maanantai 11. marraskuuta 2013

Saaristolaisleipä

Ihme leipomisvimma ollut viimeaikoina. Mistä lienee kertookaan. Tämä kyseinen leipäprojekti on ollut mielessä jo pidempään, sillä rakastan saaristolaisleipää, mutta sen hinta on kaupassa aika suolainen eikä sitä edes saa joka paikasta. Saaristolaisleivän hyvä puoli on se, että se vain paranee seisottuaan useammankin päivän. Meillä tämä hotkittiin isänpäivänä ihan merisuollalla maustetun voi kera, mutta hyväähän tämä on kaikkien kala- ja äyriäistäytteiden kanssa. Leipä on kieltämättä hidas valmistaa, mutta loppujen lopuksi todella helppo. Mahtava joululahjaidea muuten. Itse tein leivän laktoosittomaan piimään ja maku sekä rakenne olivat ihan hyviä niinkin. Pitkän paistojan takia kannattaa leipä peittää leivinpaperilla tunnin paiston jälkeen. Tai miten kenenkin uuni nyt sitten leipää paistaakaan. Ohjeesta tulee yksi iso leipä, joka paistetaan pitkulaisessa leipävuuassa.

Leivän sain tehtyä mainiosti, kun meillä oli viikonloppuna tyttärellä kaverivieras naapurista. 3-vuotiaat tytöt laittoivat oven kiinni ja leikkivät kaksi tuntia lähes keskenään. Ihan outoa, kun yhden lapsen kanssa olen tottunut siihen, että häntä pitää viihdyttää ja aikuisen pitää osallistua leikkeihin. Mahtavaa, kun alkaa olemaan näitä omia ystäviä, joiden kanssa leikkiä ja äiti voi leivoskella rauhassa!

0,5 l piimää
35 g hiivaa
1-1,5 dl tummaa siirappia  (itse laitoin 1 dl ja mielestäni se riitti hyvin)
1 pkt Tuoppi Kotikaljaa (paketissa on 3 pss mallasta, laita kaikki ne)
1,5 dl vehnäleseitä
1,5 dl ruisjauhoja
0,5 rkl suolaa
5 dl vehnäjauhoja

Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi ja sekoita joukkoon hiiva. Lisää siirappi, kaljamaltaat, vehnäleseet,ruisjauhot ja suola. Sekoittele tasaiseksi ja lisää vielä vehnäjauhot. Anna taikinan kohota n. 1,5 h.

Voitele leipävuoka voilla ja kaada taikina vuokaan. Paista uunin alimmalla tasolla 170 asteessa kaksi tuntia. Pittele leipä paiston puoli välissä leivinpaperilla, ettei pinta tummu liikaa. Kumoa leipä ja anna jäähtyä liinan alla. Leipä säilyy hyvin, jos vaan malttaa olla syömättä sitä saman tien.




lauantai 9. marraskuuta 2013

Voitaikinaleivonnaisia

Itsetehty voitaikina on loppujen lopuksi aika simppeli juttu. Itseäni kauhistuttaa kaikki margariinipohjaiset leivonnaiset ja siksi yhä useammin huomaan turvautuvani itsetehtyyn taikinaan. Tin taikinan muutama päivä sitten, jolloin tein osasta taikinaa juustosarvia iltapalaksi. Osasta taikinaa tuli tehtyä tänään näitä omenaviinereitä, jotka olivatkin todella maistuvia. Osan taikinasta menee varmasti pakkaseen ja siitä syntynee kermasarvia, joista yksi versio löytyy tästä alla olevasta kuvasta. Täytin nämä passionhedelmähillolla ja kermavaahdolla. Voitaikinasta tehdään pitkiä suikaleita, jotka pyöritellään metallisten tötteröiden ympärille ja paistetaan. Helppoa kuin heinänteko, kokeilkaa ihmeessä. Metallitötteröitä saa ainakin Claes Olhlsonilta.

Viinereihin laitoin simppelisti päälle vanhan ajan vaniljakastikkeesta tehtyä kreemiä (1 pussi vaniljakastikejauhoa ja 2 dl maitoa) sekä paiston kestävää omenamarmeladia. Voitelin vielä wiinerit kanamunmunalla ja päälle raesokeria. Asteita 225 uuniin ja siellä n. 10 minuuttia, kunnes wiinerit ovat saaneet väriä.

Voitaikina:
100g voita
4 dl vehnäjauhoja
1,5 dl kylmää vettä
ripaus suolaa

100 g voita väliin

Nypi voi ja jauhot sekaisin. Lisää suola. Lisää vesi ja kevyesti sekoittele taikina tasaiseksi. Laita jääkaappiin 15 minuutiksi. Kauli taikinasta levy, jonka keskelle vuole voista juustohöylällä ohuita viipaleita voita. Taittele taikinavoi keskieön päälle ja laita taas jääkaappiin 15 minuutiksi. Kaulitse taikinasta taas levy ja lisää loput voista juustohäylällä keskelle. Taittele taikina taas ja laita lepäämään jääkaappiin. Kaulitse lopuksi taikina hyvin ja kerää taas kasaa. Laita osa taikinasta halutessasi pakkaseen ja leivo osasta vaikka viinereitä.

maanantai 4. marraskuuta 2013

Unelmakääretorttu

Ah lapsuuteni, iloisen 80-luvun, makumuistoja. Tätä herkkua näkee enää harvoin kahvipöydissä. Johtuneeko siitä, että sillä on kaloripommin maine voikreemitäytteen takia. Inhoan kaikkia kevytversioita, joita tästäkin herkusta on ruvettu tekemään. Unelmäkääretortun nimellä näkee kermatäytteisiä ja banaanitäytteisiä versioita, mutta ne eivät ole unelmaa nähneetkään. Oikeasti, tässä ei ole yhtään enemmän voita kuin esimerkiksi mokkapaloissa ja toisaalta pala hyvää silloin tällöin ei tee kenestäkään pullukkaa tai nosta kolesterooleja tappiin. Kunhan pysyy kohtuudessa. Tämä herkku on hyvä myös pakastaa ja niin tein itsekin. Puolet hävisi suihin parissa päivässä ja loppuosa laitettiin pakkaseen. Ja muutama pala lähti viemisiksi siskolleni, kun hän otti Helmin yökylään, jotta pääsimme laittamaan mökin talviteloille.

Isänpäivä lähestyy ja olen alustavasti ajatellut jotain hyvää menukokonaisuutta. Mies toivoo kalaa ja sitä on siis ainakin tulossa. Sain äidiltäni monta vuotta haaveilemani Sarpanevan valurautapadan. Uskokaa tai älkää, mutta emme ole omistaneet kunnon valurautapataa, ainoastaan pari valurautaista paistinpannua löytyy. Jospa sitten tekisin padassa jotain hyvää lisäkettä... Meillä on jo perinteeksi muodostunut isänpäivän viettokokonaisuus. Miehen isä kutsutaan syömään ja koska oma isäni on vain muistoissani, niin yritän saada isänisäni yhteiseen ruokapöytään. Vaari täyttääkin muutaman viikon päästä kunnioitettavat 95 vuotta.

Pohja:
4 kananmunaa
1 lasi sokeria
2 rkl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
1 lasi vehnäjauhoja

Täyte:
150 g huoneenlämpöistä voita
2 dl tomusokeria
1 rkl vaniljasokeria
1 keltuainen

Vaahdota sokeri ja munat kovaksi vaahdoksi. Vaahto on tarpeeksi kovaa, kun voit tehdä taikinan pintaan kahdeksikon eikä kuvio heti imeydy taikinan sisään. laita leivinjauhe vehnäjauhojen sekaan. Lisää varovasti sekoittaen kuivat aineet. Kaada taikina leivinpaperin päälle uunipellille. Levitä taikina suorakaiteen muotoiseksi ja paista 200 asteessa 8 minuuttia.

Kumoa torttupohja sokeroidulle leivinpaperille heti paistamisen jälkeen. Näin saat toiselle puolelle kauniin sokeroidun pinnan. Irrota leivinpaperi ja anna jäähtyä. Tee täyte.

Sekoita huoneenlämpöinen voi ja tomusokeri keskenään. Lisää vaniljasokeri ja jatka sekoittamista. Lisää keltuainen ja sekoita vielä hetki. Levitä täyte torttupohjan päälle ja kieritä torttu tiukalle rullalle. Käytä leivinpaperia apuna rullauksessa. Anna tortun jähmettyä jääkaapissa ja leikkaa n. 1,5 cm paksuisiksi paloiksi.



perjantai 1. marraskuuta 2013

Kauraleipäset

Vietimme saikkupäivää Helmin kanssa ja tein pitkästä aikaa kaurapuuroa aamupalaksi, kun sitä oli toivottu. Niin kuin arvasin, toive perustui läinnä mehukeiton litkimiseen ja itse puuro jäi lautaselle lähes koskemattomana. Puuroa jäi kattilaan vielä n. 1 dl verran ja päätiin tehdä siitä kauraleipäset, jotka maistuvat lämpiminä tosi hyviltä. Nämä voi tehdä myös perunamuussin jäämistä. Tällä määrällä tuli neljä pientä rieskasta. Lämpimät sämpylät ja leipäset ovat asioita, joilla itse koetan luoda kotoisaa tunnelmaa kotiin. Mikään ei ole parempaa kuin lämpimän leivän tuoksu.

Se on Halloween aika ja huomenna vietetään pyhäinpäivää. Itselleni tämä on ollut jo muutaman vuoden ajan ollut tärkeä päivä, sillä olen halunnut käydä mummini haudalla ja muistella mummiani. Tänä vuonna päädyn kuitenkin siskoni ja tyttäreni kanssa sytyttämään kynttilät isäni haudalle. Tuntuu aika raskaalta vaikkakin tärkeältä tehtävältä. Isän kuolemasta on nyt kulunut 9 kuukautta (raskauden aika muuten) ja edelleen muistelen häntä lähes päivittäin ja tunnen suurta haikeutta siitä, etten voi jakaa hänen kanssaan elämääni. Ja kyllä mummikin on mielessäni ja suon hänelle hetkisen ajatuksissani. Miten onnekas olenkaan ollut, kun olen saanut nauttia näiden tärkeiden ihmisten seurasta ne hetket, mitkä meille suotiin.

n. 1 dl kaurapuuroa
0,75 dl maitoa
1 muna
0,5 tl suolaa
1 dl juustoraastetta
0,5 tl leivinjauhetta
2 dl jauhoja

Sekoittele kaikki ainekset yhteen. Paista heti 225 asteessa n. 10-15 minuuttia, kunnes leipäset ovat saaneet väriä. Nauti heti voin kera!