on yksinkertainen, mutta toimii esim. bolo do caco -leivän kanssa.

Keitto:
Noin 1 kg tomaatteja
2 isoa sipulia
2 valkosipulinkynttä
½ dl oliiviöljyä
suolaa, pippuria

Uppomunat:
(valkoviini)etikkaa
munia (1 per annos)

Kalttaa tomaatit eli poista niistä kuoret. Silppua sipulit ja tomaatit pieneksi. Laita ne kattilaan ja lisää vain vähän vettä, niin että kasvikset melkein peittyvät. Lisää myös oliiviöljy. Keitä kunnes tomaatit ja sipulit ovat pehmeitä. Surauta sauvasekoittimella koostumus tasaiseksi. Pidemmän kaavan mukaan voit myös jatkaa keittämistä kunnes koostumus on aivan tasainen, mikä voi viedä pari tuntia. Mausta keitto suolalla ja pippurilla.

Uppomunat voit tehdä keiton alkaessa olla valmista. Laita kattilaan tai laakeaan kasariin vettä sen verran, että muna mahtuu kokonaan veteen. Lämmitä vesi niin, että se vähän poreilee, mutta ei kiehu kunnolla. Lisää veteen loraus etikkaa. Ilman etikkaakin pärjää mutta etikan pitäisi pitää muna paremmin kasassa. Myös suolaa voi lisätä veteen, jos haluaa muniin suolaisen maun. Se ei ole välttämätöntä tämän keiton kanssa.

Riko muna esim. kahvikuppiin tai kauhaan, joka on helppo laskea veteen. Laske kuppi vedenrajaan ja valuta muna hitaasti veteen. Tavoite on, että keltuainen jää valkuaisen sisään. Keitä 4 minuuttia, jotta keltuainen jää vielä vähän löysäksi.

Bolo do Caco eli madeiralainen maalaisleipä


Kuten aiemmin kirjoitimme yhtenä hyvänä makuelämyksenä syksyn reissultamme meille jäi mieleen madeiralainen maalaisleipä, joka tarjoiltiin aina lämpimänä, valkosipulivoilla siveltynä. Leipä oli taivaallisen hyvää varsinkin keiton kanssa, mutta toimi myös alku- ja välipalana. Leivän salaisuus oli siihen käytetty bataattisose. Tänään toinen meistä leipoi leipää ja toinen puuhasi madeiralaisen tomaattikeiton parissa. Kenties nämä lämmittävät ja piristävät mieltä ensimmäisenä loskaisena maanantai-iltana.

Meidän leivästämme ei tullut ihan samannäköinen kuin Madeiran saarella tarjoiltavat, mutta yhtä herkullinen kuitenkin. Perinteisesti leipä paistetaan tulella, kiven tai paistolevyn päällä molemmilta puolilta. Silloin se saa tumman värin ja litteän muodon.

Ja sori työkaverit, huomenna Kanelibasilikan pariskunta haisee valkosipulilta. Se kun on madeiralaisen ruuan päämauste.

Leipä:
2,5dl vettä
½rkl suolaa
7dl vehnäjauhoja
1 pss kuivahiivaa tai 25g hiivaa
100g bataattia

Valkosipulivoi:
75g voita
1-2 murskattua valkosipulinkynttä
2tl hienonnettua persiljaa

Kuori ja paloittele bataatti ja keitä se kypsäksi. Soseuta kypsät bataattipalat muussiksi. Mittaa kulhoon reilusti lämmin vesi ja lisää siihen suola. Mittaa jauhojen määrä ja sekoita siihen kuivahiiva. Kaada osa jauhoista veden joukkoon ja sekoita hyvin. Lisää bataattisose sekä loput jauhot. Alusta taikinaa, kunnes se irtoaa kulhosta. Jätä kohoamaan reiluksi tunniksi.

Tee sillä aikaa valkosipulivoi. Sekoita huoneenlämpöisen voin sekaan puserretut valkosipulinkynnet sekä persiljasilppu. Voit käyttää persiljan sijasta myös mm. basilikaa tai muita yrttejä.

Leivo takinasta kaksi pyöreää leipää, paksuudeltaan n. 1,5cm. Anna kohota vielä liinan alla 20 minuuttia. Paista 225 asteessa noin 10-15 minuuttia. Halkaise leivät ja valele ne valkosipulivoilla. Tarjoa lämpimänä vaikka kuuman keiton kera tai nautiskele sellaisenaan.

sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Lohilaatikko


Tänään oltiin taas perinteisten ruokien äärellä. Eilisestä ruuanlaitosta jäi yli pala lohta. Jääkaapista löytyi myös porkkanoita, nauriksia ja perunoita. Näistä luontevasti juontui mieleen lohilaatikko ja sellainen siis tehtiin. Oikein hyvää tulikin.

Ainekset
n. 400g lohifileetä
4 perunaa
3 porkkanaa
2 naurista
2 dl kermaa
2 dl maitoa
2 munaa
1 sipuli
pari kynttä valkosipulia
nippu tilliä
1 - 1,5 tl suolaa
1 tl valkopippuria
1 tl sitruunapippuria

Pilko lohi melko pieniksi paloiksi. Kuori ja pilko perunat, porkkanat ja nauriit ohuiksi siivuiksi. Perunat kypsyvät nopeimmin, nauriit toiseksi nopeimmin ja porkkanat hitaimmin, joten siivujen kokoa voi mitoittaa sen mukaan. Silppua sipuli ja kuullota silppua hetki pannulla.

Lado juuressiivuja kerros uunivuoan pohjalle. Laita seuraavaksi lohta, sipulia ja reippaasti tilliä. Lisää juureksia, lohta ja sipulia kerroksittain. Sekoita maito, kerma ja munat keskenään. Lisää mausteet seokseen. Kaada seos vuokaan niin että se leviää tasaisesti. Mausteita voi myös ripotella vuokaan kerroksia kasatessa.

Kypsennä 200-asteisessa uunissa reilun tunnin, tai kunnes juurekset tuntuvat pehmeiltä.

Apple Pie

Vielä saimme pussillisen omenoita, joista halusimme tehdä perinteisen amerikkalaisen version omenapiirakasta. Piirakasta pääsivät nauttimaan myös kummipoika Leo sekä hänen äitinsä Silja. Suomalaisen muropohjaisen omenapiirakan ohje löytyy täältä. Meidän reseptimme on yhdistelmä erilaisista eteen tulleista ohjeista. Ja nyt pitää hiukan kehua, sillä tästä tuli todella hyvää. Ei liian makeaa ja sopivan mausteista. Sitruunan ja sokerin määrä on hyvin balanssissa. Tämä amerikkalaistyylinen piirakan valmistustapa on kummallekin uusi juttu. Taikinassa ei käytetä kanamunaa, joten se sopii hyvin kanamuna-allergiasta kärsivälle. Lisäksi täytteen raaka-aineita voi vaihdella mielin määrin.


Tässä meidän versiossamme on häivähdys kanadalaisuutta, sillä halusimme korvata osan sokerista vaahterasiirapilla. Tavallinen siirappikin käy tai esimerkiksi fariinisokeri. Mutta kannattaa ehkä satsata pieneen pullolliseen vaahterasiirappia, sillä se toimii todella hyvin aamupalalla maustamattoman jogurtin makeuttajana esimerkiksi banaanien kera. Ja myös lettujen kanssa vaahterasiirappi on nannaa.
Taikina:
150g voita
2rkl sokeria
4½dl luomu vehnäjauhoja
½dl vettä
reilu 1rkl sitruunamehua

Täyte:
1kg omenoita (n. 6kpl)
½dl sitruunanmehua (meillä meni koko ohjeeseen yhden sitruunan mehu)
1dl ruokosokeria (tai tavallista)
2tl kanelia
1tl vaniljasokeria
⅓ tl jauhettua neilikkaa
hyppysellinen suolaa
1½rkl vehnäjauhoja
1rkl voita
n. 2 rkl vaahterasiirappia
Tee ensin taikina. Mittaa sokeri ja voi kulhoon ja sekoita vatkaimella tasaiseksi. Lisää jauhot ja nesteet taikinaan. Vaivaa taikinasta käsin pyöreä pallo, joka kääritään elmu-kelmuun ja jätetään jääkaappiin n. 10 minuutiksi.
Tee sillä aikaa täyte. Kuori omenat ja poista siemenkodat. Leikkaa omenat pieniksi kuutioiksi ja laita ne kulhoon sitruunanmehun kanssa. Lisää omenoiden joukkoon kaikki kuivat aineet; sokeri, vaniljasokeri, kaneli, neilikka, suola ja vehnäjauhot. Sekoita hyvin.
Jaa taikina kahtia ja kauli taikinasta kaksi pyöreää levyä. Halkaisijaltaan reilu 30 cm. Meillä taikina tuppasi jumittumaan pöytään kiinni kaulittaessa, joten kannattaa ehkä käyttää elmu-kelmua taikinan alla. Siitä se on helppo nostaa ja sen saa irti kauniisti taikinasta. Aseta toinen levy kaulimen avulla piirakkapohjan alle. Reuna saa ylettyä yli vuoan ja muista olla painelematta taikinaa tiukasti kiinni vuokaan. Tässä saa ottaa rennoin rantein. Laita piirakkapohjan päälle muutama nokare voita ja lisää omenainen täyte. Lopuksi liruttele päälle vaahterasiirappia. Tämän jälkeen nosta toinen taikinalevy kanneksi. Painele reunat hyvin kiinni ja töki haarukalla muutamat reiät piirakan pintaan, jotta höyry pääsee piirakan sisältä ulos. Paista uunin alatasolla 200 asteessa n. 35-40 minuuttia. Tarjoile lämpimänä paksun vaniljakastikkeen kera.

lauantai 10. lokakuuta 2009

Malaijilaiset vihannekset


Yhdistetäänpä kaksi asiaa näin syysaikaan; viimeiset tuoreena myytävät pavut ja meidän lähestyvä hääpäivämme. Voisi kuvitella, ettei näillä olisi mitään yhteyttä ja vähän kaukaa tämä yhteys tämän päivän reseptiin tuleekin. Mutta siis, vajaa vuosi sitten lähdimme häämatkalle Malesiaan ja Etelä-Thaimaaseen. Tämän päivän reseptimme alkuperä on Malesiassa elävän Malaiji-kansan parissa. Heitä asustelee Malesian lisäksi mm. Itä-Timorissa ja Indonesiassa. Malesialaisia ruokareseptejä löytää aika vähän, joten tällä pääsimme mukavasti vuoden takaisiin tunnelmiin. Toinen Kanelibasilika on kopioinut tämän ohjeen n. 10 vuotta sitten jostain naistenlehden ruoka-artikkelista.
Pavut ovat tosiaan nyt tuoreena todella hyviä, mutta toki tämän reseptin voi tehdä myös pakastetuista pavuista. Nämä vihannekset sopivat lisukkeeksi riisin ja kalan/lihan/kanan kanssa. Me halusimme tehdä ”kevyemmän” version, koska olemme menossa illemmalla Aarto-pojan 4-vuotissyntymäpäiville. Tämän vuoksi jätimme riisin keittämättä. Paistetun lohen kanssa tämä kävi erinomaisesta ja täyttävästä ateriasta.
Alkuperäisessä ohjeessa käytettiin kurkumaa mausteena, mutta koska kaapistamme ei sitä löytynyt, vaihdoimme sen garam masala-mausteseokseen. Myös chilin käyttöä vähensimme alkuperäisestä ohjeesta, koska omat chilimme ovat TODELLA tulisia. Mausteita kannattaa siis lisäillä kastiketta maistaen. Vinkkinä muuten, että jos syöt kasvikset ilman riisiä, niin kastiketta kannattaa ehkä vähän suurustaa maizenalla.
200g vihreitä papuja
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 rkl öljyä
½-1tl kurkumaa (meillä siis garam masalaa)
½-1tl chilijauhetta (riippuu vahvuudesta)
½-1tl suolaa
1 tuore chili (taas määrä riippuu vahvuudesta)
3dl kookosmaitoa
250g kiinanakaalia
2 tomaattia
Keitä ensin papuja n. 5 minuutin ajan kattilassa. Kuori ja leikkaa sipulit ja valkosipulit siivuiksi. Pilko myös tomaatit kuutioiksi ja kiinanakaali suikaleiksi. Tämä ruoka kannattaa tehdä kasarimalliseen paistinpannuun. Kuullota sipuleita ja valkosipulia öljyssä ja lisää joukkoon esikeitetyt pavut. Mausta kurkumalla, chilijauheella ja suolalla. Lisää paloiteltu chili ja puolet kookosmaidosta. Anna kiehua hiljalleen n. 5 minuuttia. Tämän jälkeen lisää suikaloitu kiinankaali, kuutioidut tomaatin palat sekä loput kookosmaidot ja anna kastikkeen kiehua kannen alla, kunnes kaali on pehmentynyt. Syö sellaisenaan riisin kanssa tai sitten kalan tms. kaverina.

tiistai 6. lokakuuta 2009

Madeiran makuja

Nyt on lomat sitten pidetty. Tässä olisi nyt sitten pieni kuvakollaasi matkamme ruokapuolesta. Yövyimme saaren pääkaupungissa Funchalissa, joka on n. 150 000 asukkaan kaupunki. Saarella on varsin kattava valikoima hyviä ravintoloita, joista oli viikon aikana vaikea valita parhaita mahdollisia.

Jotkin etukäteen hehkutetut ravintolat osoittautuivat pieniksi pettymyksiksi, mutta esimerkiksi tunnettu, Fado-esityksiä tarjoava ravintola nimeltään Arsenio, osoittautui hehkutusten arvoiseksi. Alla kuvia Arsenion vartaista, jotka paistetaan ulkoterassin grillissä. Vartaat tehdään joko kalasta/merenelävistä tai lihasta ja ne tarjotaan sulatetun valkosipulivoin kanssa. Naudanlihavarrasta kutsutaan espetadaksi.

Paikallinen maalaisleipä, bolo do caco, oli todella herkullista vaaleaa leipää, jota tarjottiin ruuan kanssa. Leivässä on käytetty bataattimuussia ja se syödään valkosipuli-yrttivoin kera. Leipä oli niin hyvää, että kuvaankin se saatiin jo puoliksi syötynä. Tämän leivän ohjeen laitamme blogiin myöhemmin, sillä sitä on kokeiltava.

Paikallinen erikoisuus on espada, suomeksi sapelikala tai huotrakala. Kala elelee erittäin syvissä vesissä, yli 1000m syvyydessä. Kyseessä on erittäin ruma kala, jonka kauneutta eivät ainakaan paranna mulkosilmät, jotka räjähtävät paineen pudotessa kalaa ylös vedettäessä. Tämä kala kuolee sukeltajantautiin jo ennen, kuin kalastaja ehtii sitä elävänä näkemään. Ulkoisista vajaavaisuuksistaan huolimatta kala on oikein hyvää ja se tarjoillaan usein leivitettynä friteeratun banaanin kanssa. Kuvassa on myös kalatiski Funchalin kauppahallista. Tarkkasilmäinen huomaa tiskillä tuoreen tonnikalan. Tonnikalapihvit paistettiin jostain syystä lähes kypsiksi, joka ei ainakaan meidän mielestämme ole paras tapa valmistaa tuoretta tonnikalaa.


Seuraavana hedelmiä kauppahallista. Kävimme tekemässä muutamat kävelylenkit vuorten rinteillä ja siellä näimme livenä paikallisia hedelmiä ja vihanneksia kasvamassa erittäin jyrkissä rinteissä. Banaania kasvatetaan jopa Funchalin talojen pikkuruisilla pihoilla. Madeiran epäonneksi heidän banaaninsa eivät täytä Eu:n kriteerejä kokonsa puolesta, joten niitä ei voi viedä ulkomaille. Sen sijaan Suomen kaupoissa myydään Etelä-Amerikasta tuotuja raakoja, mutta pituussäädökset täyttäviä banaaneja. Passionhedelmä oli näyttävästi läsnä paikallisissa jälkiruuissa ja todella maistuvassa limonaadissa. Myös mango, papaija, guava ja kaktushedelmä näkyivät hedelmäsalaateissa, joita suosittiin jälkiruokana. Todella hyviä olivat myös paikalliset avokadot, joita tarjottiin alkupalana usein ravuilla täytettynä. Tästäkin varmasti teemme oman versiomme blogiin.

Seuraavassa vielä viimeisen illan alkupala- ja jälkiruoka-antia. Alkupalana oli "Beef Tataki"-niminen annos, joka oli tehty ohueksi leikatusta raasta fileelihasta. Lihaa oli marinoitu japanilaisvaikutteisessa marinaadissa ja se tarjoiltiin ananas-paprika-varsisellerisalsan kanssa. Todella hyvä ja kaunis annos. Jälkiruokana oli vaniljamoussen tyyppistä "kakkua" paikallisten marjojen kera. Marjoina tässä oli Madeiran vatukkaa, mustikkaa sekä punaherukkaa. Kaikki nämä kasvavat saaren korkeimmilla rinteillä.

Matka oli ihana, vaikka säät eivät koko ajan olleetkaan ihan priimaa. Sateenkin ymmärtää, kun katsoo Madeiran mahtavan vihreää luontoa ja upeita kukkia. Jostain niiden täytyy vetensä saada. Lämpöä riitti silti vuorokauden ympäri ja varsinkin iltojen ihana lämmin ja kostea ilma teki hyvää mielelle ja ruumiille. Tässä vielä kuva upeasta pinkistä köynnöskasvista, jota kasvoi paljon hotellimme puutarhassa. Taustalla Funchalin kaupungin valoja alkuillan hämärässä.