Punaherukkakiisseliä vaniljakermavaahdon kanssa

Saimme anoppilasta pikkuisen punaherukoita, jotka ovat muuten mielettömän kauniita. Hapan maku valitettavasti ei tee niistä kovinkaan suosittuja syömämarjoja; ainakaan meidän perheessämme. Pikku Tirppanan myötä yritämme kuitenkin hyödyntää marja-aikaa parhaamme mukaan kiisseleiden ja rahkojen muodossa. Googlasin tuossa punaherukkakiisselin ja tuloksena oli liuta viittauksia vanhainkotien ja päiväkotien ruokalistojen jälkiruokiin. Taattua laitoskeittiökamaa edullisuudessaan. Mutta kaikki laitosversiota maistaneet, kokeilkaa ihmeessä tehdä tätä itse. Kiisseli on paitsi huikea väristä myös tosi maukasta ja hyvää.

Kiisseleiden aatelia on kuutamokiisseli, kerroskiisseli raparperistä ja mustikkakiisseli. Jospa tänä vuonna raaskisi ostaa hiukan lakkoja, niin voisimme lisätä listaan vielä lakkakiisselin. Vesi herahti kielelle, kun ajattelikin tuota kainuun ja lapin herkkua.

0,5-0,75 l punaherukoita
4 dl mansikkamehua
1 dl sokeria
1 dl kylmää vettä + 2 rkl perunajauhoja

Vaniljasokerilla maustettua kuohukermaa vispattuna

Siivoa punaherukoista varret pois ja laita ne kattilaan yhdessä mansikkamehun kanssa. Keitä n. 5 minuuttia ja siivilöi marjat. Painele marjoja siivilää vasten niin, että kuoret jäävät ulkopuolelle. Kaavi siivilän ulkopuolen marjasose huolellisesti mansikkamehun joukkoon ja keitä kiehuvaksi. Lisää jookkoon sokeri. Tämän jälkeen sekoita kylmään veteen vehnäjauhot. Kaada suurus kiehuvaan kiisseliin ja sekoita hyvin. Kun kiisseli pulpahtaa muutaman kerran, voit ottaa sen pois levyltä. Anna jäähtyä ja tarjoa vaniljasokerilla maustetun kermavaahdon kanssa.

Kommentit

Vilukissa sanoi…
Meidän koulussa oli kyl kiisselitkin ihan mielettömän hyviä. Tosin mä kävinkin niin pientä koulua, että keittäjät leipoi itse sämpylät yms. eli ei se ihana mansikkakiisseli tainnut olla mitään puolivalmista... :)
Kanelibasilika sanoi…
Sulla on käynyt tsägä. Meillä ne tuli valmiissa, hyvin pakatussa muovikipossa ja ne ei maistunu millekkään.

Meillä on aina tehty kotona kiisseleitä ja varsinkin mummin tekemät marjakiisselit kermalla on jääneet mieleen hyvinä jälkkäreinä. Raskaana suorastaan himoitsin kuutamokiisseliä, jota olisin voinut syödä vaikka koko ajan.